München, Saksa, 16. syyskuuta 1919
Kunnioitettu herra Gemlich
Juutalaisten nykyään muodostama vaara synnyttää suuressa osassa kansaamme antipatioita heitä kohtaan. Tämä vihamielisyys ei kuitenkaan yleensä perustu selkeään käsitykseen juutalaisten vahingollisesta toiminnasta.
Antipatiat kumpuavat joko tietoisesti tai tiedostamattomasti henkilökohtaisista kokemuksista sekä yksittäisten juutalaisten synnyttämistä vaikutelmista, jotka ovat lähes poikkeuksetta epäedullisia.
Tästä syystä antisemitismin tulkitaan aivan liian usein perustuvan tunteisiin. Tämä on kuitenkin virhe.
Antisemitismi poliittisena liikkeenä ei voi eikä sen pidä perustua tunteisiin vaan vain ja ainoastaan seuraavaksi mainitsemiini tosiasioihin.
Juutalaiset ovat rotu, eivät uskonnollinen ryhmä. Juutalainen ei koskaan luonnehdi itseään juutalaiseksi saksalaiseksi, puolalaiseksi tai yhdysvaltalaiseksi. Hän kutsuu itseään aina vain saksan-, puolan- tai amerikanjuutalaiseksi.
Niiltä vierailta kansoilta, joiden keskuudessa juutalaiset elävät, he eivät yleensä ole omaksuneet muuta kuin kielen.
Saksalaisesta, joka joutuu puhumaan Ranskassa ranskaa, Italiassa italiaa tai Kiinassa kiinaa, ei silti koskaan tule ranskalaista, italialaista tai kiinalaista.
Samasta syystä juutalaisia, jotka asuvat täällä keskuudessamme ja joutuvat siksi puhumaan saksan kieltä, ei voida pitää saksalaisina.