Tiesitkö, että Hermann Göring oli potilaana mielisairaalassa, toimi tilauslentäjänä Ruotsissa ja napsi jopa 40 oopiumipilleriä päivässä lääkeriippuvuutensa ollessa pahimmillaan?
Tutustu Hermann Göringiin, joka ei suostunut Nürnbergin sotarikostuomioistuimen hirtettäväksi.
Sisältökatsaus
Miten Göringin sotilasura alkoi?
Hermann Göring oli kuin syntynyt sotilaaksi. Koulunkäynti ei nuorta Hermannia juuri kiinnostanut, mutta hän nautti kurista ja hierarkiasta ensin preussilaisessa kadettikoulussa ja sitten sotilasakatemiassa Berliinissä.
Göring valmistui hyvin arvosanoin vuonna 1911 ja lähti kolme vuotta myöhemmin jalkaväen luutnanttina ensimmäisen maailmansodan länsirintamalle. Siellä hän ilmoittautui mukaan useisiin uhkarohkeisiin operaatioihin, kuten polkupyörällä tehtyyn hyökkäykseen Ranskan linjojen taakse.
Kosteiden juoksuhautojen olosuhteet johtivat kuitenkin siihen, että Göring sairastui ja joutui sairaalaan. Sieltä hän kävi kirjeenvaihtoa ystävänsä luutnantti Bruno Loerzerin kanssa, joka kertoi ihastuksissaan lentäjäkoulutuksestaan.
Siitä alkoi Göringin elinikäinen kiinnostus lentokoneisiin. Hänellä ei ollut mitään kokemusta ilmailusta, mutta hän onnistui saamaan siirron ilmavoimiin ja pääsi Loerzerin avustajaksi. Hän toimi ansiokkaasti sekä ilmavalokuvaajana että oma-aloitteisena konekivääriampujana.
Göringille myönnettiin ensimmäisen luokan rautaristi arvokkaasta tiedustelutoiminnasta – hän roikkui usein kiivaasta tulituksesta piittaamatta puoliksi lentokoneen ulkopuolella saadakseen juuri oikeanlaisia kuvia.
Oliko Göring lentäjä-ässä?
Vuonna 1915 Göring oli suorittanut lentäjäkoulutuksen ja sai ottaa paikkansa Albatros-hävittäjäkoneen ohjaajan penkillä.
Göring oli ilmassa kuin kotonaan.
Vuonna 1918 nuori Hermann Göring otti komentoonsa Punaisen Paronin kuuluisan laivueen, jonka lempinimi oli "Lentävä sirkus". Hän peri oikeassa kädessään olevan kepin paronilta.
”Kun olen ilmassa ja katson alas maahan, tunnen eläväni. Siellä tunnen olevani kuin pieni Jumala”, hän kirjoitti myöhemmin.
Göring osoittautui erittäin taitavaksi ilmataisteluissa, ja hänen pudotustilinsä kasvoi tasaisesti. Erään poikkeuksellisen vaikean taistelun jälkeen hän laskeutui luoti lantiossaan – kätevästi aivan kenttäsairaalan viereen.
Heinäkuussa 1918 Göringille luovutettiin puinen vaellussauva. Se oli kuulunut lentäjä-ässä Manfred von Richthofenille eli ”Punaiselle paronille”, jonka onni oli lopulta hylännyt kolme kuukautta aiemmin. Sauva symboloi Göringin uutta asemaa: hänet oli nimitetty johtamaan paronin kuuluisaa Jagdgeschwader 1 -lentuetta, joka tunnettiin värikkäiden koneidensa takia myös nimellä ”Lentävä sirkus”.
Göring osoittautui edeltäjänsä arvoiseksi ja sai nopeasti rautaristinsä rinnalle koko joukon muitakin kunniamerkkejä – kruununa Saksan keisarikunnan korkein kunniamerkki Pour le Mérite eli ”Blauer Max”.
Sodan päättyessä Göring oli kirjauttanut nimensä historiaan sotasankarina, jolla oli 22 rekisteröityä pudotusta.
Miten Göring tapasi ensimmäisen vaimonsa?
Göringin oli vaikea hyväksyä Saksan antautumista, ja sen sijaan, että olisi luovuttanut laivueensa voittaneille ympärysvalloille, Göring miehineen romutti lentokoneensa ja tuhosi niiden konetykit.
Monien muiden veteraanien tapaan hän tunsi Versaillesin rauhansopimuksen neuvotelleiden poliitikkojen pettäneen hänet. Syntipukeiksi sopivat parhaiten marksistit ja juutalaiset.
Sodan jälkeinen aika ei ollut helppoa sotaveteraaneille, jotka eivät Göringin mukaan saaneet ansaitsemaansa arvostusta.
Rauhattomana ja työttömänä hän matkusti Tanskaan ja Ruotsiin etsimään onneaan yksityisilmailun saralta ja saikin hyvän vastaanoton. Hoikka, ansioitunut sotasankari ja intohimoinen vuorikiipeilijä esiteltiin lehdissä älykkäänä ja hurmaavana – ja aina valmiina juhlimaan.
Helmikuun 21. päivä vuonna 1920 ruotsalainen kreivi Eric von Rosen päätti lähteä huonolla säällä tilauslennolla Tukholmasta Rockelstadin kartanolleen. Ohjaajan paikalla istui Göring. Sää äityi lumimyrskyksi, ja Göringin oli laskeuduttava lumiselle järven jäälle.
Kreivi tarjosi Göringille yösijan linnassaan, jossa hänen kälynsä Carin Fock oli vierailulla. Fock oli naimisissa, mutta hän ja Göring rakastuivat suin päin, ja Fock jätti miehensä aloittaakseen uuden elämän Göringin kanssa.
Hermann Göring jumaloi ensimmäistä vaimoaan Carinia. Carin kuoli tuberkuloosiin vuonna 1931, ja Göring nimesi sydän murtuneena ylellisen maalaistalonsa hänen mukaansa.
Mikä oli Göringin rooli oluttupavallankaappauksessa?
Vuonna 1922 Göring kuuli toisen sotaveteraanin puhuvan Saksan tilanteesta: maa piti saada taas nousuun ja kommunistit ja juutalaiset saattaa vastuuseen rikoksistaan. Paatoksellinen puhuja oli Adolf Hitler.
Hitlerin sanat herättivät vastakaikua Göringissä. Hän liittyi Hitlerin kansallissosialistiseen puolueeseen ja tuki Hitleriä tämän yrittäessä kaapata vallan Saksassa vuonna 1923.
Marraskuun 8. päivä Hitler, Göring ja muut johtavat natsit sekä 2 000 aseistettua SA-miestä marssivat Münchenin halki kohteenaan oluttupa, jonne oli kokoontunut Baijerin osavaltion poliittinen kerma.
”Minulla ei ole omaatuntoa. Minun omatuntoni on Adolf Hitler!” Hermann Göring
He piirittivät oluttuvan, ja Hitler kiipesi yllättäen tuolille julistamaan, että ”kansallinen vallankumous oli alkanut”.
Saksa ei kuitenkaan vielä ollut valmis natsien vallankumoukseen.
Seuraavana päivänä poliisi avasi tulen piirittäjiä vastaan, ja 16 natsia ja neljä poliisia kuoli. Oluttupavallankaappaus epäonnistui, ja Hitler joutui vankilaan.
Se hyödytti kuitenkin natsismia: melko tuntemattomasta Hitleristä tuli maankuulu, ja hänen ajatuksensa Lebensraumista eli ”elintilasta” ja Saksan uudesta suuruudenajasta levisivät otolliseen maaperään etenkin miljoonien työttömien saksalaisten joukossa.
Reilun vuoden mittaisen vankilatuomionsa aikana Hitler jutusteli suosikkivartijoidensa kanssa ja kirjoitti kansallissosialistisen manifestinsa Mein Kampf (Taisteluni).
Göring sai poliisin luodeista nivusiinsa ja joutui pakenemaan vaimonsa Carinin avulla Itävallan Innsbruckiin etsintäkuulutettuna, vararikkoisena ja tuskaisena.
Oliko Göring narkomaani?
Göring leikattiin maanpakolaisena Itävallassa, mutta haava tulehtui, ja lääkärit määräsivät hänelle koviin kipuihin morfiinia. Siitä alkoi Göringiä koko loppuelämän riivannut riippuvuus turruttavista opioideista.
Kun haava lopulta oli parantunut, Göringit matkustivat Ruotsiin – morfiinipillerit mukanaan. Aiemmin niin atleettinen ja charmikas sotasankari muuttui niin luonteeltaan kuin olemukseltaankin.
Hänestä tuli ailahtelevainen ja maaninen, hän kärsi unettomuudesta ja sai äkillisiä raivokohtauksia. Harhaisuuden lisääntyessä hänelle kertyi myös painoa: Carinin kotiin kirjoittamien kirjeiden mukaan 178-senttinen Hermann painoi tuolloin 140 kiloa.
Carin joutui myymään lähes koko pariskunnan omaisuuden rahoittaakseen miehensä riippuvuutta. Lopulta tämä kävi niin arvaamattomaksi, että Carin käski valita: joko avioero tai huumevieroitus.
Göring valitsi vieroituksen ja kävi läpi kaksi nöyryyttävää hoitojaksoa mielisairaalassa, missä hän joutui toistuvasti pakkopaitaan.
Göring pysyi irti aineista Carinin loppuelämän ajan.
Oliko Göringin velikin natsi?
”Hän oli aina minun vastakohtani”, Hermann Göring sanoi pikkuveljestään Albertista.
Veljesten ero näkyi selvimmin natsiaikana. Albert Göring ei arvostanut natsien ideologiaa eikä kovia otteita, ja hän pani toistuvasti henkensä alttiiksi pelastaakseen juutalaisia.
Vuonna 1944 Albert esimerkiksi ajoi kuorma-auton Theresienstadtin tuhoamisleirille ja yritti pelastaa sieltä joukon juutalaisia väittäen kuljettavansa lisää työvoimaa Skodan tehtaille.
Leirin komentaja ei uskaltanut vastustaa Göring-nimistä miestä ja luovutti tälle autollisen vankeja. Albert ajoi pois ja vapautti vangit läheisessä metsässä.
”Me jäämme historiaan joko suurimpina valtiomiehinä tai suurimpina roistoina.” Hermann Göring, 1937
Natsi-Saksan luhistuttua Albert Göring joutui vankilaan, mutta kun useat juutalaiset astuivat esiin ja kertoivat hänen uskaliaista pelastustoimistaan, hänet vapautettiin vuonna 1947.
Sukunimensä vuoksi kukaan ei kuitenkaan uskaltanut palkata häntä töihin, ja hän kuoli köyhänä ja katkerana vuonna 1966.
Oliko Göringillä lapsia?
Vuonna 1927 vallankaappausyritykseen osallistuneet armahdettiin, ja Göringit saattoivat palata Saksaan. Seuraavana vuonna Hermann Göring ja 11 muuta kansallissosialistia äänestettiin Saksan parlamenttiin.
Poliittisella mandaatillaan ja manipulointitaidoillaan Göring alkoi kasvattaa kaikin keinoin vaikutusvaltaansa ja raivata tietään natsipuolueen terävimpään kärkeen.
Hän esimerkiksi järjesti itsensä puolueen yhdyshenkilöksi johtavien poliitikkojen ja yritysten suuntaan. Siitä asemasta hän pystyi taivuttelemaan – ja uhkailemaan – suuria saksalaisyrityksiä, kuten kemian alan jättiläisen IG Farbenin ja autonvalmistaja BMW:n, tekemään puolueelle huomattavia lahjoituksia.
Sievoinen siivu rahasta kanavoitiin Göringin omalle tilille, ja pian hän ja Carin saattoivat muuttaa suurempaan asuntoon. Pariskunnan onni jäi kuitenkin lyhyeksi. Carin oli sairastanut jo vuosien ajan tuberkuloosia, ja hän kuoli 42-vuotiaana lokakuussa 1931.
Kaksi vuotta myöhemmin Göring rakennutti pramean ”metsästysmajan” Berliinin pohjoispuolelle ja antoi sille edesmenneen vaimonsa mukaan nimen Carinhall.
Vuonna 1935 Göring meni uusiin naimisiin näyttelijä Emmy Sonnemannin kanssa, ja vuonna 1938 pariskunta sai tyttären nimeltä Edda. Tämä kuoli 21. joulukuuta 2018.
Vuonna 1938 Hitler lahjoitti taidetta rakastavalle oikealle kädelleen Falconer-maalauksen.
Göring ympäröi itsensä ylellisyyksillä
Hermann Göring arvosti nautintoja. Sodan loppuvuosina hän vietti aikaansa pääosin valtavassa ”metsästysmajassaan” Carinhallissa, jossa hän esitteli vierailleen ylpeänä valtavaa kokoelmaansa varastettua taidetta.
Junanvaunussa oli kylpyamme ja valtava vuode
Göringillä oli yksityisjuna, jolla hän kuljetti esikuntaansa ja autokokoelmaansa matkatessaan ympäri Saksaa. Hänen yksityisessä salonkivaunussaan nro 10215 oli muun muassa täyspitkä kylpyamme ja ylileveä parisänky. Vaunu painoi lähes 73 tonnia.
Metsästysmajassa oli sata metriä pienoisrautatietä
Göringillä oli useita asuntoja. Hänen suosikkinsa oli hänen ensimmäisen vaimonsa mukaan nimetty metsästysmaja Carinhall. Siellä oli muun muassa elokuvateatteri, keilarata, lääkärin vastaanotto ja yli sata metriä pitkä pienoisrautatie.
Göring rakasti jalokiviä ja turkiksia
Göring pukeutui ylellisesti ja käytti usein erikoisunivormuaan, johon kuului pitkä valkoinen turkki, valkoiset housut ja pitkävartiset käsin ommellut saappaat. Kädessään hänellä oli yleensä jalokivin koristeltu marsalkansauvansa.
Maalausten arvo oli miljardeja
Varastettujen taideteosten joukossa oli muun muassa Rubensin ja van Goghin maalauksia. Liittoutuneet arvioivat, että Göringin yli 1 300 taide-esineen kokoelman yhteisarvo saattoi vuonna 1945 olla 200 miljoonaa dollaria eli noin kolme miljardia nykyeuroa.
Oliko Göring hyvä sotilasjohtaja?
1930-luvulla Göring raivasi kylmästi tieltään kilpailijansa natsipuolueessa NSDAP:ssä, nousi puolueen kakkosmieheksi ja sai tittelin ”Hitlerin sijainen”.
Arvostettuna maailmansodan lentäjäsankarina Göring oli luonnollinen valinta Saksan ilmavoimien Luftwaffen johtajaksi. Alkuun häntä ja hänen lentäjiään kunnioitettiinkin Saksan voitokkaassa salamasodassa.
Göring ei kuitenkaan Hitlerille antamistaan lupauksista huolimatta onnistunut saamaan Saksalle ilmaherruutta taistelussa Britanniasta vuonna 1940, ja kun hän ei myöskään onnistunut perustamaan ilmasiltaa Stalingradiin piiritetyille saksalaisjoukoille vuonna 1942, Hitler menetti luottamuksensa uskolliseen aseenkantajaansa.
Tuolloin Göring oli ratkennut uudestaan käyttämään morfiinia, ja aikalaislähteet kertovat hänen napsineen lähes 40 morfiinia sisältävää kodeiinipilleriä päivässä – normaali mies romahtaisi jo viidestä.
Göring vietti yhä enemmän aikaa ylellisessä ”metsästysmajassaan” Carinhallissa, missä hän järjesti päivällisiä, joilla tarjoiltiin Berliinin parhaiden kokkien valmistamia aterioita ja Ranskan parhaista viinikellareista varastettuja viinejä.
Göring esitteli vierailleen metsästysmuistojaan ja valtavaa taideaarteiden kokoelmaa, jonka teokset oli takavarikoitu miehitetyistä maista ja juutalaisilta suvuilta.
Saksalainen lentäjä-ässä Hans-Ulrich Rudel kertoi käynneistään Carinhallissa: ensimmäisellä kerralla hän näki Göringin pukeutuneena keskiaikaiseen metsästysasuun harjoittelemassa jousipyssyllä ampumista ja toisella kerralla Göring esiintyi toogassa kuin roomalainen keisari poltellen valtavaa piippua.
Göring keskittyi niin nautintoihin, että hän laiminlöi velvollisuuksiaan. Askeettinen natsijohtaja Heinrich Himmler valitteli asiaa sanoen: ”Göringin muuttuminen kapeakatseiseksi hedonistiksi tarkoittaa paljon enemmän töitä meille muille.”
Kirjailija John Lattimerin mukaan Göring painoi enimmillään lähes 206 kiloa.
Miten Göring kuoli?
Kun Göring jäi 7. toukokuuta 1945 yhdysvaltalaisen jalkaväkidivisioonan vangiksi, häneltä takavarikoitiin monogrammein koristeltuja arkkuja, punainen hatturasia, oopiumipillereitä sekä runsaasti käteistä ja jalokiviä. Siinä vaiheessa Göring piti itseään miehenä, joka neuvottelisi Saksan antautumisesta.
Liittoutuneet yllättyivät todetessaan, että natsipuolueen julma kakkosmies, joka oli vastuussa muun muassa liittoutuneiden kaupunkien mattopommituksista, piti itseään valtiomiehenä, ei sotarikollisena.
Göring ja 21 muuta natsijohtajaa joutuivat Nürnbergin kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen syytettyinä muun muassa kansanmurhasta. Silloin tilanteen vakavuus alkoi vihdoin valjeta entiselle valtakunnanmarsalkalle.
Vartijat olivat sulkeneet syytetyt karuihin kivilattiaisiin yhden hengen selleihin, ja vangit ja heidän vaatteensa oli tutkittu tarkoin, jotta heillä ei varmasti olisi mitään, millä vahingoittaa itseään ennen tuomiota.
Oikeudenkäynnin kuluessa Göring palautui osin aiempaan loistoonsa. Vankila-aika vierotti hänet lääkkeistä, ja yksinkertainen ravinto sulatti pois ylimääräisiä kiloja. Syytettyjen penkillä hän ei osoittanut katumusta osuudestaan natsien rikoksiin vaan puhui älykkäästi asiansa puolesta ja pilkkasi muita syytettyjä, jotka yrittivät vierittää syyn yksin Hitlerin niskaan.
Göring tuomittiin 30. syyskuuta 1946 kuolemaan hirttämällä. Hän ei valittanut tuomiostaan mutta pyysi, että hänet ammuttaisiin, mikä olisi hänen mielestään sotilaalle sopivampi kuolema.
Pyyntöön ei suostuttu. Kun Göringiä tultiin hakemaan hirtettäväksi, vartijat löysivät hänen sellistään vain ruumiin. Göring oli tehnyt itsemurhan syanidipillerillä.
Se, miten hän oli onnistunut saamaan sellaisen selliinsä, on yhä arvoitus.