Vuodesta 1933 tavalliset saksalaiset saivat nauttia elämästä. He kiittivät siitä natseja.

© Scanpix/Corbis

Hitlerin natsivaltio maksatettiin juutalaisilla

Saksalaisista oli tultava uskollisia, luovia ja ahkeria natsivaltion asukkaita. Taloudelliset uudistukset takasivat Hitlerin suosion – uusi vauraus maksatettiin enimmäkseen juutalaisilla ja valloitetuilla mailla.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018 teksti Else Christensen

Kesällä 1933 Hitler teki yhteenvedon natsivallan ensi kuukausista Saksassa. 

”Valta kuuluu meille. Kukaan ei voi vastustaa meitä. Mutta meidän on saatava Saksan kansa tukemaan tätä maata”, hän sanoi natsipuolueen iskuosaston (SA) ryhmälle

Jos joku luuli Hitlerin suunnittelevan Saksan muuttamista poliisivaltioksi, jossa pelko pitäisi 60 miljoonaa asukasta aisoissa, hän erehtyi. 

Hitler tiesi, etteivät valtionterrori ja tiukka kuri ikinä pitäisi valtiota koossa. Sen sijaan hän alkoi luoda maailmassa ennen näkemätöntä hyvinvointivaltiota

Naisen paikka oli natsi-Saksassa kotona. Yli neljän lapsen äidit palkittiin ”äitiysristillä”.

© Bildarchiv Preussischer Kulturbesitz

Keisarikunnan tuho hirvitti

Natsit olivat perehtyneet tarkoin vuoteen 1918, jolloin keisarikunta luhistui. Silloin miljoonia saksalaismiehiä oli lähetetty rintamalle, eikä heidän palkkansa riittänyt elättämään kotiin jäänyttä perhettä. 

Saksalaiset suistuivat köyhyyteen, mutta keisari, armeijan johto ja yläluokka eivät piitanneet kansan enemmistön murheista. Nälän ja yleisen hädän kasvaessa kotirintama mureni, ja maa oli hajoamistilassa jo ennen antautumista marraskuussa 1918. 

Natsien johtopäätös oli yksinkertainen: pysyäkseen vallassa heidän piti tarjota saksalaisille taloudellista turvaa ja sosiaalista tasa-arvoa.

Natsien noustessa valtaan vuonna 1933 Saksa oli jyrkkä luokkayhteiskunta, ja natsit kävivät ensinmmäisenä luokkajaon kimppuun. Suuri osa liikkeen jäsenistä oli nuoria keskiluokkaisia miehiä, jotka nyt syrjäyttivät valtionhallinnon kokeneet virkamiehet. 

Heidän vanavedessään tulivat nuoret lakimiehet, lääkärit ja insinöörit, jotka olivat pettyneet yhteiskunnalliseen asemaansa. Natsit antoivat heidän käyttää lahjojaan – ja nuoret halusivat innokkaasti todistaa olevansa luottamuksen arvoisia.

Hitler lupasi ”työtä, työtä ja työtä” yli kuudelle miljoonalle työttömälle. Kolmen vuoden kuluttua vuonna 1936 työttömien määrä oli yli puolittunut ja Saksassa vallitsi nousukausi.

Työpaikkoja syntyi moottoriteiden rakennustöistä ja varusteluteollisuudesta. Natsit myös kannustivat naisia luopumaan ansiotyöstä ja omistautumaan perheilleen. Paikat vapautuivat miehille, jotka poistuivat työttömyystilastoista.

Työpaikkojen turvaamisen lisäksi ihmisille oli tehtävä selväksi muullakin tavoin, että valtio oli kansaa varten. Siksi natsit ottivat käyttöön useita sosiaalietuja, kuten paremmat eläkkeet, uusia verovähennyksiä, taloudellisia etuja kotiin jääville naisille sekä helpotuksia köyhien perheiden lasten jatkokoulutusta varten. 

Työläiset, joiden ammattiyhdistykset oli juuri kielletty, saivat pitää lakisääteistä lomaa, ja Työn päivä (1. toukokuuta) määrättiin vapaapäiväksi.

”Silloin Saksasta tulee suuri, kun sen kaikkein köyhimmät asukkaat ovat uskollisimpia maalleen”, ennusti Hitler ja kävi köyhien pahimpien vihollisten, ulosottomiesten kimppuun.

Velkojien mahdollisuuksia periä saatavansa velallisilta ulosottomiesten avulla heikennettiin tuntuvasti, niin että köyhän kansan kurjistuminen saattoi loppua.

”Sosiaalisesti valveutunut ulosottomies ei suista köyhimpiä ja vähäosaoisimpia maanmiehiään kurjuuteen ja riistä näin heiltä isänmaanrakkautta ja luottamusta valtion huolenpitoon”, Saksan ulosottomiesten lehti evästi jäseniään uudesta työmoraalista.

Uusi teknologia levisi nopeasti. ”Kansanradio” toi Hitlerin puheet joka kotiin.

© Ullstein Bild

Kassa tyhjeni vuonna 1938

Asevarustelu ja sosiaaliedut maksoivat valtiolle miljardeja, eivätkä verotulot millään riittäneet niiden rahoittamiseen. Valtionvarainministeriön virkamiehet alkoivat väärentää lukuja ja toivoivat lisätulojen jatkossa täyttävän aukot.

Vuonna 1935 Hitler yksinkertaisesti kielsi julkistamasta valtion tulo- ja menoarviota. Tase olisi paljastanut nopeasti, että hallitus toimi konkurssin rajamailla, ja se olisi vaarantanut luottamuksen natseihin.

Kolme vuotta myöhemmin edes kaunistellut luvut eivät pystyneet peittelemään katastrofia. ”Syyskuussa kassa on tyhjä”, ilmoitti valtionvarainministeri Schwerin von Krosigk vuonna 1938.

Ratkaisua haettiin ryöstämällä Saksan juutalaiset. Samoihin aikoihin kun natsit tuhosivat juutalaisten omaisuutta Kristalliyönä 9.11.1938, valtion virkamiehet takavarikoivat juutalaisten osakkeita, säästöjä ja henkivakuutuksia.

Miljardeja virtasi valtion kassaan, mutta pääoman tarvetta sekään ei pystynyt tyydyttämään. Oli keksittävä uusia tulonlähteitä. Hitler päätti, ettei kukaan saisi hyötyä taloudellisesti varustelusta ja sitä seuraavasta sodasta. 

Siksi asetehtailijoiden valtion hankinnoista saamat suunnattomat voitot palautettiin mm. nostamalla yritysten verotusta niin, että jotkin yritykset joutuivat maksamaan voitoistaan jopa 98 % veroa.

Jälleen valtion onnistui hankkia miljardeja ilman että tavalliset saksalaiset – noin 95 % väestöstä – joutuivat kärsimään, pikemminkin päinvastoin:

”Työläiset suhtautuivat myönteisesti yritysveron korotukseen”, todettiin tutkimuslaitos SD:n vuosikertomuksessa vuodelta 1938.

Myöskään vuokranantajat eivät selvinneet tappioitta. Vuosien 1930–1932 inflaatiossa kiinteä omaisuus oli säilyttänyt arvonsa, ja natsit päättivät, että asunnonomistajien saamat voitot piti käyttää koko yhteiskunnan hyväksi. Kansa tuki verenimijöinä pidettyjen vuokranantajien ankaraa verotusta.

Eurooppa Saksan maksumiehenä

Kotimaisten tulonlähteiden ehdyttyä Saksa aloitti sodan. Se oli taloudellinen välttämättömyys Saksan valtiolle, jonka yhteenlaskettu velka vuonna 1939 oli 38 miljardia Reichsmarkia (vastaa nykyrahassa n. 380 miljardia euroa).

Ensimmäinen kohde oli Puola. Syyskuun 1. päivänä Hitler päästi valloilleen sotakoneistonsa, johon hän oli vuosien kuluessa sijoittanut 45 miljardia Reichsmarkia

Ranskan, Belgian ja Hollannin miehitys vuotta myöhemmin oli sotilaallinen menestys, mutta sekään ei riittänyt täyttämään Saksan taloudellista vajetta. Jo senkään takia Hitler ei voinut solmia rauhaa. Vielä piti valloittaa ja ryöstellä uusia alueita. 

Sodan piti jatkua Saksan hyvinvointivaltion rahoittamiseksi ja kansan uskollisuuden turvaamiseksi. Kaikkialla, minne saksalais-sotilaat etenivät, juutalaisten omaisuus takavarikoitiin ja myytiin – mieluiten ei-juutalaisille paikallisille – ja rahat lähetettiin Saksaan.

Valloitetut maat määrättiin maksamaan jokaisesta maaperällään olevasta saksalaissotilaasta. Sotilaiden suuri palkka maksettiin paikallisena valuuttana. Sotilaat ostivat rahoilla ruokaa ja ylellisyystavaroita, jotka kenttäposti toimitti Saksaan heidän perheilleen. 

Saksaan vietiin joka viikko tonneittain tupakkaa, juustoa, makkaroita, suklaata, alkoholijuomia, vaatteita ja kenkiä.

Lisäksi natsit pakkodevalvoivat miehittämiensä maiden valuutat, niin että Saksa saattoi tuoda niistä halvalla tavaroita ja palveluja. Tämä aiheutti inflaatiota ja tavarapulaa.

Uutta oli palkallinen loma, jota saattoi viettää vaikkapa asuntovaunuillen.

© Bildarchiv Preussischer Kulturbesitz

Kansaa miellyttävä diktatuuri

Saksassa perheille oli taattu sama elintaso kuin ennen sotaa. Kun siihen lisättiin sotilaille maksettu palkka, rahaa oli itse asiassa enemmänkin kuin aikaisemmin. 

Ja kun liittoutuneiden pommeja alkoi sadella Saksan suuriin kaupunkeihin, natsit lisäsivät hyvinvointipalveluja ottamalla käyttöön vanhempainrahan ja eläkeläisten sairasvakuutuksen. 

Pommituksissa kodittomiksi jääneet perheet saivat käyttöönsä karkotettujen juutalaisten asunnot kalusteineen.

Valtionvarainministeriön virkamiehet varoittelivat ja ehdottivat jatkuvasti veronkorotuksia pienentääkseen valtion tulojen ja menojen välistä kuilua, mutta varoitukset kaikuivat kuuroille korville.

”Johtaja korosti, että olisi parasta välttää veronkorotuksia sodan aikana”, kirjoitti Hitlerin lähin avustaja Martin Bormann muistiossaan vuodelta 1943. Samana vuonna Italian diktaattori Mussolini kukistui, ja propagandaministeri Joseph Goebbels hermostui:

”Natsismin pitää uudistua. Meidän pitää olla vielä sosialistisempia kansaa kohtaan. Kansan silmissä meidän on oltava oikeudenmukaisia ja avokätisiä johtajia.” 

Suurin osa saksalaisista ei ollut natseja, mutta he nauttivat sodan hedelmistä – ja vielä sodan loppuvaiheissa vuonna 1944 heidän elintasonsa oli parempi kuin briteillä.

Vielä maaliskuussa 1945, kun puna-armeija valmisteli Berliinin valtausta, valtiovarainministeriö ehdotti veronkorotuksia, mutta jälleen ne torjuttiin:

”Ehdotus on liian epäsosiaalinen”, päätti propagandaministeri Goebbels.

Natsismi jätti jälkensä

Natsi-Saksan vaikutus koko Eurooppaan oli suuri vielä sodan jälkeenkin. Siksi myös HISTORIA-lehdessä käsitellään säännöllisesti toista maailmansotaa ja natsismia.

Juuri nyt meillä on esittää loistotarjous, johon kuuluu 9 lehden numeroa sekä omavalintainen lahja. Tutustu tarjoukseen täältä.

Lue lisää

Götz Aly: Hitlers Volksstaat – Raub, Rassenkrieg und nationaler Socialismus, S. Fischer, 2005.

Ehkä sinua kiinnostaa...