Ryhmä SS-sotilaita marssi 16. toukokuuta 1944 kohti niin kutsuttua mustalaisperheleiriä Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä. 120 metrin päässä sijaitsevasta krematoriosta nouseva savu enteili vangittuja romaneja odottavaa kohtaloa.
Romanien leirin parakeissa kuusituhatta vankia oli kuitenkin valmistautunut sotilaiden tuloon. Monet olivat aseistautuneet rautaputkilla, vasaroilla ja hakuilla, joita oli vaivihkaa varastettu leirin työmaavajasta. Nälkiintyneet vangit aikoivat uhmata natseja viimeiseen asti.
”Mustalaisongelma voi ratketa vain, kun tämän väestöryhmän lisääntyminen pysäytetään kerralla lopullisesti.” Rotuhygienian tutkimuslaitoksen johtaja Robert Ritter
”Emme tule ulos. Te voitte tulla tänne! Täällä me odotamme! Jos haluatte meistä jotain, teidän on tultava sisään!”, mies huusi yhdestä parakeista.
Vankien vastarinta tuli täytenä yllätyksenä SS-sotilaiden komentajalle, joka määräsi miehensä vetäytymään paikalta. Romanit olivat saaneet pienen erävoiton natseista, mutta tämä lopulta vain viivytti vääjäämätöntä.
Natsit vihasivat romaneja
Romanit olivat kokeneet vainoa ja syrjintää jo vuosisatoja. Kansa vaelsi Pohjois-Intiasta Eurooppaan 500–1000-luvuilla, ja keskiajalla romanit levittäytyivät eri puolille mannerta. Vastaanotto oli usein vihamielinen.
Romaneja halveksuttiin avoimesti etenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa. Romaneilta kiellettiin esimerkiksi useissa osavaltioissa pääsy julkisiin puistoihin ja uimahalleihin, ja vuodesta 1927 alkaen heidän oli pidettävä mukana kuvalla ja sormenjäljellä varustettua henkilöllisyyskorttia.
Hitlerin noustua valtaan vuonna 1933 syrjintä kärjistyi entisestään Saksassa ja Itävallassa, missä asui noin 30 000 romania. Marraskuussa 1935 romanit sisällytettiin rasistisiin Nürnbergin lakeihin, joissa ”mustalaiset” kuvattiin ”rotuun perustuvan valtion vihollisina”.
Romanit kulkivat vaunuilla paikasta toiseen paimentolaisten tavoin.
Romanien juuret olivat Intiassa
Romanit ovat alun perin kotoisin Intiasta, mistä he vaelsivat Bysantin valtakuntaan ja levittäytyivät edelleen eri puolille manner-Eurooppaa.
Romanit lähtivät Pohjois-Intiasta vuosien 500 ja 1000 välillä ja asettuivat Bysantin valtakuntaan. Kun turkkilaiset valloittivat Bysanttia seuraavina vuosisatoina, romanit alkoivat levittäytyä eri puolille Eurooppaa – aina Espanjasta Skandinaviaan ja Englannista Venäjälle.
Monissa Euroopan maissa romaneihin alettiin viitata kreikan sanasta ”athinganoi” juontuvalla termillä, joka voi tarkoittaa ”epäpuhdasta” ja ”kerettiläistä”. Suomessa romaneista on käytetty etenkin nimitystä ”mustalainen”, jota monet pitävät kuitenkin rasistisena. Neutraali nimitys ”romani” tulee romanikielen ihmistä tarkoittavasta sanasta ”rom”.
Eurooppalaisilla romaneilla on yhteisiä perinteitä ja kieli, mutta ajan mittaan eri alueiden romanit eriytyivät myös leimallisesti omiksi ryhmikseen. Esimerkiksi Englannissa paikalliset romanit käyttävät itsestään nimitystä ”travellers” eli matkaajat, Suomen romanit ovat vastaavasti ”kaleja” ja Saksan romanit ”sintejä” – termi viittaa Sindhin alueeseen entisessä Brittiläisessä Intiassa, nykyisessä Pakistanissa, mistä romanien on arveltu olevan kotoisin.
Natsit halusivat tuhota etenkin niin kutsutut ”mischlingit” eli ”sekarotuisen” väestön, joka nähtiin uhkana arjalaiselle rodulle. ”Mischlingeiksi” katsottiin myös puoli- ja neljäsosaromanit, joita oli noin 90 prosenttia maan romaneista.
Rotuhygienian tutkimuslaitoksen johtajan Robert Ritterin kanta oli selvä:
”Mustalaisongelma voidaan ratkaista vain keräämällä epäsosiaaliset, hyödyttömät mustalaisyksilöt suurille työleireille ja pysäyttämällä tämän väestöryhmän lisääntyminen lopullisesti kertaheitolla.”
Romaneita tapettiin Auschwitzissa
SS-johtaja Heinrich Himmler allekirjoitti 8. joulukuuta 1938 määräyksen ”mustalaisvitsauksen” nujertamiseksi.
Himmler halusi säästää Saksan noin tuhat ”puhdasveristä” romania. Nämä ”harvinaiset eläimet”, kuten Himmler heitä kutsui, eivät olleet sekoittuneet muiden rotujen kanssa Intiasta lähdettyään. Natsien rotuopin mukaan saksalaisilla ja romaneilla olikin tietty yhteys, sillä arjalaisen rodut juuret olivat samoilla seuduilla.
Puhdasveriset romanit saivat pitää useita oikeuksia – kuten hankkia lapsia. ”Sekarotuiset” lähetettiin sen sijaan työleireille, missä tuhannet kuolivat hirvittävissä olosuhteissa nälkään ja sairauksiin.
Toisen maailmansodan puhjettua valtaosa Saksan romaneista vietiin pakkotyöhön Łódźin gettoon Saksan miehittämään Puolaan. Sieltä monet lähetettiin edelleen Bełźecin, Sobibórin ja Treblinkan tuhoamisleireille. SS:n kuolemanpartiot ampuivat lisäksi tuhansia romaneja Saksan miehittämien alueiden itäosassa.
Natsit kokosivat romanit keskitysleireille, missä nämä surmattiin kaasulla tai määrättiin raskaaseen työhön.
Joulukuun 16. päivänä 1942 Heinrich Himmler määräsi kaikki jäljellä olevat ”ei-puhdasveriset” romanit koottavaksi erityiseen ”mustalaisperheleiriin” Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille.
Juuri tämän leirin romanit nousivat uhmaamaan SS-vartijoita 16. toukokuuta 1944. Romanivankien kapinoinnista tuohtunut Himmler määräsi lopulta heinäkuussa 1944 ”mustalaisleirin” tuhottavaksi.
Tällä kertaa natsit olivat varautuneet mahdolliseen vastarintaan, ja kaikki leirin työkykyiset miehet ja naiset vietiin Buchenwaldin ja Ravensbrückin keskitysleireille.
Auschwitz-Birkenauhun jätettiin romanileirin vangeista vain kolmetuhatta lasta, sairasta ja vanhusta, joista ei olisi vastusta natseille. Elokuun 3. päivän aamuna vuonna 1944 heidät vietiin keskitysleirin kaasukammioon.
Romanien holokausti unohdettiin
Historioitsijoiden mukaan Euroopassa tapettiin toisen maailmansodan aikana 200 000–500 000 romania. Vuodesta 1942 sodan päättymiseen asti vuonna 1945 Auschwitz-Birkenauhun vietiin 23 000 romania, joista kuoli lopulta jopa 90 prosenttia.
Toisen maailmansodan jälkeen useat natsijohdon jäsenet olivat Nürnbergin oikeudenkäynnissä syytteessä rikoksista ihmisyyttä vastaan – kuten romanien tappamisesta. Romanien järjestelmällinen tuhoaminen tunnustettiin kuitenkin Saksassa kansanmurhaksi vasta vuonna 1979.
Historioitsija Eve Rosenhaft onkin sittemmin nimennyt romanien joukkosurman ”unohdetuksi holokaustiksi”.