Romanit ovat alempiarvoinen kansa ja ”rotuun perustuvan valtion vihollisia”. Näin romaneja kuvattiin natsien rasistisiin Nürnbergin lakeihin marraskuussa 1935 kirjaamassa lisäyksessä. Lisäys asetti romanit samaan kategoriaan kuin juutalaiset – eli holokaustissa tuhottavien joukkoon.
Toisen maailmansodan alussa useimmat Saksan romanit karkotettiin Puolaan, missä he joutuivat orjatyöhön. Ne, jotka eivät kuolleet pakkotöissä, kuolivat keskitysleireillä, kuten Bełźecissä, Sobibórissa ja Treblinkassa.
Natsit tappoivat valtavirrasta poikkeavat
Homoseksuaalit
Tapettujen määrä: 10 000–15 000
Hitlerin unelmassa saksalaisesta herrakansasta ei ollut tilaa homoseksuaaleille, joita vainottiin, kidutettiin ja tapettiin sumeilematta. Vuonna 1936 natsit perustivat homoseksuaalisuuden ja abortin vastaisen keskuksen, jonka tehtävä oli etsiä ja rekisteröidä homoseksuaaleja.
Vammaiset ja psyykkisesti sairaat
Tapettujen määrä: Noin 250 000
Fyysisesti ja psyykkisesti vammaiset heikensivät natsi-ideologian mukaan arjalaista rotua. Vuonna 1933 hyväksytty laki salli vammaisten ja mielisairaiden pakkosterilisaation. Sodan aikana natsit toteuttivat rotuhygieniaohjelmia, joiden nojalla surmattiin noin neljännesmiljoona vammaista ja sairasta.
Jehovan todistajat
Tapettujen määrä: Ainakin 1 500
Jehovan todistajat kieltäytyivät hyväksymästä muuta auktoriteettia kuin Jumalan, eivätkä he halunneet vannoa uskollisuutta Hitlerille, liittyä natsipuolueeseen tai sotia Saksan puolesta. Tuhansia Jehovan todistajia vietiin keskitysleireille, joissa he joutuivat kantamaan tunnuksenaan violettia kolmiota.
Osa joutui niin sanotuille mustalaisleireille, missä he kuolivat nälkään ja tauteihin, ja kuolemanpartiot ampuivat kymmeniätuhansia romaneja Itä-Euroopassa ja Balkanilla.
Joulukuussa 1942 Heinrich Himmler määräsi siirtämään romanit Saksan miehittämiltä alueilta Auschwitz-Birkenaun kuolemanleirille, missä heitä käytettiin mm. lääketieteellisissä kokeissa tai murhattiin kaasulla.
Kansanmurha unohdettiin
Natsien toisen maailmansodan aikana surmaamien romanien määrää ei tiedetä tarkasti. Useimmat historioitsijat arvioivat kuitenkin, että saksalaiset liittolaisineen tappoivat jopa 500 000 Euroopan 1–1,5 miljoonasta romanista.
Toisen maailmansodan päätyttyä rikokset romaneja vastaan pääosin sivuutettiin ja unohdettiin.
Tuhansia romaneja kuoli natsien tuhoamisleireillä, kuten Bełźecissä.
Romanien kansanmurhaa ei juurikaan mainittu natsien vastaisissa oikeudenkäynneissä eikä natsien uhreille pystytetyissä muistomerkeissä.
Länsi-Saksa tunnusti natsien toteuttaman romanien joukkotuhonnan – jota historioitsija Eve Rosenhaft on kutsunut ”unohdetuksi holokaustiksi” – virallisesti vasta vuonna 1979.