Juutalais- ja saksalaisvainot Ukrainassa
Toisen maailmansodan jälkeen Zółkiewista tuli osa Ukrainaa. Ukrainalaiset vihasivat juutalaisia ja vainosivat etnisiä saksalaisia. Beck joutui muuttamaan länteen, ja pian myös Clara perheineen muutti pois.
Pakolaisilta Clara kuuli tarinoita getoista, joihin natsit sulkivat juutalaisia ja pitivät näitä nälässä ennen tuhoamisleireille vientiä.
Saksalaiset pakenivat kotikaupungistaan
Jo kuukausi ennen Saksan antautumista saksalainen Valentin Beck, hänen vaimonsa sekä tyttärensä lähtivät junalla kohti länttä – pakoon ukrainalaisia. Puolassa hänelle oli luvattu, että hän saisi käyttöönsä holokaustissa kuolleen juutalaisperheen tilan.
Beck piti kirjeitse yhteyttä juutalaiseen Claraan ja tämän perheeseen 1950-, 1960- ja 1970-luvulla.
Yad Vashemin kunnianosoitus Beckeille
Vuonna 1995 Valentin ja Julia Beck kutsuttiin Yad Vashemin, Jerusalemin suurimman holokaustin tutkimus- ja holokaustin uhrien muistokeskuksen, järjestämään tilaisuuteen tunnustukseksi rohkeudestaan. Beckien perheen lattian alla piilotelleiden 18 juutalaisen jälkeläisistä 200 tapasi tuossa tilaisuudessa. Myös Beckien Krakovassa asuva tytär Ala osallistui.
Juutalaisia pakeni Israeliin
Päästäkseen Zółkiewista Claran ja hänen vanhempiensa piti matkustaa samoilla karjavaunuilla, joilla juutalaisia oli viety keskitysleireille. Isä otti hoitoonsa öljymyllyn puolalaisessa Legnican kaupungissa, mutta ajatus juutalaisten omasta valtiosta vei perheen Palestiinaan vuonna 1946. Vuonna 1957 Clara muutti miehensä kanssa New Yorkiin. Hänellä on kaksi poikaa ja viisi lastenlasta.
Beckien ja Claran perheen tavoin Patrontaschit ja Melmanit lähtivät Zółkiewista vuonna 1945. Kun Israel perustettiin, he muuttivat sinne ja asettuivat asumaan samalle kadulle, jola Clara vanhempineen asui. He kutsuivat asuinaluettaan ”Pikku Zółkiewiksi”. Perheet pysyivät hyvinä ystävinä.