Hitler hahmotteli juutalaisvainoja

Edes Mooseksen uskonnon tunnustamista – riippumatta siitä, miten välttämätön tuo uskonto rodun säilymisen kannalta on – ei voida pitää ratkaisevana tekijänä määriteltäessä, onko joku henkilö juutalainen vai ei-juutalainen. Tuskin on olemassa rotua, jonka edustajat tunnustaisivat vain yhtä ainoaa uskontoa.

Tuhansia vuosia jatkunut sisäsiittoisuus, jota on usein harjoitettu hyvinkin pienessä piirissä, on saanut aikaan sen, että juutalaiset ovat säilyttäneet rotunsa ja luonteenpiirteensä paljon selkeämmin kuin ne kansat, joiden keskuudessa he ovat eläneet.

Tämän seurauksena keskuudessamme elää nykyään ei-saksalainen vieras rotu, joka ei voi eikä halua luopua rodulleen ominaisista piirteistä, tuntemuksista, ajattelusta tai pyrkimyksistä.

Tästä huolimatta tämän rodun edustajilla on täällä kaikki samat poliittiset oikeudet kuin meillä itsellämmekin.

Juutalaisten kiinnostus kohdistuu aina aineelliseen omaisuuteen, ja sama pätee heidän ajatuksiinsa ja tekoihinsa.

Tanssi kultaisen vasikan ympärillä muuttuu raa’aksi taisteluksi materiasta, vaikka sisimmässämme tiedämme, ettei se todellisuudessa ole elämässä arvokkainta.

Yksilön arvoa ei enää määritäkään hänen luonteensa tai se, mitä hän on yhteiskunnalle antanut, vaan pelkästään hänen omaisuutensa ja rahojensa määrä.

Juutalaisten toiminta on synnyttänyt rodullisen tuberkuloosin kansojen keskuuteen.

Käytännössä se on johtanut seuraavaan: Antisemitismi, joka kumpuaa yksinomaan tunteista, tulee nyt ja aina ilmenemään pogromeina.

Järkeen perustuvan antisemitismin on sen sijaan johdettava systemaattiseen lakiin perustuvaan juutalaisten oikeuksien kumoamiseen – oikeuksien, joista juutalaiset ainoina kaikista keskuudessamme asuvista ulkomaalaisista nauttivat (viittaan tällä lainsäädäntöön, jolla juutalaiset määritellään ulkomaalaisiksi).

Lopullinen tinkimätön tavoitteemme on poistaa juutalaiset kokonaan. Molemmat tavoitteet ovat saavutettavissa, mutta se edellyttää hallitusta, jota leimaa kansallisen heikkouden sijaan kansallinen voima.

Kansamme yhteinen tahto ei ole ollut synnyttämässä nykyistä tasavaltaa, vaan tasavalta sai alkunsa kansassa syvää tyytymättömyyttä aiheuttaneiden olosuhteiden viekkaasta ja häikäilemättömästä hyödyntämisestä.

Nuo olosuhteet eivät kuitenkaan liity millään tavalla valtiomuotoon, ja ne ovat yhä olemassa – nyt kenties selkeämmin kuin koskaan aikaisemmin.

Osa kansasta on ymmärtänyt, että pelkästään valtiomuodon muuttaminen ei voi muuttaa tai kohentaa tilannetta. Se edellyttää kansakuntamme moraalisen ja hengellisen voiman uudestisyntymistä.

Muutos ei kumpua vastuuttomasta enemmistöstä, vastuuttomista puolue­ohjelmista, vastuuttomasta lehdistöstä tai ulkoa annetuista iskulauseista.

Muutos voi syntyä vain kansallismielisten johtajien määrätietoisesta ja vastuullisesta toiminnasta.

Edellä mainittujen asioiden vuoksi tasavallalla ei ole sen tarvitsemaa kansakunnan henkistä tukea.

Siksi maamme nykyinen johto joutuukin etsimään tukea niiltä, jotka ovat ainoina hyötyneet ja hyötyvät edelleen Saksan muuttuneesta tilanteesta ja jotka siitä syystä toimivat vallankumouksen todellisina taustavoimina – juutalaisilta.

Huolimatta juutalaisten aiheuttamasta uhkasta, josta maamme nykyiset johtajat ovat lausuntojensa perusteella hyvinkin tietoisia, he ovat joutuneet ottamaan vastaan juutalaisten omien etujensa varmistamiseksi tarjoaman tuen, mutta sillä on ollut hintansa.

Tuo hinta on juutalaisten rohkaiseminen kaikin tavoin mutta myös harhaanjohdetun kansan juutalaisveljiään vastaan käymän taistelun vaikeuttaminen neutraloimalla juutalaisvastainen liike.

Kunnioittavasti

Adolf Hitler

Hitler alkoi heti valtaannousunsa jälkeen vuonna 1933 säätää lakeja, jotka riistivät juutalaisilta perustavanlaatuiset kansalais- ja ihmisoikeudet.

Vuonna 1941 hän käynnisti lisäksi Euroopan juutalaisten järjestelmällisen joukkotuhonnan.

Natsi-Saksan tuhoamis- ja pakkotyöleireillä sekä teloituksissa murhattiin kaikkiaan noin kuusi miljoonaa juutalaista.