Kansallissosialistisen puolueen huonevälitys Münchenissä kuhisi väkeä 8. marraskuuta 1938. Suurin osa miehistä oli pukeutunut puolueunivormuun, mutta joukossa oli myös hoikka, hörökorvainen mies, jolla oli yllään tavallinen tumma pikkutakki.
Kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt häneen huomiota, sillä päällimmäisenä kaikkien ajatuksissa oli saada kaupungista majapaikka.
Tungoksen syy oli Adolf Hitler, joka pitäisi illalla puheen ”vanhoille tovereilleen” Münchenin suuressa oluttuvassa, Bürgerbräukellerissä. Seuraavana päivänä Hitler johtaisi suuren muistokulkueen marssia.
Tapahtuma järjestettiin vuoden 1923 niin sanotun oluttupavallankaappauksen muistoksi. Natsien vallankumousyritys oli päättynyt verilöylyyn, jossa oli kuollut 16 natsia. Heistä oli tullut puolueen marttyyrejä.
Puolueen virkamiehet kyselivät majapaikan hakijoilta, olivatko nämä osallistuneet vuoden 1923 tapahtumiin. Georg Elseriksi esittäytynyt pikkutakkimies puisti päätään hieman anteeksipyytävän näköisenä. Hän sai kuitenkin majoitusta tarjoavan perheen osoitteen.
Elser vei laukkunsa asunnolle ja vaihtoi muutaman sanan isännän kanssa. Sitten hän käveli Isarjoen yli kohti Bürgerbräukelleriä. Sen läheiset kadut oli suljettu liikenteeltä, mutta ne olivat täynnä ihmisiä, jotka toivoivat näkevänsä edes vilauksen Führeristä.
Oluttupaan oli kokoontunut lähes kolmetuhatta ihmistä. Kuten aina 8. marraskuuta, Hitler asteli puhujakorokkeelle tasan kello 20.30 suosionosoitusten ja hurmioituneiden heil-huutojen saattelemana. Hän puhui tapansa mukaan pari tuntia kiihkeästi Saksan suuruudesta, ja kun hän puoli yhdentoista aikaan lähti, kadut avattiin.
Bürgerbräukellerin tyhjennyttyä Elser hiipi salaa sen juhlasaliin. Hän katseli ympärilleen ja pani merkille, että sali oli kahdessa kerroksessa. Puhujapöntön takana oli natsilipulla peitetty kantava pylväs. Elser päätti, että Hitler kuolisi tässä salissa 8. marraskuuta seuraavana vuonna. Hänen olisi vain vielä päätettävä, miten.
Puuseppä vihasi natseja yli kaiken
Georg Elser syntyi vuonna 1903 ja kasvoi vaatimattomissa oloissa Etelä-Saksassa Königsbronnin kaupungissa. Koulussa hän oli hyvä matematiikassa ja piirustukses sa, ja kun hän pääsi puusepän oppiin, hän osoittautui parantumattomaksi perfektionistiksi.
Toimitettuaan asiakkailleen näiden tilaamat huonekalut hän kävi seuraavana päivänä tarkastamassa, että kaikki oli kunnossa. Vapaa-ajallaan Elser soitti viulua kansanmusiikkiorkesterissa ja kävi tansseissa.
Hän vaikutti iloiselta mutta vaatimattomalta, mikä vetosi moniin tyttöihin. Ystävällisen ulkokuorensa alla Elser vihasi kiihkeästi Saksaa vuodesta 1933 hallinneita natseja.
Elser ei ollut poliittisesti erityisen aktiivinen, mutta hän oli ollut kommunistipuolueen jäsen. Työväenluokka ei ollut päässyt osalliseksi ”talousihmeestä”, jolla Hitler rehenteli. Elser oli huomannut aikojen koventumisen myös omassa lompakossaan: hänen palkkansa oli vain pienentynyt pienentymistään vuosien 1928 ja 1938 välillä.
Tiukka taloustilanne ei kuitenkaan ollut Elserin suurin huolenaihe. Ensi sijassa hän ei voinut sietää minkäänlaista sortoa. Hänen isänsä oli väkivaltainen juoppo, ja Elser oli oppinut kavahtamaan kaikkea tyranniaan viittaavaakin.
Kun Elser kuuli Hitlerin puhuvan radiossa, hän poistui välittömästi paikalta, ja kun natsit marssivat hänen kotikaupunkinsa Königsbronnin katuja, hän käänsi heille selkänsä. Hän kieltäytyi tekemästä natsitervehdystä ja halveksi kansallissosialistien nuorisojärjestöä Hitlerjugendia.
Kun Saksa syksyllä 1938 oli miehittänyt Tšekkoslovakiasta niin sanotut sudeettialueet, Elser oli varma, että natsit veisivät maan uuteen suursotaan Pelko suursodasta kaihersi häntä niin paljon, että syksyllä 1938 hän päätti toimia.