Mistä holokaustissa oli kyse?
Holokaustilla tarkoitetaan juutalaisten järjestelmällistä kansanmurhaa, jonka Saksan kansallissosialistinen puolue NSDAP toteutti vuosina 1941–1945.
Holokaustissa natsit vainosivat ja tappoivat yli kuuden miljoonan juutalaisen lisäksi eri tavoin vammaisia ihmisiä, romaneja, homoseksuaaleja ja poliittisia vastustajia.
Natsit eivät itse puhuneet holokaustista vaan käyttivät tapahtumista nimitystä Endlösung der Judenfrage eli ”juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu”.
Adolf Hitleristä tuli Saksan valtakunnankansleri vuonna 1933, ja hän ja natsipuolue ajoivat läpi antisemitistisiä lakeja, joilla heikennettiin juutalaisten yhteiskunnallista asemaa Saksassa.
Kuuluisimpia ovat Nürnbergin lait, joilla Saksan yli 500 000 juutalaiselta (reilu prosentti väestöstä) riistettiin täysi Saksan kansalaisuus vuonna 1935.
Avioliitot ja sukupuolinen kanssakäyminen juutalaisten ja ”saksalaisten” välillä kiellettiin, ja muutkin lait kavensivat juutalaisten oikeuksia ja eristivät heidät yhteiskunnassa.
Juutalaisia jonottamassa poliisiasemalle Itävallan pääkaupungissa Wienissä. Heidän oli haettava maastapoistumisviisumia voidakseen paeta natsien hirmuhallintoa ulkomaille.
Holokaustin kannalta ratkaiseva tapahtuma oli tammikuussa 1942 järjestetty Hitlerin sisäpiirin niin sanottu Wannseen konferenssi, jossa keskusteltiin ”juutalaisongelmasta”.
Hitler oli itse tehnyt näkemyksensä asiasta selväksi jo muutamaa viikkoa aiemmin yksityisessä tapaamisessa muun muassa propagandaministeri Joseph Goebbelsin ja SS-johtaja Heinrich Himmlerin kanssa.
”Mitä juutalaiskysymykseen tulee, Führer on vakaasti päättänyt puhdistaa pöydän”, Joseph Goebbels kirjoitti tapaamista seuraavana päivänä. ”Sota on käynnissä, ja juutalaisten tuho on sen väistämätön seuraus. Tätä kysymystä on tarkasteltava vailla sentimentaalisuutta.”
Pian juutalaisia alettiin kuljettaa Saksan alueilta esimerkiksi Auschwitzin ja Treblinkan keskitysleireille, missä heitä tapettiin kaasukammioissa tuhansia päivittäin.
Kolmessa kuukaudessa tapettiin 1,5 miljoonaa juutalaista
Vuonna 2019 tehdyn tutkimuksen mukaan natsit kaasuttivat tai ampuivat elo-lokakuussa 1942 sadassa päivässä 1,5 miljoonaa Puolan juutalaista.
Tuona aikana tapettiin siis keskimäärin 15 000 juutalaista joka päivä. Ajanjakso oli holokaustin – ja todennäköisesti koko ihmiskunnan historian – intensiivisimmän tappamisen aikaa.
Puolan juutalaisten järjestelmällinen vaino oli nimetty juutalaisten tuhon pääarkkitehdin, natsihallinnossa vaikutusvaltaisen Reinhard Heydrichin, mukaan: se tunnettiin koodinimellä Aktion Reinhard.
Reinhard Heydrichia kutsuttiin ”Hitlerin vaaleaksi pyöveliksi”. Häntä pidetään holokaustin toteutuksen suunnittelijana.
21 kuukautta kestänyt Aktion Reinhard käynnistyi maaliskuussa 1942, ja sen tavoitteena oli tuhota kaikki juutalaiset Puolan kenraalikuvernementissa eli Saksan miehittämässä mutta ei Saksan valtakuntaan liittämässä osassa Puolaa.
Sitä varten perustettiin Bełźecin, Sobibórin ja Treblinkan keskitysleirit. Toisin kuin esimerkiksi Auschwitz, jossa leirin yli sataatuhatta vankia käytettiin myös pakkotyöhön, nämä uudet leirit olivat puhtaasti tuhoamisleirejä, joiden ainoa tarkoitus oli tappaa ihmisiä ennennäkemättömän tehokkaasti.
Mitä holokausti tarkoittaa?
Sana ”holokausti” juontuu kreikan sanasta holókauston, joka tarkoittaa täysin (holós) palamista (kaustos).
Sitä käytti ensimmäisenä englantilainen kronikoitsija 1190-luvun tienoilla kuvatessaan englantilaisen kuninkaan Rikhard Leijonamielen juutalaisten joukkomurhaa.
Sanaa ei silti liitetty vain juutalaisiin vaan 1600-luvulta alkaen sitä käytettiin kaikenlaisista joukkomurhista.
The American Hebrew -lehti käytti ensimmäisenä holokausti-sanaa englanniksi juutalaisten tilanteesta lokakuussa 1941, mutta se vakiintui tarkoittamaan nimenomaan natsien yritystä tuhota juutalaiset vasta 1960-luvulla.
Miksi natsit halusivat tuhota juutalaiset?
Juutalaisvastaisuus eli antisemitismi oli yksi natsi-ideologian kulmakivistä.
Juutalaisia pidettiin alhaisena rotuna, jonka väitettiin yrittävän alistaa ja lopulta tuhota arjalaisen (lue: saksalaisen) rodun.
Natsien mielestä alempiarvoiset tahrasivat arjalaista rotua ja estivät natseja toteuttamasta unelmaansa ylivoimaisesta Saksasta, jossa elää terve ja elinvoimainen kansa.
Holokaustin taustalla oli vuosien antisemitistinen propaganda, jonka mukaan juutalaisten eliminoiminen oli välttämätöntä Saksan kansan tulevaisuudelle.
Juutalaisia syytettiin vallantavoittelusta
Juutalaisvihaa suunniteltiin, toteutettiin ja levitettiin Saksassa propagandaministeri Joseph Goebbelsin johdolla.
Goebbels kontrolloi ministeriönsä kautta täysin lehdistöä ja kulttuurielämää. Antisemitististä propagandaa painettiin lehtiin ja julisteisiin ja esitettiin elokuvissa.
Juutalaiset kuvattiin johdonmukaisesti alempiarvoisina ja rikollisina hahmoina, jotka nylkivät saksalaista yhteiskuntaa ja tavoittelivat maailmanvaltaa yhteistyössä sekä kommunistien että kapitalistien kanssa.
Natsien propagandajulisteessa juutalainen kuvataan kulissientakaisena pelurina, joka pyörittää kaikkea bolševismista kansainväliseen kapitalismiin ja Yhdysvaltojen hallintoon.
Antisemitismi, joka lopulta mahdollisti holokaustin, ei ollut vain saksalainen keksintö.
1800- ja 1900-luvuilla juutalaisvähemmistöjä vainottiin myös Venäjällä ja muualla Euroopassa. Monet uskoivat, että juutalaisilla oli laajoja salaisia verkostoja, joissa he valmistautuivat ottamaan maailman valtaansa.
Joseph Goebbels kirjoitti pääkirjoituspalstallaan Das Reich -propagandalehdessä vuonna 1943:
”Kaikki juutalaiset ovat syntymästään rotunsa vuoksi osallisia kansainväliseen salaliittoon kansallissosialistista Saksaa vastaan – – Jos häviämme sodan heitä vastaan, harmittomalta vaikuttavasta juutalaisesta kansasta tulee ulvovia susia.”
Paljonko keskitysleirejä oli?
Holokausti tunnetaan varsinkin keskitysleireistä. Ne olivat eräänlaisia kuolemantehtaita, joissa tuhottiin armotta ja kliinisen tehokkaasti käsittämättömät määrät juutalaisia lapsia, naisia ja miehiä toisen maailmansodan aikana.
Tunnetuin ja pahamaineisin keskitysleiri oli Auschwitz, joka perustettiin entiselle kasarmille Lounais-Puolaan vuonna 1940.
Auschwitz oli kuitenkin vain yksi lukuisista holokaustin keskitysleireistä.
Auschwitzista tuli vuonna 1942 tuhoamisleiri, jossa tuhansia juutalaisia lapsia, naisia ja miehiä lähetettiin päivittäin suoraan junanvaunuista kaasukammioihin.
Yhdysvaltalaisen holokaustin muistoa kunnioittavan U.S. Holocaust Memorial Museumin mukaan natseilla oli kaikkiaan 980 keskitysleiriä.
Lisäksi saksalaiset perustivat noin 30 000 pakkotyöleiriä, 1 150 juutalaista gettoa ja 500 seksiorjien bordellia saksalaisille sotilaille.
Mitä tapahtui holokaustin jälkeen?
Holokausti oli 1900-luvun ehdottomasti mittavin ja intensiivisin kansanmurha, ja natsien toteuttama yli kuuden miljoonaan juutalaisen tuho on kautta historian Euroopan suurin häpeätahra.
Suurimpia saksalaisia sotarikollisia vastaan käynnistettiin oikeustoimet heti toisen maailmansodan päätyttyä.
Hermann Göring sai oikeudessa hirttotuomion, mutta hän ehti tehdä vankisellissään itsemurhan syanidilla ennen teloitusta.
Oikeudenkäynnit järjestettiin Saksassa Nürnbergin kaupungissa. Luftwaffen johtaja Hermann Göring, valtakunnanministeri Martin Bormann, ulkoministeri Joachim von Ribbentrop ja 21 muuta natsijohtajaa joutuivat syytteeseen holokaustin rikoksista.
Kolme syytetyistä vapautettiin, mutta 12 sai kuolemantuomion ja loput pitkiä vankeustuomioita. Kahden tapauksen käsittely jäi kesken sairauden ja itsemurhan vuoksi.
TV-sarja johti itsetutkiskeluun
Lukuisat juutalaiset pakenivat toisen maailmansodan jälkeen Israeliin, joka perustettiin toukokuussa 1948 itsenäiseksi juutalaisvaltioksi.
Juutalaiset olivat pyrkineet saamaan maata ja perustamaan oman valtion raamatullisille kotiseuduilleen jo 1800-luvun lopulta asti, mutta vasta holokaustin jälkimainingeissa YK päätti jakaa Palestiinan kahtia ja osoittaa puolet alueesta juutalaisille.
Kesti kauan, ennen kuin holokausti ja Saksan kansan osasyyllisyys sotarikoksiin ymmärrettiin yleisesti Saksassa, joka oli vuodesta 1949 aina Berliinin muurin murtumiseen vuonna 1989 asti jaettu kahtia kommunistiseen Itä-Saksaan ja Yhdysvaltojen, Britannian ja Ranskan perustamaan Länsi-Saksaan.
Länsi-Saksan hallitus maksoi sodan jälkeen vuosikymmenten mittaan korvauksia holokaustin uhreille ja Israelin valtiolle, ja 1960-luvun puolivälistä alkaen holokausti sisällytettiin Länsi-Saksan koulujen oppimäärään.
Koko kansan tietoisuuteen holokausti kuitenkin iski Saksassa toden teolla vasta yhdysvaltalaisen Holocaust-televisiosarjan (suomeksi Polttouhrit) myötä vuonna 1979.
Silloin tavalliset saksalaiset joutuivat ensimmäistä kertaa katsomaan juutalaisten joukkotuhoa ja saksalaisten suuren enemmistön sodanaikaista passiivisuutta silmästä silmään.
Ehkä tärkeintä oli se, että sarja sai uudet sukupolvet esittämään vanhemmilleen ja isovanhemmilleen kysymyksiä näiden roolista juutalaisvainoissa.