”Vankien keskuudessa vallitsi viidakon laki, yöllä ihmiset tappoivat toisiaan tai tulivat tapetuiksi, ja kannibalismi levisi”, kertoi britti Harold Le Druillenec, joka vietti 10 traumatisoivaa kuukautta natsi-Saksan keskitysleireillä.
Saksalaiset pidättivät Le Druillenecin kesäkuussa 1944 avunannosta venäläisten sotavankien pakoon. Mies asui tuohon aikaan Englannin kanaalissa sijaitsevalla Jerseyn saarella, jonka Saksa oli miehittänyt, ja rikoksensa vuoksi hänet lähettiin viipymättä keskitysleirille Saksaan.
Britti heitteli ruumiita keskitysleirin joukkohautaan
”Minulla oli rutkasti onnea, että selvisin kolmelta keskitysleiriltä hengissä”, Le Druillenec kertoi hakiessaan sodan jälkeen korvausta elinikäisistä vammoista, joita vankeus Bergen-Belsenissä ja kahdella muulla keskitysleirillä olivat hänelle aiheuttaneet.
Leirillä ”tehtäväni oli viskata ruumiita avoimiin joukkohautoihin – hautoihin, joita ulkopuoliset työntekijät kaivoivat, koska meillä ei ollut voimia niin raskaaseen työhön”, Le Druillenec kertoi brittiasianajajille, jotka sodan jälkeen käsittelivät hänen ja muiden eloonjääneiden brittiläisten keskitysleirivankien korvausvaatimuksia.
Näitä tapauksia koskevia asiakirjoja Britannian kansallisarkisto on vihdoin julkistanut.
Sisälmykset ja liha katosivat vainajista
Monista muista natsi-Saksan keskitysleireistä poiketen Bergen-Belsen, jolla Le Druillenec oleskeli vuonna 1945, ei ollut tuhoamisleiri.
Leirillä oli sotavankeja Neuvostoliitosta, Belgiasta ja Hollannista, ja heidän lisäkseen vankeina oli varakkaita juutalaisia, joista Saksa toivoi perheenjäsenten maksavan muhkeat lunnaat.
Sodan lähestyessä loppuaan Saksa lopetti tavaratoimitukset leirille, joten vangit nääntyivät nälkään. Eloonjäämiskamppailussa kannibalismi yleistyi.
Näin selitti brittiupseeri sodan jälkeen: ”Leirin lääkäri kertoi, että monilta vainajilta oli leikattu sisälmykset pois, ja kaikki luut oli puhdistettu lihasta.” Bergen-Belsenissä kuoli vuosina 1941–1945 yhteensä 70 000 vankia.