7 tuttua yritystä, jotka rikastuivat Hitlerin sodalla

Krupp oli Hitlerin tärkein asevalmistaja

Vuonna 1811 perustettu terästeollisuuskonserni Krupp ei ollut valmistanut aseita ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Kun Hitler nousi valtaan vuonna 1933, sen linja muuttui. Kruppista tuli pian Saksan armeijan tärkein tavarantoimittaja. Se tuotti kaikkea, mihin tarvittiin terästä, tykeistä sotalaivoihin.

Kruppin merkitys oli niin suuri, että sodan jälkeen liittoutuneet kiinnittivät siihen erityistä huomiota. Sen omistaja Alfried Krupp tuomittiin ensin 12 vuoden vankeuteen orjatyövoiman käytöstä ja Saksan miehittämillä alueilla sijainneiden teollisuuslaitosten ryöstöstä.

Alfried Krupp kuitenkin pian vapautettiin sillä perusteella, että vuoteen 1943 asti yritystä oli johtanut hänen isänsä. Isä itse oli liian vanha tuomittavaksi.

Elokuussa 1945 liittoutuneet olivat päättäneet Potsdamin konferenssissa, että Saksan asevarusteluun osallistuneet suuryritykset piti pilkkoa osiin, ja Kruppin omistajat määrättiin myymään 75 prosenttia konsernista. Yhtiölle ei kuitenkaan löytynyt ostajaa, joten Alfried Krupp sai pitää miljardien arvoisen yhtiönsä.

Keskitysleirivangit kokosivat Siemensin elektroniikkaa

Teollisuusjätti Siemens valmisti sähkölaitteita ja elektroniikkaa aseisiin ja muuhun sodankäyntiin. Sota oli sille hyvää aikaa. Tuolloin lähes satavuotiasta konsernia johtanut Carl Friedrich von Siemens ei itse ollut natsipuolueen jäsen, mutta hän ei epäröinyt toimittaa osia natsien sotakoneistolle, kunhan maksut tulivat ajallaan.

Siemens alkoi sodan aikana myös käyttää orjatyövoimaa ja perusti sitä varten tehtaat Auschwitzin ja seitsemän muun keskitysleirin naapuriin. Vuonna 1944 Siemensin 244 000 työntekijästä 50 000 oli keskitysleirivankeja.

Sodan jälkeen Siemens menetti kaikki patenttioikeutensa ja 80 prosenttia yhtiön arvosta. Siemensin suku sai kuitenkin torjuttua liittoutuneiden suunnitelman yhtiön pilkkomisesta. Vuodesta 1948 lähtien yritys tuotti taas voittoa.

Nykyään Siemens on maailman toiseksi suurin elektroniikkavalmistaja ja sillä on yli 300 000 työntekijää. Konserni on myöntänyt toimineensa toisen maailmansodan aikana epäeettisesti.

Dr. Oetker tuplasi myyntinsä

Dr. Oetker oli Saksan suurimpia elintarvikealan yrityksiä jo ennen sotaa. Vuonna 1937 Hitler nimitti sen malliyritykseksi, koska se hänen mukaansa piti natsi-ihanteiden mukaisesti hyvää huolta työntekijöistään.

Yhtiö ylläpiti läheisiä suhteita natsijohtajiin myös sodan aikana. Erityisen tuottoisaa oli leivinjauhe, jota yhtiö valmisti armeijan tarpeisiin valtavia määriä. Kauppa kävi hyvin myös kotirintamalla. Vuonna 1942 Dr. Oetker myi Saksassa puoli miljardia pakettia leivinjauhetta ja vanukasjauhetta eli kaksi kertaa niin paljon kuin ennen sotaa.

Dr. Oetkerin omistajat olivat SS-johtaja Heinrich Himmlerin läheisiä ystäviä, ja yhtiö sai sujuvasti keskitysleireiltä orjatyövoimaa uusien tehtaiden rakentamiseen. Yhtiön johtoon vuonna 1944 noussut Rudolf-August Oetker oli itsekin SS-upseeri. Silti hän ja yhtiö välttyivät sodan jälkeen rangaistuksilta.

Sittemmin Oetkerin perhe on katunut orjatyövoiman käyttöä ja palauttanut haltuunsa päätyneitä juutalaisilta varastettuja taideteoksia alkuperäisten omistajien perheille.

Pankkisuku anasti juutalaispankit

Vuonna 1924 August von Finck peri isältään yritysimperiumin, johon kuuluivat Merck, Finck & Co. -pankki ja vakuutusyhtiö Allianz. Hitlerin avulla hän liitti 1930-luvulla imperiumiinsa myös Berliinissä toimineen Dreyfus-pankin ja wieniläisen Rothschild-pankin, joiden omistajat olivat olleet juutalaisia.

Juutalaisomistajilta haltuun otetut pankit kasvattivat von Finckin omaisuutta huomattavasti. Vuonna 1944 yhdysvaltalaisviranomaisten muistiossa mainittiin Finck yhtenä niistä, jotka rikastuivat ”arjalaistamisella” eli juutalaisten omaisuuden ryöstämisellä.

Yhdysvaltalaissotilaat pidättivät von Finckin toukokuun 8.päivänä 1945. Oikeuden mukaan ei kuitenkaan ollut riittäviä todisteita siitä, että Finck olisi toiminut ”vilpillisessä mielessä”. Hän itse väitti ottaneensa pankit haltuunsa pelastaakseen niiden omaisuuden.

Lopulta Finck selvisi sodan aikaisista teoistaan maksamalla 2 000 markan sakon. Von Finck sai jatkaa liiketoimiaan, mutta joutui luopumaan Dreyfus- ja Rothschild-pankeista.

Volkswagen sai orjia Auschwitzista

Volkswagen on Saksan tuottoisimpia yhtiöitä. Vuonna 1944 sillä oli yli 30 000 orjatyöläistä, muun muassa Auschwitzin juutalaisvankeja, rakentamassa V1-ohjuksia. V1 oli yksi natsien joukkotuhoaseista, joista he käyttivät nimeä Wunderwaffe eli ”ihmease”.

Daimler-Benz teki sotakoneita

Sodan alussa Daimler-Benz valmisti kuorma-autoja Saksan armeijalle. Vuonna 1942 se alkoi tuottaa myös lentokonemoottoreita Hitlerin ilmavoimille. Vuonna 1944 lähes puolet yhtiön 63 610 työntekijästä oli pakkotyövoimaa.

Keskitysleirivangit valmistivat bemareita

Autonvalmistaja BMW valmisti Saksan armeijalle autoja, moottoripyöriä ja lentokonemoottoreita. Yhtiön tehtaat saivat ilmaista työvoimaa Dachaun, Buchenwaldin ja Sachsenhausenin keskitysleireiltä.