Pearl Harbor: Tuho iski taivaalta

Kello 7.49 Fuchida käski radistin lähettää sovitun koodisignaalin muille japanilaisille lentokoneille. Radio särisi ”to, to, to”, joka oli lyhenne sanasta tosugeskiseyo – hyökkäys.

Ensimmäinen kohde oli Wheeler Fieldin lentotukikohta 15 kilometriä Pearl Harborin pohjoispuolella.

”Val”-syöksypommittajat sukelsivat korkeuksista tappavine lasteineen, ja matalalla lentäneet ”Zero”-hävittäjät tulittivat 20 millimetrin konekivääreillään, jotka repivät rakennuksia, lentokonehalleja ja koneita kappaleiksi.

Wheeler Fieldin päällikkö eversti W. J. Flood kuvaili myöhemmin japanilaisten lentäneen niin matalalla, että hän näki lentäjien kultahampaat.

Hyökkäys yllätti amerikkalaiset täysin. Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivastoa vastaan oli hyökätty, ja se oli pakotettu mukaan toiseen maailmansotaan.

Japanin piti voittaa sota heti

Japanin hyökkäys Oahulle oli seurausta Japanin ja Yhdysvaltojen suhteiden kärjistymisestä.

Japani oli vuodesta 1937 alkaen valloittanut alueita Kiinasta, joka kiinnosti Yhdysvaltoja taloudellisesti.

Japanin aggressiivinen ulkopolitiikka huolestutti Yhdysvaltojen hallitusta, ja uutiset kiinalaisten käsittämättömän julmasta kohtelusta kauhistuttivat tavallisia kansalaisia.

Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivaston tukikohta siirrettiin varoitukseksi Yhdysvaltojen länsirannikolta Havaijille. Japani ei näyttänyt ymmärtävän viestiä, sillä saman vuoden syyskuussa sen joukot valloittivat Ranskan Indokiinan.

Presidentti Roosevelt vastasi lopettamalla öljyn myymisen Japaniin, mikä oli japanilaisten silmissä vahva provokaatio, sillä maa oli pahasti riippuvainen yhdysvaltalaisten öljyntoimituksista.

Japanin laivaston ylin komentaja ennusti sodan syttymisen jo tammikuussa 1941 – miltei vuotta ennen hyökkäystä Pearl Harborin laivastotukikohtaan.

”Konflikti Yhdysvaltojen kanssa on väistämätön”, kirjoitti amiraali Isoroku Yamamoto kirjeessään. Japanin piti tuhota Yhdysvaltojen laivasto ja ”ratkaista sota heti ensimmäisenä päivänä”.

Yamamotolla oli mielessään uhkarohkea suunnitelma hyökkäyksestä Yhdysvaltojen Havaijin laivastotukikohtaan.

Suunnitelma vahvistettiin, ja japanilaiset valmistelivat hyökkäystä koko loppuvuoden 1941.

Operaatio voisi onnistua vain ilmasta lentotukialuksilta nousseilla lentokoneilla, mutta silloinkin oli ratkaistava monta ongelmaa.

Pearl Harborin lahti oli niin matala, että lentokoneista laukaistut torpedot osuisivat pohjaan. Ongelma ratkaistiin asentamalla torpedoihin puuevät, jotka estivät niiden vajoamisen liian syvälle.

Myös itse pommituksia piti harjoitella. Vain kymmenen prosenttia pommeista osui ensimmäisellä harjoituskerralla maaleihinsa, mutta ahkeralla harjoittelulla lentäjien ja pommittajien yhteistyö alkoi sujua ja lopulta onnistumisprosentti oli peräti 80.

Japanin Honolulun konsulaatissa toiminut vakooja tarkkaili Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivaston liikkeitä, laivojen lukumääriä tukikohdassa sekä päivittäisiä rutiineja.

Hän saattoi täydentää tietojaan lehdistä, sillä paikallinen lehdistö kirjoitti usein laivaston liikkeistä.

Suunnitelma käynnistettiin

Japanin ja Yhdysvaltojen väliset neuvottelut olivat vielä kesken, kun Japanin hyökkäyksen valmistelut etenivät syksyllä 1941 ratkaisevaan vaiheeseen.

Japani vaati Yhdysvaltoja lopettamaan Kiinan tukemisen ja avaamaan öljyhanat, ja Yhdysvallat vaati Japania poistumaan Kiinasta ja Ranskan Indokiinasta.

Japanin pääministeri Tojo Hideki ilmoitti, että Yhdysvaltojen ehdot olivat uhkavaatimus eikä Japani aikonut myöntyä niihin.

Neuvotteluiden aika oli ohi, ja marraskuussa 1941 Japanin alukset lähtivät vähin äänin liikkeelle satamistaan kokoontuakseen etäämpänä pohjoisessa. Sitten hyökkäyslaivaston kuusi lentotukialusta saattajineen suuntasivat talviselle merelle.

Laivojen kapteeneilla oli ohjeena upottaa vieraat alukset, jos sellaisia kohdattaisiin. Tieto hyökkäyksen valmisteluista ei saanut päätyä amerikkalaisille.

Joulukuun 2. päivänä laivasto oli noin 1 500 kilometriä Japanin itäpuolella, kun Japanista saapui radioviesti amiraali Yamamotolta:

”Valloittakaa Niitakavuori.” Viesti oli merkki siitä, että hyökkäyslaivaston päällikön vara-amiraali Nagumon piti avata hallussaan ollut sinetöity viesti.

”Keisarimme on päättänyt aloittaa sodan Yhdysvaltoja vastaan”, alkoi käsky, jossa vahvistettiin Pearl Harboriin kohdistuvan hyökkäyksen tarkka päivämäärä.

Tutkaa tulkittiin väärin

Oahun pohjoiskärjen yhdysvaltalainen tutka-asema havaitsi sunnuntaina 7. joulukuuta hieman aamuseitsemän jälkeen voimakkaan signaalin meren yllä. Tieto päätyi kuitenkin vain päivystävälle upseerille saakka.

Hän uskoi, että tutka oli havainnut kuusi Yhdysvaltojen mantereelta palaavaa B-17-pommikonetta.

Yllätys olikin täydellinen, kun keskellä Oahun saarta sijaitsevaan Wheeler Fieldin lentotukikohtaan alkoi äkkiä putoilla pommeja. Polttoainetankit räjähtelivät ja sytyttivät tuleen tiiviit hävittäjien rivistöt.

Japanilaisten hävittäjät hyökkäsivät muutaman minuutin kuluttua muihinkin Oahun lentotukikohtiin tehdäkseen yhdysvaltalaiset toimintakyvyttömiksi.

Taistelulaivat pääkohteena

Komentaja Mitsuo Fuchida johti 183 koneen ensimmäistä hyökkäysaaltoa.

Hän oli yksi keisarikunnan arvostetuimmista lentäjistä ja ihanteellinen mies tehtävään. Hän oli rauhallinen ja harkitseva mutta myös äärimmäinen tarkka, ja lisäksi hänellä oli taktista ja strategista ymmärrystä.

Fuchida oli osallistunut ilmahyökkäyksen valmistelun kaikkiin vaiheisiin, ja hän lensi itse korkealla kohteen yläpuolella. Fuchidan radisti lähetti kello 7.53 hyökkäyslaivueelle viestin ”tora, tora, tora”.

Viestin tarkoitus oli varmistaa, että hyökkäys oli alkanut ja japanilaiset olivat onnistuneet yllättämään yhdysvaltalaiset.

Laivue saapui muutaman minuutin kuluttua Pearl Harboriin. Satamassa oli noin 90 erikokoista alusta, mutta japanilaisten pääkohteena oli kahdeksan raskaasti panssaroidun ja aseistetun taistelulaivan rivistö.

Hyökkääjät pitivät niitä pahempana uhkana kuin Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivaston kolmea lentotukialusta, jotka kaikki olivat tuona aamuna muualla.

Japanin sodanjohto uskoi pystyvänsä heikentämään Yhdysvaltojen taistelutahdon heti alkuun tuhoamalla sen taistelulaivat. Japani halusi varmistaa sotilaallisen ylivoiman ainakin puoleksi vuodeksi.

Yhdysvaltalaiset pitivät Pearl Harboria niin turvallisena, että eivät olleet vaivautuneet suojaamaan sen satamaa verkolla tai sulkupalloilla.

Niinpä japanilaiset pommikoneet pystyivät lentämään matalalla ja pudottamaan pomminsa satamaan. Viisimetriset torpedot rikkoivat vaahtoavan vedenpinnan, ja niiden perässä näkyi vesivana, kun ne etenivät kohti ankkuroituja taistelulaivoja.

Lentokonetta luultiin amerikkalaiseksi

Komentajakapteeni Logan Ramsey oli komentokeskuksessa Ford Islandin saarella keskellä satama-allasta, kun läheltä lensi kone.

Ramsey luuli ensin, että konetta lensi joku nuori yhdysvaltalaislentäjä ohjesääntöä uhmaten. ”Ota koneen numero talteen”, Ramsey murisi komentokeskuksessa.

Sitten hän kuuli ohi syöksyneen koneen pudottaman pommin äänen.

”Unohda äskeinen. Kone on japanilainen”, Ramsey huusi ja juoksi radistin huoneeseen, mistä hän lähetti viestin: ”Ilmahyökkäys Pearl Harboriin. Tämä ei ole harjoitus!”

Viesti lähetettiin kello 7.58 kaikilla paikallisilla taajuuksilla, kun Japanin koneet parveilivat jo maaliensa ympärillä. Samaan aikaan 49 japanilaista pommikonetta lähestyi kolmen kilometrin korkeudessa, jokaisella lastinaan 800 kiloa panssaripommeja.

Hiukan kello kahdeksan jälkeen koneiden pommilastit pudotettiin kohti yhdysvaltalaisten vaurioituneita taistelulaivoja.

Fuchida näki korkeuksista alhaalla valtavan räjähdyksen. Paksu tuli- ja savupatsas kohosi kilometrin korkeuteen, ja räjähdyksen paineaalto ravisteli pian komentajan pommikonetta.

Pommi oli murskannut taistelulaiva USS Arizonan kaksi vahvistettua kantta ja sytyttänyt tuleen sen etummaisen ammusvaraston, ja suuren aluksen kyljet repesivät auki kuin peltipurkki.

Räjähdys oli niin voimakas, että ilmanpaine tartutti tulen ympärillä oleviin huoltoaluksiin Muutamassa sekunnissa Arizona oli joutunut lähes kokonaan liekkien valtaan, ja aluksen vaikuttava 185-metrinen runko alkoi vajota.

Satoja miehiä oli jäänyt loukkuun sen tulikuumiin sisätiloihin; Arizonan 1 400 hengen miehistöstä peräti 1 177 kuoli Yhdysvaltojen laivaston historian suurimmassa yksittäisessä katastrofissa.

Fuchida totesi koneestaan tyytyväisenä, että japanilaisten ensimmäinen hyökkäysaalto oli vaurioittanut yhdysvaltalaisten taistelulaivoja ja lentotukikohtia pahan kerran.

Muut japanilaiskoneet palasivat lentotukialuksille, mutta Fuchida jäi kiertelemään Pearl Harborin ylle odottelemaan toista hyökkäysaaltoa. Pohjoisesta lähestyi 168 lentokonetta, jotka olivat nousseet lentotukialuksilta ilmaan tunti ensimmäisen aallon jälkeen.

Laivastotukikohdan ulkopuolella siviilit olivat katselleet tapahtumia hämmentyneinä. Jotkut uskoivat, että kyseessä oli harjoitus, toiset taas pelkäsivät, että japanilaisten maihinnousu oli käynnissä.

Syöksypommittajat viimeistelivät

Toinen hyökkäysaalto saapui Pearl Harborin taivaalle hiukan ennen aamuyhdeksää. Yhdysvaltalaiset olivat toipuneet pahimmasta järkytyksestä, ja sataman ilmatorjunta oli miehitetty.

Räjähtävien kranaattien harmaanmustat savupilvet ympäröivät japanilaisten koneita, ja yhdysvaltalaiset saivat muutamia tuhoilta säästyneitä koneitaan ilmaan.

Komentajaluutnantti Takashige Egusan 78:lla ”Val”-syöksypommittajalla oli hyökkäyksen vaikein tehtävä. Niiden piti syöksyä satamaan yhdysvaltalaisten ankaran sulkutulen sekä palavista lentokoneista ja laivoista tulevan paksun savun läpi ja osua kaikkiin vielä pommeilta säästyneisiin taistelulaivoihin.

USS Nevada yritti päästä satamasta pommikoneita pakoon. Alus oli saanut torpedosta täysosuman, mutta se kykeni silti liikkumaan ainoana kahdeksasta taistelulaivasta – kunnes 23 syöksypommittajaa sukelsi ja pudotti pomminsa sen kannelle. Seurasi sarja räjähdyksiä, ja Nevada alkoi vuotaa.

Kapteeni pelasti aluksensa uppoamiselta ohjaamalla sen rantaan. Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivaston viimeinen taistelulaiva saatiin pelastettua, mutta se ei päässyt merille pitkään aikaan.

Yhdysvallat liittyi sotaan

Pearl Harboriin laskeutui hiljaisuus, kun Japanin toisen hyökkäysaallon koneet suuntasivat pohjoiseen lentotukialuksilleen.

Yhdentoista aikaan Fuchida lensi vielä viimeisen kierroksen satama-alueella merkiten tarkasti muistiin, mihin aluksiin koneet olivat osuneet.

Kahden tunnin kuluttua Fuchida laskeutui lentotukialus Akagille, missä hän keskusteli vara-amiraali Nagumon kanssa kolmannesta hyökkäysaallosta.

Nagumo päätti, että laivasto oli tehnyt tarpeeksi, ja määräsi sen kohti Japania.

Amerikkalaisten tappiot olivat murskaavia: peräti 2 390 kuollutta, 21 upotettua tai tuhottua sotalaivaa sekä 171 tuhottua ja 159 vaurioitunutta lentokonetta. Japanilaiset menettivät vain 29 lentokonetta ja 64 miestä.

Yhdysvaltojen presidentti Franklin D. Roosevelt piti seuraavana päivänä puheen kongressissa Washingtonissa: ”Eilinen, 7. joulukuuta 1941, tullaan muistamaan häpeällisenä päivänä”, hän aloitti puheensa ja pyysi kongressia vahvistamaan, että Yhdysvallat oli sodassa Japanin kanssa.

Se oli muodollisuus, sillä Japanin suurlähettiläs oli julistanut Yhdysvalloille sodan jo edellisenä päivänä. Saksa ja Italia seurasivat perässä 11. joulukuuta, ja Yhdysvallat oli joutunut mukaan toiseen maailmansotaan.

Japaniin palattuaan Fuchida sai kunnian kertoa keisari Hirohitolle hyökkäyksen yksityiskohdat.

Hän johti sodassa vielä monia suuria operaatioita ja selvisi kuin ihmeen kaupalla hengissä sekä Japanin häviämästä Midwayn taistelusta että Hiroshiman atomipommista.

Japanin hyökkäys Pearl Harboriin oli yksittäisenä operaationa menestys, sillä se tuhosi Yhdysvaltojen taistelulaivat.

Sodan edetessä kuitenkin osoittautui, että Tyynenmeren sodassa ratkaisevia olivat lentotukialukset ja niiden lentokoneet, eivät sotalaivojen tykit.

Japanin hyökkäys sai myös yhdysvaltalaiset antamaan tukensa pitkälle ja kuluttavalle sodalle. Japani oli herättänyt nukkuvan jättiläisen.