Juutalaiset partisaanit jahtasivat natseja
Natsit murhasivat Bielskin veljesten sukulaiset, ja veljekset itsekin olivat vähällä joutua vangiksi. He eivät lannistuneet vaan perustivat yhden Puolan pelätyimmistä sissiryhmistä kostaakseen natseille.

Juutalaisveljekset Zus Bielski (vasemmalla), Asael Bielski (keskellä) ja Tuvia Bielski (oikealla).
Eräänä tammikuisena iltana vuonna 1943 ryhmä aseistettuja miehiä lähestyi puolalaisen Abelkevitchin kylän laidalla sijaitsevaa pientä taloa. Yksi miehistä kohotti kätensä ja jyskytti nyrkillään talon ovea. Hänen hihaansa koristi punainen nauha, jossa oli hakaristin kuva.
”Mitä siellä oikein metelöidään? Olen tulossa”, mökistä kuului.
Oven avasi keski-ikäinen mies, joka vilkaisi nopeasti tulijoiden hihanauhoja ja päästi nämä sisään.
”Miten menee?” yksi tulijoista kysyi ja katsoi miestä tiiviisti.
”Olemme yhä elossa ja tapamme juutalaisia”, tämä vastasi hymyillen. ”Mekin jahtaamme juutalaisia”, tulija vastasi ja jatkoi sitten: ”Miksi sitten kaduilla näkee heitä vieläkin niin paljon? Miksi heitä ei ole jo vangittu?”
”Olen napannut monia. Pari päivää sitten otin kiinni kaksi naista, kaksi lasta ja kaksi miestä ja toimitin heidät poliisille. Ja pari viikkoa sitten löysin yksitoista juutalaista”, mies vakuutteli tulijoille.
Miehen vaimo ja poika nyökkäilivät sivummalla innokkaasti.
”Hän on etsimämme mies. Kuulkaa, miten ahkera hän on ollut”, sanoi yksi tulijoista rotevalle toverilleen, joka oli siihen asti ollut vaiti.
Roteva mies tuijotti eteensä ja nyökkäsi lyhyesti. Sitten hänen kasvoille nousi inhoa kuvastava irvistys:
”Miten voit tehdä niin? Miten voit hyvällä omallatunnolla toimittaa ihmisiä kuolemaan?”
Talon isäntä pälyili ihmeissään ympärilleen: ”Mitä tarkoitatte? Se on laki, meidän on noudatettava lakia.”
”Tajuatko edes, kenelle sinä puhut?” yksi tulijoista kysyi ja jatkoi: ”Minäkin olen juutalainen.”
Sitten hän löi miestä kasvoihin ja käski koko perheen asettua mahalleen lattialle. Ilmeettöminä tulijat latasivat aseensa ja ampuivat kaikkia kolmea takaraivoon.
”Emme jättäneet ketään eloon, emme edes koiraa tai kissaa”, ryhmän johtaja – roteva vaitonainen mies – kirjoitti päiväkirjaansa kymmenen vuotta sodan loppumisen jälkeen.
Miehen nimi oli Tuvia Bielski. Hän oli Puolan juutalainen, joka perusti sodan aikana yhden Puolan pelätyimmistä partisaaniryhmistä ja pelasti satoja juutalaisia natsien kynsistä.