Hitlerin testamentti: Perilliset

Hitlerin poliittinen testamentti

Yli kolmekymmentä vuotta on kulunut siitä, kun annoin vuonna 1914 vaatimattoman panokseni vapaaehtoisena ensimmäisessä maailmansodassa, johon valtakunta ajettiin.

Noina kolmenakymmenenä vuotena kaikkia ajatuksiani, toimiani ja elämääni on ohjannut rakkaus ja uskollisuus kansaani kohtaan.

Se antoi minulle voimaa tehdä vaikeimpia päätöksiä, mitä kuolevainen on koskaan joutunut tekemään. Olen uhrannut aikani, työkykyni ja terveyteni noille kolmelle vuosikymmenelle.

Ei pidä paikkaansa, että minä tai kukaan muu Saksassa olisi toivonut sotaa vuonna 1939.

Sitä toivoivat ja siihen yllyttivät vain ne kansainväliset valtiomiehet, jotka olivat joko juutalaista syntyperää tai ajoivat juutalaisten etuja.

Olen puhunut niin monta kertaa asevarustelun kontrollin ja rajoitusten puolesta, ettei tämän sodan syttymisestä voi sysätä vastuuta minun harteilleni.

Lisäksi en ole koskaan toivonut, että tuhoisan ensimmäisen maailmansodan jälkeen syttyisi uusi sota Englantia ja Amerikkaa vastaan.

Vuosisadat kuluvat, mutta kaupunkiemme ja muistomerkkiemme raunioista nousee viha todellisia syyllisiä kohtaan: kansainvälistä juutalaisuutta ja sen tukijoita!

Vain kolme päivää ennen Saksan ja Puolan välisen sodan syttymistä ehdotin Britannian lähettiläälle Berliinissä ratkaisua Saksan ja Puolan väliseen ongelmaan ongelmaan – samankaltaista kuin Saarin alueen kohdalla kansainvälisessä valvonnassa.

Tämän tarjouksen olemassaoloa ei voi kieltää. Se hylättiin vain, koska johtavat piirit Englannin politiikassa toivoivat sotaa, osaksi taloudellisista syistä, osaksi kansainvälisen juutalaisuuden propagandan vuoksi.

Tein myös selväksi, että jos Euroopan kansakunnat ajautuvat jälleen kerran kansainvälisten talous- ja rahakeinottelijoiden pelinappuloiksi, pitäisi panna vastuuseen ne, jotka ovat todellisia syyllisiä tähän tappavaan kamppailuun: juutalaiset!

Tein selväksi, että tällä kertaa ei miljoonia Euroopan arjalaisia lapsia saisi kuolla nälkään, eikä miljoonia aikuisia miehiä kuolla, eikä satojatuhansia naisia ja lapsia voisi pommittaa ja polttaa hengiltä kaupungeissa, ilman että todella vastuullisten pitäisi hyvittää rikoksensa, vaikka humaanimmin menetelmin.

Kuuden vuoden sodan jälkeen, sodan, joka kaikista vastoinkäymisistä huolimatta jää historiaan loistavimpana ja rohkeimpana osoituksena kansan tahdosta elää, en voi hylätä valtakunnan pääkaupunkia.

Koska joukkomme ovat liian vähäiset puolustautuakseen enää vihollisen hyökkäyksiä vastaan ja koska vastarintamme heikkenee vähitellen harhaisten ja ponnettomien ihmisten vuoksi, haluan jakaa kohtaloni niiden miljoonien kanssa, jotka ovat päättäneet jäädä.

En halua myöskään joutua vihollisen käsiin, vihollisen, joka tarvitsee taas uuden juutalaisten järjestämän spektaakkelin hysteeristen massojensa viihdyttämiseksi.

Siksi olen päättänyt jäädä Berliiniin ja valita kuoleman sillä hetkellä, kun uskon, että asemani Führerinä ja kanslerina ei ole enää mahdollinen.

Kuolen onnellisin sydämin tietoisena sotilaidemme saavutuksista rintamalla, naistemme työstä kotona, viljelijöiden ja työläistemme panoksesta sekä historiallisesti ainutkertaisen, nimeäni kantavan nuorison osallistumisesta.

Haluan kiittää teitä kaikkia täydestä sydämestäni, mikä on yhtä itsestään selvää kuin toiveeni, että ette koskaan luovuta vaan jatkatte taistelua isänmaan vihollisia vastaan kaikkialla, suuren Clausewitzin hengen mukaisesti.

Sotilaidemme uhrista ja omasta lujasta liitostani heihin syntyy kansallissosialistisen renessanssin ja siten todellisen kansallisen yhteyden siemen.

Monet urheat miehet ja naiset ovat päättäneet liittää elämänsä minun elämääni. Olen pyytänyt ja sitten käskenyt heitä olemaan tekemättä niin vaan jatkamaan taistelua kansakunnan puolesta.

Pyydän armeijan, laivaston ja ilmavoimien johtajia turvautumaan äärimmäisiin keinoihin vahvistaakseen sotilaidemme taisteluintoa kansallissosialistisessa hengessä siinä valossa, että minä itse, tämän liikkeen perustajana ja luojana, valitsin kuoleman raukkamaisen pakenemisen tai jopa antautumisen sijaan.

Tulkoon tulevaisuudessa osaksi saksalaisen sotilaan kunniaa – kuten on jo laivastossamme – se, että alueen tai kaupungin antautuminen ei ole vaihtoehto ja että johtajien tulee marssia kärjessä loistavina esimerkkeinä täyttäen velvollisuutensa kuolemaan asti.

Hitlerin poliittisen tahdon toinen osa

Ennen kuolemaani erotan aiemman valtakunnanmarsalkan Hermann Göringin puolueesta ja riistän häneltä kaikki ne oikeudet, joita hänellä on ollut 29. kesäkuuta 1941 asetuksen ja valtiopäivillä antamani julistuksen 1. syyskuuta 1939 perusteella.

Nimitän hänen tilalleen suuramiraali Dönitzin valtakunnanpresidentiksi ja asevoimien ylipäälliköksi.

Ennen kuolemaani erotan entisen SS-valtakunnanjohtajan ja sisäministerin Heinrich Himmlerin puolueesta ja kaikista valtion viroista.

Hänen sijaansa nimitän aluejohtaja Karl Hanken SS-valtakunnanjohtajaksi ja Saksan poliisin johtajaksi sekä aluejohtaja Paul Gieslerin sisäministeriksi.

Göring ja Himmler ovat, sen lisäksi että he ovat pettäneet minut henkilökohtaisesti, aiheuttaneet mittaamatonta vahinkoa valtiolle ja kansakunnalle käymällä vihollisen kanssa salaisia neuvotteluja minun tietämättäni ja tahtoni vastaisesti ja yrittäneet näin anastaa vallan itselleen.

Jotta Saksan kansa saa hallituksen, joka koostuu kunnioitettavista miehistä, jotka täyttävät velvollisuuden jatkaa sotaa kaikin keinoin, nimitän seuraavat henkilöt valtion uusiksi johtajiksi:

amraali doenitz — © Interfoto awkz/Imageselect

Valtakunnanpresidentti, sotaministeri ja laivaston päällikkö: Karl Dönitz

Valtakunnankansleri: Tohtori Joseph Goebbels

Puolueministeri: Martin Bormann

Ulkoministeri: Arthur Seyss-Inquart

Sisäministeri: Aluejohtaja Paul Giesler

Maavoimien päällikkö: Ferdinand Schörner

Ilmavoimien päällikkö: Robert von Greim

SS-valtakunnanjohtaja ja Saksan poliisin päällikkö: Aluejohtaja Karl Hanke

Valtiovarainministeri: Walther Funk

Maatalousministeri: Herbert Backe

Oikeusministeri: Otto Georg Thierack

Kulttuuriministeri: Tohtori Gustav Adolf Scheel

Propagandaministeri: Tohtori Werner Naumann

Talousministeri: Johann Ludwig Schwerin von Krosigk

Työministeri: Tohtori Theo Hupfauer

Varusteluministeri: Karl Saur

Saksan työrintaman johtaja ja valtakunnan hallituksen jäsen: Tohtori Robert Ley

Vaikka osa näistä miehistä, kuten Martin Bormann, tohtori Goebbels jne., sekä heidän vaimonsa, ovat omasta vapaasta tahdostaan ilmaisseet halunsa olla missään olosuhteissa lähtemättä valtakunnan pääkaupungista vaan tuhoutuvansa täällä minun kanssani, on minun pyydettävä heitä tottelemaan tahtoani ja asettamaan tässä tapauksessa valtion edun omien tunteidensa edelle.

Työnsä ja uskollisuutensa ansiosta he ovat lähellä minua myös kuolemani jälkeen, ja samoin toivon että minun henkeni edelleen ohjaa heitä.

Toivon heidän pysyvän lujina, mutta ei koskaan epäoikeudenmukaisina. Älkööt he koskaan antako pelon sanella toimiaan vaan asettakoot valtion kunnian kaiken muun edelle maan päällä.

Olkoot he loppuun asti tietoisia siitä, että tehtävämme, kansallissosialistisen valtion rakentaminen, tulee olemaan tulevien vuosisatojen tehtävä, joka velvoittaa jokaista palvelemaan aina yhteisiä etuja ja pitämään omat henkilökohtaiset etunsa taka-alalla.

Vaadin kaikkia saksalaisia, kaikkia kansallissosialisteja, miehiä ja naisia ja kaikkia asevoimien sotilaita olemaan uskollisia ja kuuliaisia uudelle hallitukselle ja sen presidentille kuolemaan asti.

Ennen kaikkea haastan kansakunnan johtajat ja heidän seuraajansa noudattamaan tarkasti rotulakeja ja taistelemaan armottomasti kaikkien maailman kansojen myrkyttäjää, kansainvälistä juutalaisuutta, vastaan.

Berliini, 29. huhtikuuta 1945

Allekirjoittanut Adolf Hitler

Todistajat:
Tohtori Joseph Goebbels
Wilhelm Burgdorf
Martin Bormann
Hans Krebs

Hitlerin yksityinen testamentti

Kun taistelun vuosina uskoin, että en voisi ottaa vastuuta avioliitosta, olen nyt lähellä maallisen vaellukseni päättymistä päättänyt ottaa vaimokseni tämän naisen, joka on monen vuoden uskollisen ystävyyden jälkeen tullut vapaasta tahdostaan tähän lähes saarrettuun kaupunkiin jakaakseen kohtaloni.

Hän seuraa minua omasta tahdostaan kuolemaani vaimonani. Kuolema korvaa sen, mitä työni kansan palveluksessa on meiltä vienyt.

Kaikki, mitä omistan, kuuluu – sikäli kuin sillä on mitään arvoa – puolueelle. Jollei puoluetta enää ole, valtiolle. Jos myös valtio on tuhottu, tahdollani ei ole väliä.

Maalauksia, joita olen vuosien mittaan kerännyt, en ole koskaan hankkinut yksityiseen käyttöön vaan kotikaupunkini Linzin museon laajennusta varten.

Toivon sydämestäni, että tämä toiveeni toteutuu.

Nimitän uskollisimman puolueen jäsenen Martin Bormannin tahtoni toimeenpanijaksi.

Hän saa valtuudet tehdä kaikki lopulliset päätökset.

Hän saa valtuudet ottaa kaiken, millä on tunnearvoa, tai mikä on välttämätöntä takaamaan vaatimattoman hyvän elämän sisaruksilleni, sekä etenkin myös vaimoni äidille ja uskollisille työntekijöilleni, jotka hän tuntee hyvin – kuten sihteerini rouva Winter jne., jotka ovat vuosia työllään tukeneet minua.

Minä itse ja vaimoni valitsemme kuoleman välttääksemme viraltapanon tai antautumisen häpeän.

Haluamme, että ruumiimme poltetaan heti paikassa, jossa olen tehnyt valtaosan päivittäisestä työstäni 12 vuoden aikana kansani palveluksessa.

Berliinissä 29. huhtikuuta 1945, klo 04.00

Adolf Hitler

Todistaja:
Nicolaus von Below

Todistajat:
Martin Bormann
Tohtori Goebbels

Hitlerin testamentti: Führerin viimeinen tahto

Hitlerin jälkeen: korkea-arvoiset natsijohtajat kamppailivat vallasta