Britit suunnittelivat salamurhaa: Hitler piti ottaa hengiltä

Hitlerin henkivartija juorusi

SOE:n suunnitelma säilyi pitkään vain harvojen ja valittujen tiedossa, mutta huippusalaiset asiakirjat tulivat lopulta julkisuuteen vuonna 1998. Silloin päästiin tutkimaan SOE:n Hitlerin elintavoista keräämiä tietoja.

Tietoja oli kerätty muun muassa Normandian maihinnousun yhteydessä kesäkuussa 1944 vangiksi jääneeltä SS-sotilaalta.

Hän oli vuotta aiemmin toiminut Hitlerin henkivartiojoukoissa suojelemassa Hit­leriä tämän oleskellessa huvilallaan Etelä-Saksassa Baijerin Obersalzbergissä.

Siellä sijaitsi jo 1920-luvulla natsijohtajille varattu aivan oma alue, ja esimerkiksi Luftwaffen komentajalla Hermann Göringillä ja varusteluministerillä Albert Speerillä oli siellä loma-asunnot, joista käsin he kävivät tapaamassa Hitleriä tämän Berghof-nimisellä huvilalla.

Hitler vietti merkittävän osan ajastaan toisen maailman­sodan aikana Berghofissa.

Alue oli sijainniltaan loistava: se sijaitsi 30 kilometriä Salzburgista etelään ja 180 kilometriä Münchenistä kaakkoon, ja vain muutaman kilometrin päässä Obersalzbergistä oli idyllinen baijerilainen Berchtesgadenin pikkukaupunki, jossa oli rautatieasema.

Läheisellä vuorenrinteellä sijaitsi Hitlerin ylellinen huvila, joka oli rakennettu hänen Taisteluni-kirjastaan saamillaan rahoilla.

SS suojeli Hitleriä attentaateilta

SOE:n tiedusteluraporteista ilmenee, että kukaan ei saanut edes ajaa natsijohdolle varatulle vuoristoalueelle ilman kirjallista lupaa.

Koko aluetta suojeli niin vihollisen hyökkäyksiltä kuin uteliailta saksalaisilta noin 540 fanaattista SS-sotilasta, joilla oli apunaan lähimetsiä nuuskivia saksanpaimenkoiria.

Alueella oli myös kolmensadan miehen joukko, joka pystyi ilmahyökkäyksen sattuessa peittämään koko tienoon keinotekoiseen sumuun, jotta pommi­koneet eivät löytäisi kohdettaan.

Foxley-raportti kuvaa sumuyksikköä näin:

”Tähän yksikköön kuuluu kolme 80–100 miehen pataljoonaa, jotka on sijoitettu ympäri koko aluetta aina pareittain mökeissään. Heidän sumulaitteistonsa koostuu kahdesta pienestä astiasta, kaasupullosta ja kaakeliuuninhormista. Sumulaitetta käytetään kahvasta.”

Raportissa kerrotaan myös, että ilmahyökkäyksen sattuessa Hitlerin piti välittömästi suojautua Berghofin huvilan 20 metriä maan alla sijaitsevaan valtavaan pommisuojaan ja SS-joukkojen tuli suunnata tehokkaat ilmatorjuntatykkinsä kohti viholliskoneita.

Sotilasvartioiden lisäksi vuoristoisella seudulla oli myös paljon siviilien miehittämiä vartiopaikkoja, joista vannoutuneet natsismin kannattajat varmistivat, ettei kukaan asiaton pääsisi vahingossakaan lähestymään Führeriä.

Berchtes­gadenin rautatieasemalla ja hotelleissa siviiliasuiset Reichssicherheitsdienstin eli Hitlerin henkilökohtaisen turvallisuuspalvelun agentit tarkastivat kaikki epäilyttävät henkilöt.

Natsilippu paljasti, että Hitler oli paikalla

Valtavista turvajärjestelyistä huolimatta Obersalzberg oli SOE:n raporttien mukaan paras paikka yrittää murhata Hitler, sillä siellä noudatettiin vakiintuneita tapoja ja kiinteitä aikatauluja.

Tavallisesti Hitlerin kulloinenkin olinpaikka pidettiin tarkasti salaisuutena, ja hänen matkasuunnitelmansa paljastettiin vain pienelle läheisten työtoverien joukolle vasta juuri ennen lähtöä.

Sittenkin suunnitelmia muutettiin usein vielä matkan aikana. Hitleriä ympäröi lisäksi aina suuri määrä vahvasti aseistautuneita, kokeneita SS-sotilaita.

Berghofissa tilanne oli kuitenkin toinen.

”Varmin merkki siitä, että Hitler on Obersalzbergissa, on Berghofin edessä olevan pysäköintialueen lipputankoon nostettu suuri hakaristilippu”, kertoo Foxley-raportti.

Lippu kertoi kaikille, että Hitler oli kotona – ja silloin olisi hyvä hetki iskeä hänen kimppuunsa, sillä piikkilanka-aitojen ja vartiopisteiden suojaaman kotinsa alueella hän halusi kulkea vapaasti ilman vartijoita.

Murhaajaksi kaavailtiin sotavankia

Britit etsivät aluksi salamurhaajaksi sopivaa henkilöä saksalaisten ja itävaltalaisten sotavankien joukosta.

He toivoivat löytävänsä sotilaan, joka puhui luonnostaan oikeanlaista Etelä-Saksan murretta ja vihasi Hitleriä.

Saksalainen salamurhaaja voisi väärennettyjen henkilöpaperien turvin asua kuukausitolkulla Obersalzbergissa tarkkailemassa vartijoiden rutiineja ja odottamassa Hitlerin saapumista.

”Mahdol­lisia majoituspaikkoja ovat Trimbacherin ja Goldener Bärin majatalot Berchtes­gadenissa, vaikka Trimbacherissa asuu usein myös SS-sotilaita”, lukee Foxley-raportissa.

SOE harkitsi myös tšekkiläisten tai puolalaisten värväämistä tehtävään.

Suur-Salzburgin alueella, johon Obersalzberg kuului, oli yli 100 000 pakkotyöläistä Tšekkoslovakiasta ja Puolasta, ja aivan kivenheiton päässä Hitlerin huvilalta oli tšekkiläisten pakkotyöläisten leiri.

Leiriläiset olivat usein ulkotöissä esimerkiksi kunnostamassa vuoristoteitä ja rautateitä, kaatamassa metsää ja luomassa lunta.

Pakkotyöläiseksi pukeutunut tšekki tai puolalainen ei herättäisi vartijoiden huomiota, vaikka hänet havaittaisiinkin Berghofin lähellä.

Tiedusteluraportit osoittavat SOE:n tehneen perusteellista työtä ja selvittäneen muun muassa, millaisia papereita Obersalzbergissä toimivilla vangeilla oli:

”Lupalaput ovat tummansinisiä, ja niissä on leima, jonka numerointi vaihtuu viikoittain. Lupa­lapuissa on painettuna Bormannin Hitlerin yksityissihteerin tai Rattenhuberin Hitlerin turvallisuuspalvelun johtajan allekirjoitus.”

Oikean kansalaisuuden lisäksi tehtävään valitulla piti olla tarkka-ampujalle tärkeitä ominaisuuksia: hänen oli oltava rohkea, neuvokas, nopealiikkeinen, kärsivällinen ja valmis ottamaan suuria riskejä tehtävässä, joka voisi vaatia hänen henkensä.

Valepuvuksi alppijääkärin univormu

Samaan aikaan kun etsittiin tehtävään sopivaa henkilöä, toisilla osastoilla tutkittiin, millainen varustus tehtävään tarvittaisiin.

Lopputuloksena oli, että tehtävään päätettiin lähettää kaksi henkilöä.

Kun hakaristilippu vedettäisiin salkoon Hitlerin huvilalla, salamurhaajien piti pukeutua saksalaisten alppijääkärien univormuun ja hiipiä Mooslahner Kopfin huipulle, missä Hitlerin aamukävelyjen päämäärä, pieni teehuone sijaitsi.

Foxley-raportissa agenteille suositeltiin nimenomaan alppijääkärin univormua, koska ”suurin osa [Berghofin vieressä sijaitsevan] Platterhofin sotilassairaalan potilaista on alppijääkäreitä, Gebirgs­jägere.

Sekä Hitlerin henkilökohtaisen turvallisuuspalvelun miehet että alueen SS-vartijat käyttävät talvisin samanlaista univormua, joten tekey­tymällä yhdeksi heistä voi päästä aivan lähietäisyydelle.”

Alppijääkärin univormuun kuuluvan pitkän takin alle voisi piilottaa kevyen singon ja kranaatteja, käsikranaatteja itsepuolustusta varten, saksalaisvalmisteisen räjähtäviä ammuksia ampuvan Mauser-tarkkuuskiväärin, kiikaritähtäimen sekä vahvat pihdit aluetta ympäröivän aitalangan leikkaamista varten.

Räjähtävät ammukset sisälsivät erittäin räjähdysherkkää elohopeafulminaattia eli räjähdyselohopeaa, joka oli niin voimakasta, että jo pieni määrä sitä riitti räjäyttämään kohteen pään murskaksi.

Räjähtävä ammus voisi haavoittaa Hitleriä kuolettavasti, vaikka osuma ei olisikaan aivan tarkka.

Operaatio Foxley joutui vastatuuleen

SOE teki töitä kovan paineen alla hioakseen suunnitelman tarkasti pienintä yksityiskohtaa myöten, mutta operaatio Foxley alkoi kohdata yhä suurempaa vastustusta Britannian sotaministeriössä.

Suuri kysymys oli, olisiko Hitlerin eliminoiminen todellisuudessa sittenkään liittoutuneiden edun mukaista.

Winston Churchillin lähin sotilasneuvonantaja sir Hastings Ismay kir­joitti pääministerille:

”Komentajat ovat yksimielisiä: Hitlerin monet erehdykset huomioon ottaen on sotilaallisesta näkökulmasta ennemminkin etu, että Hitler päättää yhä Saksan strategiasta. Yleisesti ottaen olisi kuitenkin toki hyvä, jos hänet saataisiin eliminoitua.”

Toisin sanoen jos Hitler murhattaisiin, Saksan sotatoimien johtoon voisi nousta joku huomattavasti Hitleriä pätevämpi henkilö, vaikkapa SS-komentaja Heinrich Himmler, minkä seurauksena liittoutuneille voisi aiheutua paljon aiempaa suurempia tappioita.

Brittejä mietitytti myös se, olisiko Hitlerin kuolema saksalaisille musertava isku vai toimisiko se päinvastoin herättäjänä, joka yhdistäisi saksalaiset taistelemaan vimmaisesti viimeiseen mieheen kostaakseen Führerinsä murhan.

Hitlerin murhasuunnitelma hylättiin

”Nyt kun Hitler on vannonut puolustavansa joka ikistä neliösenttiä saksalaista isänmaata, riskinä on, että hänen murhaamisensa tekee hänestä Saksassa marttyyrin”, kirjoitti everstiluutnantti Ronald Thornley, yksi harvoista SOE-upseereista, joka oli vastustanut operaatio Foxleya alusta asti.

Thornley uskoi, että Hitlerin murhaaminen voisi tehdä voitetusta Saksasta vaikeasti hallittavan ja kasvattaa kolmannen maailmansodan riskiä.

Jos Saksassa toisen maailmansodan jälkeen leviäisi käsitys siitä, että Saksa voitettiin raukkamaisen salamurhan avulla, se voisi auttaa valtaan uusia fanaatikkoja.

Thornleyn mukaan samanlainen ajattelu – että Saksaa ei ollut voitettu ”reilusti” sotilaallisesti ensimmäisessä maailmansodassa vaan Saksan tappio oli ollut poliittisen pelin ja petturuuden tulosta – oli ollut tärkeä tekijä jo Hitlerin valtaannousussa.

Niinpä Thornley vaatimalla vaati, että jos operaatio Foxley toteutettaisiin ja Hitler todella murhattaisiin, murha pitäisi ehdottomasti saada näyttämään saksalaisten tekosilta.

SOE:n ja sodanjohdon kiistellessä asiasta liittoutuneiden joukot etenivät Saksaan vuoden 1944 lopussa ja aika ajoi operaatio Foxleyn ohi.

Tiedustelu­raportit menettivät merkityksensä, ja ne haudattiin salaiseen sotilasarkistoon, mistä ne kaivettiin päivänvaloon seuraavan kerran vasta vuonna 1998.