Miksi keskitysleirivangit tatuoitiin?

Toisen maailmansodan aikaan natsit halusivat tehokkaan tavan tunnistaa Auschwitzin keskitysleirin vangit. Aluksi vankinumero ommeltiin vangin vaatteisiin, mutta sitten keksittiin tehokkaampi tapa.

Toisen maailmansodan aikaan natsit halusivat tehokkaan tavan tunnistaa Auschwitzin keskitysleirin vangit. Aluksi vankinumero ommeltiin vangin vaatteisiin, mutta sitten keksittiin tehokkaampi tapa.

Shutterstock

Natsit tatuoivat vankinumerot vankien ihoon vain Auschwitzin kuolemanleirillä, missä he tappoivat arviolta noin 1,1 miljoonaa ihmistä.

Tarkoitus oli järjestelmällistää vankien käsittelyä ja helpottaa vankien tunnistamista esimerkiksi teloituksissa tai siirroissa. Vankinumerot otettiin käyttöön vuonna 1940, jolloin ne ommeltiin vangin vaatteisiin hänen saapuessaan leiriin.

Aluksi tatuointi tehtiin rintaan, mutta sitten se alettiin tehdä kyynärvarteen.

© Imageselect

Kun tappamisvauhti Auschwitzissa kiihtyi nopeasti, tunnusluvun ompeleminen vaatteisiin osoittautui liian hitaaksi, ja lisäksi uhreilta oli usein riisuttu vaatteet, joissa tunnusnumero oli. Vuonna 1941 vankinumero alettiinkin tatuoida vankien ihoon.

Se tehtiin aluksi vangin rintaan metallisella piikkileimasimella painamalla, mutta kun sekin osoittautui liian aikaa vieväksi, jotkut vangit pantiin tatuoimaan numero piikeillä muiden käsivarsiin.

Natsit eivät tatuoineet ainoastaan juutalaisia vaan kaikenlaisia vankeja, jotka lähetettiin Auschwitzin leirikompleksiin, kuten sotavankeja ja natsien poliittisia vihollisia. Niiden harvojen poikkeuksien joukossa, joihin ei tatuoitu vankinumeroa, olivat etnisesti saksalaiset vangit.