Bambukeppi läjähti Sybil Kathigasun selkään. 44-vuotias sairaanhoitaja käpertyi kasaan kivusta, mutta yli kolmen kuukauden vankeus oli opettanut hänet olemaan huutamatta kuulusteluissa – vaikka hänen selkänsä oli lukemattomista iskuista muuttunut yhdeksi verestäväksi haavaksi.
Malesialainen Kathigasu, jolla oli eurooppalaiset sukujuuret, ei ollut paljastanut vielä mitään vastarintajoukoista, joita hän oli vuonna 1943 auttanut taistelussa Japania vastaan.
”Puhu, senkin vastarintanarttu”, kersantti Yoshimura karjui ja jatkoi kiduttamista samoilla keinoilla, joilla japanilaiset olivat päässeet Kathigasun jäljille. Yksi vastarintaliikkeen jäsenistä oli aiemmin satojen iskujen jälkeen murtunut ja paljastanut Kathigasun nimen.
Yoshimura oli Japanin keisarillisen armeijan pelätyn sotilaspoliisin Kenpeitain kersantti, eikä hän kaihtanut mitään keinoja paljastaakseen keisarikunnan vastaisia salajuonia. Nyt hän arveli löytäneensä keinon, jolla hän saisi vankinsa kielenkannat irtoamaan: hänen apulaisensa raahasi paikalle Kathigasun seitsenvuotiaan tyttären.
Paaluun sidottu Kathigasu katsoi kauhuissaan, miten Yoshimura kietoi köyden tytön laihan ruumiin ympärille ja kiskoi tämän ylös puuhun. Pian puunrungolla kiipeilleet isot muurahaiset alkoivat piinata tyttöä, mutta se ei vielä riittänyt Yoshimuralle, joka lisäksi sytytti tulen puun juurelle niin, että tyttö peittyi siitä nousevaan savuun ja liekit loimusivat vain muutaman metrin päässä hänen jaloistaan
”Puhu, tai katkaisen köyden ja poltan tyttäresi elävältä”, Yoshimura uhkasi.
”Ei”, vastasi Kathigasu päättäväisesti. Hän oli tajunnut, että he molemmat kuolisivat, puhuisi hän sitten tai ei. Ja jos hän paljastaisi kaiken, monet vastarintaliikkeen jäsenet joutuisivat kokemaan saman helvetin, jossa hän ja hänen tyttärensä nyt olivat.
”Rohkeutta, äiti. Älä kerro mitään. Anna meidän molempien vain kuolla”, tytär huusi äkkiä, ja hänen rohkeutensa raivostutti Yoshimuraa niin, että hän käski apulaisensa katkaista köyden.
Kersantti Yoshimuran menetelmät eivät olleet epätavanomaisia eivätkä erityisen raakoja verrattuna niihin, mitä muut Japanin sotilaspoliisin eli Kenpeitain kuulustelijat käyttivät.
Toisen maailmansodan aikana Kenpeitai käytti rutiininomaisesti väkivaltaa sotavankeja, vastarintaväkeä ja viattomia siviilejä kohtaan. Julmuudet jatkuivat aivan sodan viime päiviin asti.