Tomaattikastikkeen tuoksu leijui Heinrich Hoffmannin hienon huvilan ruokasaliin.
Natsijohtajien hovikuvaaja oli kutsunut tohtori Theodor Morellin Müncheniin luokseen illalliselle kiitokseksi siitä, että tämä oli parantanut hänet tippurista.
Kuten usein muulloinkin silloin, kun Hoffmann tarjosi italialaisia herkkuja, hänen ystävänsä Adolf Hitler oli saapunut vieraaksi maistelemaan Hoffmannin keittiön antimia.
Morell oli otettu saadessaan illastaa niin hienossa seurassa tuona keväisenä iltana vuonna 1936. Hän oli kuitenkin myös kiusallisen tietoinen siitä, ettei kuulunut joukkoon.
Morellilla oli pyöreät kasvot ja muhkea perunanenä, ja hänen kalju päälakensa tihkui hikeä. Ero hoikkaan Hitleriin oli silmiinpistävä.
Hitlerin kerrottiin vaihtavan paitaa monta kertaa päivässä, kun taas Morell peseytyi vain harvoin ja haisi vahvasti hieltä.
Lääkäri keskittyi vaitonaisena pastaansa, kunnes Hitler alkoi kertoa vatsavaivoista ja kivuliaasta ihottumasta, jotka olivat kiusanneet häntä jo vuosien ajan.
Morell oivalsi tilaisuutensa tulleen. Hän tarjoutui tutkimaan Hitlerin ja antamaan tälle kuurin glukoosia ja vitamiineja, joilla hän oli hoitanut lukuisia Berliinin kermaan kuuluvia potilaitaan.
Kolme päivää myöhemmin Morell jo oli Hitlerin alppihuvilassa Berghofissa ja ruiskutti Führeriin itse valmistamiaan mikstuuroita.
”Potilas A”, joksi Morell Hitleriä päiväkirjoissaan kutsui, oli hyvin tyytyväinen saamaansa hoitoon. Morellin ruiskeet lievittivät hänen kipujaan ja saivat lisäksi hänet tuntemaan itsensä vahvaksi kuin härkä.
”Eläkäämme terveellisesti ja luopukaamme kaikesta, joka myrkyttää kehomme. Saksan tulevaisuus on meidän hyvän terveytemme varassa”, Hitler messusi Saksan kansalle Morellin ruiskeiden siivittämänä.
Morellin ihmelääkkeistä tuli nopeasti tärkeä osa Hitlerin aamutoimia, eikä hän enää tuntunut tulevan toimeen ilman henkilääkäriään.
Vuonna 1937 Morell sulki yksityisvastaanottonsa Berliinissä voidakseen omistautua täysin korkea-arvoisen potilaansa hoidolle.
Seuraavien kahdeksan vuoden ajan Morell pumppasi Hitlerin niin täyteen erilaisia kemikaaleja, että tämä oli toisen maailmansodan aikana käytännössä jatkuvasti huumeiden ja lääkkeiden vaikutuksen alaisena.
Hitlerin huumeidenkäytön laajuus paljastui suurelle yleisölle vasta vuonna 2016, kun Norman Ohler julkaisi teoksen Blitzed: Drugs in Nazi Germany, jossa hän käy läpi Morellin Hitleriä koskevia päiväkirjamerkintöjä.
Vitamultin oli tohtorin ihmelääke
Ensimmäisinä vuosina Hitler sai Morellilta päivittäin ruiskeita, jotka sisälsivät jodia, kalkkia sekä maksa- ja sydänuutetta, jonka oli tarkoitus lisätä mieshormoni testosteronin määrää kehossa.
Morellin tärkein ”lääke” oli kuitenkin Vitamultin-niminen valmiste, jota Hitler käytti sekä tabletteina että ruiskeena.
Morellin mukaan Vitamultin sisälsi vain erilaisia vitamiineja, mutta myöhemmin selvisi, että siinä oli myös runsaasti metamfetamiinia.
Voimakkaasti riippuvuutta aiheuttava metamfetamiini on sukua amfetamiinille, mutta se on viisi kertaa voimakkaampaa.
Metamfetamiini lisää kehon adrenaliini- ja dopamiinihormonien tuotantoa, mikä synnyttää euforiaa, lisää itseluottamusta ja vähentää väsymyksen ja näläntunnetta.
Hitler ei ilmeisesti itse tajunnut, että Morell pumppasi häneen euforiaa aiheuttavia huumeita, vaikka ero entiseen oli huomattava.
Päivittäiset ruiskeet ja tabletit valoivat häneen lähes loputtomasti energiaa ja antoivat lisäpontta hänen puhujanlahjoilleen. Myös diktaattorin ihottuma ja vatsavaivat paranivat, minkä vuoksi hän oli hyvin kiitollinen uudelle henkilääkärilleen.
”Ette arvaakaan, kuinka paljosta olen Morellille velkaa”, Hitler uskoutui korvalääkärilleen Erwin Giesingille: ”Morell pelasti henkeni vuonna 1936.
Olin niin huonossa kunnossa, että pystyin tuskin kävelemään. Minua hoidettiin aivan väärin, ja lopulta elin vain teellä ja kekseillä. Ja sitten Morell paransi minut.”

Morell sai kutsun Adolf Hitlerin 50-vuotispäiville vuonna 1939.
Juutalaispotilaat vaihtuivat natseihin
1930-luvun alussa Theodor Morell oli menestyvä berliiniläislääkäri, joka hoiti etenkin taiteilijoita ja älykköjä.
Monet Morellin potilaista olivat juutalaisia, ja kun kansallissosialistit nousivat Saksassa valtaan vuonna 1933, Morelliakin alettiin epäillä juutalaiseksi ja osa potilaista alkoi vieroksua häntä.
Ovela Morell ei kuitenkaan lannistunut ja sulkenut vastaanottoaan vaan liittyi jäseneksi kansallissosialistiseen puopueeseen NSDAP:hen.
Puolueen jäsenyys toi vastaanotolle runsaasti uusia asiakkaita, ja aiemmat epäilykset unohdettiin.
Yksi Morellin uusista potilaista oli Hitlerin hovivalokuvaaja Heinrich Hoffmann, joka esitteli lääkärinsä Hitlerille ja tuli siten kenties vaikuttaneeksi merkittävästi historian kulkuun.
Kohtaus vaikutti historian kulkuun
Vuoden 1939 alussa Saksa oli taloudellisesti ja sotilaallisesti vahvempi kuin pitkään aikaan.
Hitler suunnitteli jo täyttä päätä Saksan laajentumista, ja yksi hänen ensimmäisistä kohteistaan oli naapurimaa Tšekkoslovakia.
- maaliskuuta 1939 Tšekkoslovakian presidentti Emil Hácha tapasi Hitlerin Berliinissä, ja Hitler vaati häntä allekirjoittamaan asiakirjan, joka siirtäisi sudeettialueiden lisäksi myös Böömin ja Määrin Saksan hallintaan.
Kun hauras Hácha kieltäytyi allekirjoittamasta, Hitler sai raivokohtauksen, jonka seurauksena hänen vieraansa sai sydänkohtauksen.
Tohtori Morell ei aikaillut vaan ruiskutti kuolevaan Háchaan tuntematonta ainetta, luultavasti Hitlerin ”suosikkilääkettä” metamfetamiinia.
Muutamaa sekuntia myöhemmin Hácha tokeni aivan kuin olisi herännyt kuolleista ja allekirjoitti kohtalokkaan asiakirjan.
Seuraavana aamuna Saksan joukot marssivat Prahaan kohtaamatta juurikaan vastarintaa.
Morellin pistos säästi Saksan joukot todennäköisesti kiivailta taisteluilta, sillä asiakirjaa alueliitoksesta ei luultavasti olisi koskaan allekirjoitettu, jos Hácha olisi kuollut Hitlerin työhuoneeseen.

Pervitiiniä käytettiin etenkin Luftwaffessa, jossa sitä kutsuttiin ”Stuka-pillereiksi”.
Saksalaiset taistelivat huumeissa
Vaikka Hitler saarnasi raittiuden puolesta, saksalaiset sotilaat käyttivät runsain mitoin metamfetamiinia, jota armeija itse valmisti.
Kun Saksan joukot tunkeutuivat rajan yli Puolaan 1. syyskuuta 1939, valtaosa sotilaista oli nauttinut Pervitin-kauppa-
nimellä myytävää metamfetamiinia.
Saksan armeija oli pitkään etsinyt lääkettä, joka parantaisi sotilaiden keskittymiskykyä ja pitäisi heidän hermonsa kurissa taistelussa.
Ratkaisuksi keksittiin voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavat Pervitin-tabletit, jotka saivat kehon tuottamaan runsaasti adrenaliinia.
Erään saksalaislääkärin mukaan pervitiini myös sai sotilaat taistelemaan vimmaisesti:
”Pervitiiniä nauttinut sotilasosasto on aina ylivoimainen viholliseen verrattuna.”
Pervitiinitabletit olivat suosittuja etenkin sodan alussa, kunnes niiden sivuvaikutukset alkoivat tulla ilmi.
Pervitiini teki sotilaista aggressiivisia ja vaikeita hallita, minkä seurauksena he kääntyivät siviilejä ja omien upseerejaankin vastaan.
Vielä pahempi ongelma oli pervitiinin käyttöä seurannut henkinen ja fyysinen lamaannus, joka saattoi kestää päiväkausia.
Ongelmista huolimatta Saksa tuotti vuosina 1939–45 noin 200 miljoonaa pervitiinitablettia.
Morell ei kuulunut joukkoon
Háchan tapauksen jälkeen Hitler arvosti henkilääkäriään vielä entistäkin enemmän.
Saksan miehitettyä Puolan ja toisen maailmansodan sytyttyä Morellista oli tullut osa Führerin ehdotonta sisäpiiriä.
Tukevan tohtorin piristävät ihmeaineet virtasivat todennäköisesti Hitlerin suonissa silloinkin, kun hän valmistautui miehittämään Ranskan kesällä 1940 ja julisti menestyksestä vakuuttuneena lähipiirilleen: ”Hyvät herrat, pian saatte kunnian todistaa historian suurinta voittoa.”
Morellille Hitlerin voitot sotatantereilla merkitsivät kuitenkin vaikutusvallan vähenemistä. Tohtori pysytteli aina tiiviisti potilaansa rinnalla, mutta tämä ei ollut kuukausiin tarvinnut muuta kuin aivan perushoitoa.
Turhautunut Morell kirjoitti aiheesta vaimolleen Joannalle pian Ranskan antautumisen jälkeen: ”Hitler on terve ja hyväntuulinen. Ammatillisesti minulla ei ole täällä mitään tekemistä.”
Morell tunsi itsensä eristetyksi, sillä useimmat saksalaiskenraalit halveksivat häntä ja karsastivat hänen läheistä suhdettaan Hitleriin.
Ongelmaa pahensi se, että hän oli siviili, eikä hänen potilaansakaan näyttänyt tarvitsevan häntä. Morell alkoi tuntea itsensä ulkopuoliseksi Hitlerin lähipiirissä.
”Joudun aina olemaan yksin. Jos Führeriä ei olisi, olisin mieluummin kotona”, Morell kirjoitti vaimolleen muutama kuukausi ennen 55-vuotissyntymäpäiväänsä vuonna 1940.
Morell yritti kaikin keinoin tehdä itseään tykö kunniamerkein palkituille kenraaleille.
Hän jopa suunnitteli itselleen pramean sotilasunivormun, jonka kauluksessa oli kreikkalaisen lääkintätaidon jumalan Asklepioksen symboli, sauvan ympärille kiertynyt käärme.
Kenraalit eivät suoraan tuominneet Morellin univormua mutta eivät myöskään täysin hyväksyneet sitä. SS:n vyönsoljen lisääminen oli kuitenkin arvonsa tunteville ammattisotilaille liikaa, ja Morell määrättiin luopumaan siitä.
Tohtori ei viihtynyt Sudenpesässä
Kesällä 1941 Hitler muutti uuteen päämajaansa Wolfsschanzeen eli Sudenpesään, joka oli valtava maanalainen betonibunkkerikompleksi Itä-Preussissa nykyisen Puolan alueella.
Sieltä hän johti sotaa Neuvostoliiton puna-armeijaa vastaan.
Sudenpesän alueelle rakennetuissa karuissa parakeissa ja bunkkerin synkissä ja ahtaissa majoitustiloissa asui ja työskenteli lähes kolmen vuoden ajan yli kaksituhatta upseeria, sotilasta ja siviilihenkilöä, joista useimmat inhosivat työpaikkaansa.
Heidän joukossaan oli Theodor Morell, joka pysytteli yhä enintään tippaletkun mitan päässä Hitleristä.
”Saappaissani kasvaa hometta, ja vaatteeni ovat aina kosteat. Henkeäni ahdistaa, minulla on verenkiertohäiriöitä ja poden bunkkeripsykoosia”, Morell kirjoitti päiväkirjaansa 23. kesäkuuta 1941.
Hitler sen sijaan viihtyi uudessa päämajassaan alkuun erinomaisesti. Sudenpesässä hän saattoi nautti sotilaselämästä, ja hyvin alkanut sota Neuvostoliittoa vastaan elähdytti häntä.
Muutaman kosteassa betonibunkkerissa vietetyn kuukauden jälkeen realiteetit kuitenkin iskivät Führeriinkin, ja hän sairastui ensimmäistä kertaa vuosikausiin.
Keskellä yötä herätetty uninen Morell istui bunkkerin uumenissa sijaitsevan työhuoneensa kapealla kenttävuoteella kuunnellen Hitlerin kamaripalvelijan Heinz Lingen selontekoa Führerin oireista. Viesti oli selvä:
”Führer tarvitsee teitä kipeästi!”
Morell sieppasi oitis lääkärinlaukkunsa ja kiiruhti potilaansa luo. Tämä makasi vuoteessaan korkeassa kuumeessa ja rajussa ripulissa, mikä viittasi punatautiin.
Morell antoi Hitlerille ruiskeena Vitamultinia ja glukoosia mutta arveli, että tällä kertaa hän saattaisi joutua turvautumaan vielä vahvempiin aineisiin.







Führerin lääkekaappi oli täynnä troppeja
Hitler nautti toisen maailmansodan loppuaikoina säännöllisesti peräti 82:ta erilaista lääke- ja huumausainetta, kuten testosteroniruiskeita,
ilmavaivalääkkeitä, kokaiinia ja metamfetamiinia.
Tri Kösterin ilmavaivatabletit
Ainekset: Mm. strykniiniä, myrkkykoisoa
Annos: Jopa 20 tablettia päivässä
Vaikutus: Lievittää ilmavaivoja
Tausta: Tri Morell määräsi tabletteja hoidoksi Hitlerin kiusallisiin ilmavaivoihin. Hän käski Hitlerin ottaa jopa 20 tablettia päivässä, vaikka tabletit sisälsivät muun muassa rotanmyrkyssä käytettyä strykniiniä.
Mutaflor
Ainekset: Ihmisen ulosteessa eläviä bakteereja
Annos: 2 tablettia päivässä
Vaikutus: Syrjäyttää ”huonot” suolistobakteerit, jotka aiheuttavat mahakipuja ja ummetusta
Tausta: Ensimmäinen lääkevalmiste, jolla Morell hoiti Hitlerin vatsakipuja. Hoito tehosi, ja kiitollinen Hitler palkkasi Morellin henkilääkärikseen.
Testoviron
Ainekset: Testosteronia sonnien kiveksistä
Annos: 25 ml kerrallaan pistoksena
Vaikutus: Seksuaalisen halun lisääminen
Tausta: Kun Hitler halusi viettää yön Eva
Braunin kanssa, hän pyysi Morellilta ruiskeen Testovironia. Valmiste vahvisti Hitlerin libidoa ja auttoi ylläpitämään hänen seksuaalista halukkuuttaan ja kyvykkyyttään sodan aiheuttamien paineiden keskellä.
Kokaiini
Ainekset: 10-prosenttista kokaiinia tippoina
Annos: Muutama tippa päivässä
Vaikutus: Korvakipujen ja päänsäryn lievittäminen
Tausta: Hitler sai kokaiinitippoja päänsäryn hoitoon. Hän jäi nopeasti koukkuun ja julisti jo parin päivän jälkeen: ”Tämä kokaiini on vallan ihmeellinen aine!” Varoituksista huolimatta hän ylipuhui lääkärinsä antamaan hänelle tippoja kahdesti päivässä.
Vitamultin
Ainekset: Pieniä määriä metamfetamiinia
Annos: 2 tablettia päivässä
Vaikutus: Väsymysoireiden lievittäminen
Tausta: Vitamultin oli Hitlerin henkilökohtainen vitamiinilisä, jota Morell itse valmisti ja pakkasi ylelliseen kultaiseen pakkaukseen. Virallisesti se sisälsi vain vitamiineja, mutta myöhemmin siitä löydettiin tutkimuksissa muun muassa metamfetamiinia.
Eukodal
Ainekset: Heroiinijohdannainen
Annos: 20 mg ruiskeena
Vaikutus: Lievittää kipuja, synnyttää
voimakkaan euforian tunteen
Tausta: Heroiinijohdannaista sisältävä Eukodal lisättiin Hitlerin lääkearsenaaliin heinäkuussa 1943. Hän sai lähes 800 euforiaa aiheuttavaa ainetta sisältävää pistosta.
Hitler käytti jopa 80:tä eri lääkettä
Seuraavien päivien aikana Morell pumppasi heikkoon ja hitaasti toipuvaan Hitleriin lukemattomia erilaisia lääkkeitä ja muita kemikaaleja, kuten vahvaa istukkahormonivalmistetta sekä yleensä masennuslääkkeenä käytettyä Orchikriniä, jonka vaikuttavaa ainetta saatiin sonnin kiveksistä.
Morell antoi Hitlerille ruiskeita useita kertoja päivässä, ja pian tämä alkoikin virkistyä. Morellin uusi lääkesekoitus sisälsi yli 80:tä eri hormonia, steroidia ja muuta ainetta, joiden koostumuksen vain hän itse tunsi.
Hän piti tarkoin huolen siitä, että yhä maanisemmaksi ja todellisuudesta vieraantuneemmaksi muuttuva Führer oli täysin riippuvainen hänen ”lääkkeistään”. Samalla hän varmisti, ettei häntä enää voitaisi niin vain syrjäyttää Hitlerin sisäpiiristä.
Hitlerin fyysisten ja psyykkisen oireiden todelliset syyt eivät kiinnostaneet sen enempää häntä itseään kuin Morelliakaan.
Führer luotti lääkäriinsä sokeasti, ja Morell tyytyi vain hoitamaan potilaansa oireita. Niin kauan kuin Morell sai jotenkin pidettyä Hitlerin toimintakykyisenä, kaikki oli hyvin.
Morellin lisääntynyt vaikutusvalta Hitleriin huolestutti tämän muuta lähipiiriä. Hitlerin mielialat ailahtelivat rajusti, ja moni pelkäsi hänen menettävän otteensa sodasta.
Saksan suurhyökkäys Neuvostoliittoon oli seisahtunut, ja joulukuussa 1941 puna-armeija oli pakottanut saksalaiset vetäytymään Moskovasta. Pettynyt Hitler linnoittautui bunkkeriinsa.
”On valitettavaa, että Führer eristäytyy tällä tavoin muusta maailmasta ja elää niin epäterveesti. Hän ei enää juurikaan oleskele raittiissa ilmassa eikä koskaan rentoudu vaan istuu päivät pitkät bunkkerissaan”, natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels kirjoitti päiväkirjaansa alkuvuonna 1942.
Hitlerin eristäytyessä myös hänen hormonien ja vitamiinien käyttönsä lisääntyi.
Kiitokseksi hyvästä hoidosta Führer lahjoitti Morellille Tšekkoslovakiassa sijaitsevan ruokaöljytehtaan, ja Morell alkoi valmistaa siellä Vitamultin-pillereitä, joita myytiin nyt kaikkialla Saksassa.
Kesällä 1943 Morell laajensi lääkeimperiumiaan avaamalla toisen tehtaan Harkovan kaupunkiin Ukrainaan.
Siellä neuvostoliittolaiset sotavangit käsittelivät joka päivä tonneittain sianmahoja, lampaanmaksoja ja kananjalkoja, joista valmistettiin erilaisia vitamiini- ja testosteronivalmisteita. Morellin tehtaiden tuotteita myytiin sekä Saksan asevoimille että tavallisille saksalaisille, ja ne tekivät Morellista rikkaan miehen.
Hitlerin huumeongelma paheni
Samaan aikaan kun Morell laajensi liiketoimintaansa, Hitlerin unelma Saksan maailmanvaltiudesta alkoi murentua.
Puna-armeija oli jälleen kerran onnistunut peittoamaan Saksan joukot, tällä kertaa Kurskin taistelussa, ja Saksan liittolainen Italia suunnitteli loikkaamista liittoutuneiden puolelle sodassa.
Kuten yleensäkin kun todellisuus kävi liian ahdistavaksi, Hitler eristäytyi muista ja vetäytyi yhä syvemmälle harhaiseen haavemaailmaansa.
Sodan viimeaikaiset käänteet huolestuttivat taatusti Hitleriä, ja Morell kirjoitti toistuvasti päiväkirjaansa, että Führer oli stressaantunut eikä saanut nukuttua.
Ongelmat kärjistyivät 18. heinäkuuta 1943 eli päivä sen jälkeen, kun liittoutuneet olivat miehittäneet Sisilian. Kun Hitler kuuli miehityksestä, hän alkoi potea kovia vatsakipuja.
Tällä kertaa Morellin tavanomaiset ”lääkkeet” eivät auttaneet, ja hän päätti ottaa käyttöön järeämmät keinot. Hän antoi Führerille ruiskeena heroiinin kaltaista euforiaa aiheuttavaa Eukodalia, jonka käyttö johtaa yleensä riippuvuuteen jo parissa viikossa.
Eukodalin vaikutus näkyi Hitlerissä välittömästi. Hän oli kuin uudestisyntynyt ja suorastaan puhkui tarmoa.
Eukodal elvytti hänen jo hieman tylsyneet puhujanlahjansa, ja erään kolme tuntia kestäneen yksipuhelun päätteeksi Hitler onnistui taivuttelemaan Italian fasistijohtajan Benito Mussolinin jatkamaan sotaa liittoutuneita vastaan, vaikka tämä oli jo miltei päättänyt ilmoittaa liittoutuneille Italian antautumisesta.
”Kaikkien odotusten vastaisesti Hitler näyttää todella hyvältä. Hän on nukkunut tuskin kahtakaan tuntia, ja silti hän näyttää siltä kuin olisi juuri palannut pitkältä lomalta”, Goebbels kirjoitti päiväkirjaansa 10. syyskuuta 1943.

Johtuiko Hitlerin vapina huumeista?
Hitler kärsi viimeisinä vuosinaan voimakkaasta käsien ja jalkojen vapinasta, jota edes hänen henkilääkärinsä Theodor Morellin pistoksina antama metamfetamiini ja testosteroni eivät poistaneet.
Asiantuntijat ovat sittemmin diagnosoineet Hitlerin vapinan Parkinsonin taudiksi.
Heidän mukaansa Hitlerin sairaus saattoi hyvinkin johtua Morellin ”hoidoista”.
Tutkimukset ovat nimittäin osoittaneet, että metamfetamiinin käyttö vähentää aivojen omaa dopamiinituotantoa, ja pitkäkestoisen dopamiinivajeen tiedetään varmuudella aiheuttavan Parkinsonin tautia.
Sen enempää Goebbels kuin kukaan muukaan natsipuolueen johtajista ei aavistanut, että Führer käytti Eukodalia nyt päivittäin.
Morell ei maininnut huumetta päiväkirjassaan vaan viittasi siihen X-kirjaimella tai kirjasi vain antaneensa Hitlerille tämän ”päivittäisen ruiskeen”.
Kun Führer poistui Sudenpesästä ja matkusti Baijeriin, tohtori Morell ruiskeineen seurasi mukana.
Pian Hitler sai jokaisen aterian jälkeen Eukodal-pistoksen, jota säesti Morellin rauhoittava mantra: ”Kun pistän neulan suoneenne, alkakaa laskea hitaasti. Kun pääsette 15:een, ette tunne enää kipua.”
Huhut Morellin ihmehoidosta levisivät nopeasti, ja pian hänen potilaisiinsa lukeutuivat Hitlerin lisäksi Mussolini, SS-johtaja Heinrich Himmler ja Japanin suurlähettiläs Hiroshi Oshima.
Työmäärän kasvu vaati kuitenkin veronsa, ja sydänvaivoja potenut ylipainoinen Morell jaksoi enää vaivoin kiivetä portaita omaan asuntoonsa.
Pian ”Valtakunnan ruiskumestari”, joksi Hermann Göring Morellia pilkallisesti kutsui, joutui turvautumaan omiin ruiskeisiinsa.
Kollegan epäilykset heräsivät
Pian sen jälkeen kun Hitler oli palannut Sudenpesään Itä-Preussiin kesällä 1944, hän joutui murhayrityksen kohteeksi.
Operaatio Valkyyriaksi kutsuttuun upseerien salaliittoon kuulunut eversti Claus von Stauffenberg toi pommin Sudenpesän kokoushuoneeseen tavoitteenaan tappaa Hitler ja lopettaa sota.
Murhayritys epäonnistui, mutta pommin räjähdys puhkaisi Hitlerin molempien korvien tärykalvot ja aiheutti tälle sitkeän päänsäryn, johon edes Eukodal ei tepsinyt.
Apuun kutsuttiin korvalääkäri Erwin Giesing , joka määräsi Hitlerille Morellin ”lääkkeistä” tietämättä kipulääkkeeksi kokaiinia sisältäviä silmä- ja nenätippoja.
Hitler oli aiemmin pitänyt kokaiinia ”juutalaisten huumeena, joka rappeuttaa käyttäjänsä”, mutta Giesing vakuutti hänelle, ettei hänellä ollut vaaraa, koska ”oikeat kokainistit nuuskasivat ainetta”.
Hitler, joka oli vielä viisi vuotta aiemmin ollut vakaumuksellinen raittiusmies, pysyi hädin tuskin pystyssä ilman huumausaineita.
Hänen kehonsa oli täynnä neulanjälkiä, ja hänen terveytensä oli niin kehno, ettei hän pystynyt pitelemään edes teekuppia läikyttämättä sen sisältöä lattialle. Hitlerin huono kunto huoletti muita natsijohtajia:
”Valitettavasti hän ei näytä enää terveeltä. Viime kuukausien tapahtumat ovat jättäneet häneen jälkensä”, huolestunut Goebbels uskoutui päiväkirjaansa.
Hitlerin lähipiirin epäluottamus Morellia kohtaan kasvoi sitä mukaa kuin Führerin terveydentila heikkeni, ja lisäksi Morellin ja Giesingin välille kehkeytyi katkera valtataistelu paikasta Hitlerin luottolääkärinä.
Lokakuussa 1944 Giesing otti yhteyttä Hitleriin ja esitti tälle epäilyksensä siitä, että Morell yritti itse asiassa tappaa hänet.
Morell oli vuosikausia määrännyt Hitlerin vatsavaivoihin ”Tri Kösterin ilmavaivatabletteja”, ja Giesing oli saanut selville, että ne sisälsivät muun muassa myrkyllistä strykniiniä.
Tieto järkytti Hitleriä, joka joutui nyt pohtimaan, oliko hän sittenkin erehtynyt Morellin suhteen.
Yrittikö lääkäri todella murhata hänet? Himmler, joka inhosi Morellia, liittyi arvostelijoiden kuoroon ja uhkasi Morellia teloituksella.
Tohtori Kösterin ilmavaivapillereiden tarkempi analyysi kuitenkin paljasti, ettei niiden sisältämä pieni strykniinimäärä ollut tappava.
Hitler, joka oli tyytyväisenä popsinut pillereitä jo vuosia, vapautti Morellin kaikista epäilyksistä ja antoi potkut Giesingille sekä kahdelle tätä tukeneelle muulle lääkärille.
”Pitäisihän niiden ääliöiden tietää, että te olette monta kertaa pelastanut henkeni viimeisten kahdeksan vuoden aikana”, Hitler totesi Morellille ja jatkoi: ”Rakas herra tohtori, olen iloinen ja onnellinen siitä, että minulla on teidät.”

Weimarin tasavallan aikana Saksan yökerhot olivat oikeita paheiden pesiä.
Saksasta tuli huumeparatiisi
Weimarin tasavallan aikana (1919–33) huumeiden käyttö lisääntyi Saksassa rajusti, ja maasta tuli johtava heroiinin ja morfiinin tuottaja.
Saksalaisten huumehuuma alkoi jo 1800-luvun alussa, kun farmaseutti Friedrich Sertürner kehitti menetelmän uuttaa unikkojen siemen-kodista morfiinia.
Morfiinista tuli suosittu kipulääke, ja se kartutti Saksan valtakunnankassaa miljoonilla.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksasta tuli maailman johtava huumausaineiden tuottaja, ja monista saksalaisista tuli huumeiden suurkuluttajia.
Esimerkiksi Yhdysvallat ja Britannia julistivat huumausaineet laittomiksi riippuvuusriskin vuoksi, mutta Saksassa vapaamielinen suhtautuminen huumeisiin jatkui.
Vuonna 1930 Saksan valtiopäivät viimein kielsi huumausaineet lailla, mutta erilaisten huumaavien reseptilääkkeiden kauppa jatkui silti vilkkaana.
Huumeita käyttivät kaikki
Sotaveteraanit: Ensimmäinen maailmansota jätti syvät henkiset ja fyysiset arvet noin 10 miljoonaan sotaveteraaniin. Moni heistä turvautui morfiiniin selviytyäk-seen raskaasta arjesta.
Lääkärit: Saksalaislääkärit määräsivät auliisti voimakkaita lääkkeitä lievienkin vaivojen, kuten väsymyksen ja yskän, hoitoon. Moni lääkäri jäi itsekin huumausainekoukkuun.
Yläluokka: Villi yöelämä mahdollisti monenlaiset seksuaaliset ja kemialliset hurjastelut.
Yläluokka sekoitti päänsä mieluiten kokaiinilla, jota esimerkiksi tunnetut taiteilijat ja elokuvatähdet käyttivät avoimesti Berliinin hienoissa kahviloissa.
Kokaiinin käyttöön liittyi usein seksuaalisia kokeiluja ja sen väitettiin herättävän etenkin naisten ”piilevät homoseksuaaliset taipumukset”, kuten valtakunnansyyttäjä ja poliitikko Erich Wulffen kirjoitti vuonna 1923.
Henkilääkäri päätyi mielisairaalaan
Keväällä 1945 natsi-Saksa horjui tuhon partaalla. Puna-armeija lähestyi vääjäämättä Berliiniä, ja Hitlerin käyttämien huumausaineiden tuotanto oli keskeytynyt.
Päivittäisten ruiskeiden loppuminen aiheutti rajuja vieroitusoireita, ja Hitler vaelsi lohduttomana edestakaisin kouristusten ravistellessa hänen ruumistaan.
Führerin sielu ja ruumis kaipasivat kipeästi Morellin pistoksia, mutta kun Morell ei kyennyt toteuttamaan toiveita, hänen potilaansa alkoi turhautua. 21. huhtikuuta Hitler sai raivokohtauksen, sillä hän oli saanut päähänsä epäillä Morellia petturuudesta.
Hän tarttui Morellia kauluksesta ja karjui: ”Painu kotiisi, riisu typerä univormusi ja unohda, että olet koskaan nähnytkään minua!”
Morell sai potkut ja joutui jättämään miehen, jonka palvelemiseen hän oli omistanut kahdeksan vuotta elämästään.
Lääkäri heittäytyi sängylleen ja itki ja lähti sitten Berliinistä yhdellä viimeisistä lennoista, jotka yleensä pääsivät lähtemään saarretusta pääkaupungista. Samalla lennolla pakeni muun muassa Hitlerin adjutantti Albert Bormann.
Yhdeksän päivää myöhemmin Hitler teki itsemurhan syanidikapselilla. Morell piileskeli Baijerissa, mutta yhdysvaltalaiset löysivät ja pidättivät hänet pian.
Morellia kuulusteltiin kuukausikaupalla – jokseenkin tuloksetta. Tohtori puhui sekavia, istui apaattisena sellissään tai käveli edestakaisin hokien, että Himmler halusi murhata hänet.
Morellin päiväkirjoista kuulustelijat päättelivät virheellisesti, että tämä oli itse asiassa ollut vakooja, joka oli vuosien ajan pumpannut Hitleriin huumeita heikentääkseen tämän harkintakykyä.
Kun liittoutuneille valkeni, että Morellin mielenterveys oli järkkynyt eikä hän ollut suoraan syyllistynyt sotarikoksiin, hänet vapautettiin kahden vuoden vankeuden jälkeen.
Ylipainoinen ja vakavasti sairas Morell vietiin vankilasta Tegernseen kaupungissa sijaitsevaan sairaalaan, jossa hän kuoli aivoinfarktiin 26. toukokuuta 1948.
Vuosia myöhemmin Morellin assistentti Richard Weber totesi tämän kuolleen kuin ”isäntänsä menettänyt koira”.
Morellin saatua potkut Hitlerin palveluksesta ja tämän kuoltua hänen elämänsä oli menettänyt merkityksensä.