Brittien salajuoni: Tarkka-ampujan piti murhata Hitler
Britit saavat kesällä 1944 selville, että Hitler kävi aamukävelyllä Etelä-Saksan Alpeilla sijaitsevan luksushuvilansa lähistöllä. He suunnittelevat riskialttiin salamurhayrityksen Führerin pään menoksi – salamurhan, joka olisi voinut muuttaa historian kulun.

Brittien Foxley-operaatiossa suunniteltiin Hitlerin salamurhaa. Natsi-Saksan johtaja oli määrä ottaa jyvälle Berghofissa Etelä-Saksan Alpeilla.
Ainutlaatuinen mahdollisuus ottaa Hitler hengiltä
Mene muualle ja vartioi vaikka itseäsi, jos sinua pelottaa!” karjaisi Adolf Hitler, jos hän huomasi SS-sotilaita selkänsä takana. Hitler vihasi sitä, että häntä vahdittiin, ja vaati saada tehdä aamukävelynsä rauhassa.
Hänen henkivartijoinaan toimivat SS-sotilaat olivatkin oppineet pysyttelemään temperamenttisen johtajansa huomaamattomissa.
Hitlerin joka-aamuinen kävelylenkki kulki tiheässä metsässä, jossa kohde oli helppo kadottaa, ja innokas vartija oli usein tullut seuranneeksi suojattiaan liian lähellä ja saanut kuulla siitä.
Britanniassa Special Operations Executive -yksikön SOE:n tiloissa kuunneltiin tarkasti vangiksi jääneen SS-sotilaan kertomusta.
SOE oli vakoilu- ja sabotaasiyksikkö, jonka upseerit ymmärsivät heti vangilta saamiensa tietojen merkityksen: ollessaan Etelä-Saksan huvilallaan Hitler teki siis joka aamu kävelylenkin tiheässä metsikössä, ja vieläpä aina yksin.
SOE näki tilaisuutensa päästää Hitler päiviltä ja lopettaa toinen maailmansota. Niin sai alkunsa operaatio Foxley, jonka päämääränä oli tappaa Hitler.
Hitlerin henkivartija juorusi
SOE:n suunnitelma säilyi pitkään vain harvojen ja valittujen tiedossa, mutta huippusalaiset asiakirjat tulivat lopulta julkisuuteen vuonna 1998. Silloin päästiin tutkimaan SOE:n Hitlerin elintavoista keräämiä tietoja.
Tietoja oli kerätty muun muassa Normandian maihinnousun yhteydessä kesäkuussa 1944 vangiksi jääneeltä SS-sotilaalta.
Hän oli vuotta aiemmin toiminut Hitlerin henkivartiojoukoissa suojelemassa Hitleriä tämän oleskellessa huvilallaan Etelä-Saksassa Baijerin Obersalzbergissä.
Siellä sijaitsi jo 1920-luvulla natsijohtajille varattu aivan oma alue, ja esimerkiksi Luftwaffen komentajalla Hermann Göringillä ja varusteluministerillä Albert Speerillä oli siellä loma-asunnot, joista käsin he kävivät tapaamassa Hitleriä tämän Berghof-nimisellä huvilalla.
Hitler vietti merkittävän osan ajastaan toisen maailmansodan aikana Berghofissa.
Alue oli sijainniltaan loistava: se sijaitsi 30 kilometriä Salzburgista etelään ja 180 kilometriä Münchenistä kaakkoon, ja vain muutaman kilometrin päässä Obersalzbergistä oli idyllinen baijerilainen Berchtesgadenin pikkukaupunki, jossa oli rautatieasema.
Läheisellä vuorenrinteellä sijaitsi Hitlerin ylellinen huvila, joka oli rakennettu hänen Taisteluni-kirjastaan saamillaan rahoilla.
SS suojeli Hitleriä attentaateilta
SOE:n tiedusteluraporteista ilmenee, että kukaan ei saanut edes ajaa natsijohdolle varatulle vuoristoalueelle ilman kirjallista lupaa.
Koko aluetta suojeli niin vihollisen hyökkäyksiltä kuin uteliailta saksalaisilta noin 540 fanaattista SS-sotilasta, joilla oli apunaan lähimetsiä nuuskivia saksanpaimenkoiria.
Alueella oli myös kolmensadan miehen joukko, joka pystyi ilmahyökkäyksen sattuessa peittämään koko tienoon keinotekoiseen sumuun, jotta pommikoneet eivät löytäisi kohdettaan.
”Varmin merkki siitä, että Hitler on Obersalzbergissa, on pysäköintialueen salkoon nostettu suuri hakaristilippu.” Brittiläistä tiedustelutietoa
Foxley-raportti kuvaa sumuyksikköä näin:
”Tähän yksikköön kuuluu kolme 80–100 miehen pataljoonaa, jotka on sijoitettu ympäri koko aluetta aina pareittain mökeissään. Heidän sumulaitteistonsa koostuu kahdesta pienestä astiasta, kaasupullosta ja kaakeliuuninhormista. Sumulaitetta käytetään kahvasta.”
Raportissa kerrotaan myös, että ilmahyökkäyksen sattuessa Hitlerin piti välittömästi suojautua Berghofin huvilan 20 metriä maan alla sijaitsevaan valtavaan pommisuojaan ja SS-joukkojen tuli suunnata tehokkaat ilmatorjuntatykkinsä kohti viholliskoneita.
Sotilasvartioiden lisäksi vuoristoisella seudulla oli myös paljon siviilien miehittämiä vartiopaikkoja, joista vannoutuneet natsismin kannattajat varmistivat, ettei kukaan asiaton pääsisi vahingossakaan lähestymään Führeriä.
Berchtesgadenin rautatieasemalla ja hotelleissa siviiliasuiset Reichssicherheitsdienstin eli Hitlerin henkilökohtaisen turvallisuuspalvelun agentit tarkastivat kaikki epäilyttävät henkilöt.

Hitler vietti vapaa-aikaansa Berghofissa usein saksanpaimenkoiransa Blondin kanssa.
Hitlerin päivät kuluivat aina saman aikataulun mukaan
Kuulustelujen ja tiedustelutietojen perusteella britit päättelivät, että Hitler eli Berghofissa hyvin säännöllistä elämää.
Klo 9:00
Hitler ei koskaan noussut ennen yhdeksää. Joskus hän loikoili sängyssä kymmeneen asti.
Klo 9:30
Hitlerin oma parturi ajoi Hitlerin parran ja kampasi tukan.
Klo 10:00
Hitler lähti siviilivaatteissaan kävelemään teehuoneelle.
Klo 10:30
Teehuoneella Hitler nautti yksinkertaisen aamiaisen, johon kuului keksejä ja maitoa.
Klo 11:30
Autosaattue vei Hitlerin takaisin Berghofiin. Hän istui aina kuljettajan vieressä suuressa Mercedeksessä. Aamiaisen jälkeen Hitler tapasi usein henkilökohtaisen lääkärinsä.
Klo 12:00
Hitler tapasi esimerkiksi kunniamerkkejä saaneita taiteilijoita tai sotilaita. Viralliset vieraat Hitler vastaanotti 30 kilometrin päässä olevassa Klessheimin linnassa.
Klo 16:00
Hitler aterioi Berghofissa. Joskus Hitler, joka oli kasvissyöjä, kutsui myös Göringin tai Bormannin perheineen syömään.
Iltaisin
Hitler pyysi rakastajattarensa Eva Braunin paikalle, ja he viettivät iltaa yhdessä.
Klo 22:00
Kenraalit saapuivat päivittämään Hitlerille tiedot sodan etenemisestä. He joutuivat joka ilta käymään läpi perusteellisen turvatarkastuksen.
Klo 1:00
Hitler nautti aterian, joka oli usein samaa ruokaa kuin päivälläkin.
Klo 3:00
Hitler kävi nukkumaan, joskus jopa vasta aamuneljältä.
Natsilippu paljasti, että Hitler oli paikalla
Valtavista turvajärjestelyistä huolimatta Obersalzberg oli SOE:n raporttien mukaan paras paikka yrittää murhata Hitler, sillä siellä noudatettiin vakiintuneita tapoja ja kiinteitä aikatauluja.
Tavallisesti Hitlerin kulloinenkin olinpaikka pidettiin tarkasti salaisuutena, ja hänen matkasuunnitelmansa paljastettiin vain pienelle läheisten työtoverien joukolle vasta juuri ennen lähtöä.
Sittenkin suunnitelmia muutettiin usein vielä matkan aikana. Hitleriä ympäröi lisäksi aina suuri määrä vahvasti aseistautuneita, kokeneita SS-sotilaita.
Berghofissa tilanne oli kuitenkin toinen.
”Varmin merkki siitä, että Hitler on Obersalzbergissa, on Berghofin edessä olevan pysäköintialueen lipputankoon nostettu suuri hakaristilippu”, kertoo Foxley-raportti.
Lippu kertoi kaikille, että Hitler oli kotona – ja silloin olisi hyvä hetki iskeä hänen kimppuunsa, sillä piikkilanka-aitojen ja vartiopisteiden suojaaman kotinsa alueella hän halusi kulkea vapaasti ilman vartijoita.

Hitlerin Berghofissa Etelä-Saksan Alpeilla oli muun muassa valtava pommisuoja.
Salamurhasta tehtiin tarkat suunnitelmat
Brittien suunnitelma Hitlerin murhaamiseksi oli hiottu viimeistä yksityiskohtaa myöten, mutta lopulta operaatio peruttiin viime hetkellä.
Tiedusteluraporttien mukaan tehtävään oli tarkoitus nimetä kaksi henkilöä, jotka saisivat tarkat ohjeet murhasta ja sitä seuraavasta paosta.
Murha oli tarkoitus tehdä metsäpolulla, jota pitkin Hitler
käveli joka aamupäivä.
Metsää vartioitiin tarkasti, joten tarkka-ampujien piti olla koko ajan todella valppaina.
Koirapartio tutki alueen aina ennen Hitlerin kävelyretkeä, joten iskun tekijöiden oli ajoitettava liikkeensä täsmälleen oikein.
Hitleriä valvottiin myös kävelylenkin aikana: yksi SS-sotilas seurasi häntä pienen välimatkan päässä koko matkan ajan, ja polun alussa olevalta vartiopaikalta näki polulle 900 metrin päähän ja muilta paikoilta loppumatkalle.
Kaikki vartijat olivat kuitenkin jonkin matkan päässä Hitleristä, joten tarkka-ampujat voisivat hyvinkin onnistua ampumaan Hitlerin ja pakenemaan ennen kuin SS-miehet ehtisivät tapahtumapaikalle.
Jolleivät tarkka-ampujat saisi sopivaa tilaisuutta tiheässä metsässä, he voisivat hiipiä teehuoneelle asti ja yrittää iskua siellä singolla.



Hitlerin aamukävely
Joka aamu kello 10 Hitler lähti Berghofista teehuoneelle syömään aamiaista. Kävely kesti yleensä 15–20 minuuttia.
Agenttien tulo alueelle
Tarkka-ampujien piti leikata aitalanka pihdeillä ja hiipiä huomaamattomasti polun varteen. Oli tärkeää välttää alueella kiertelevät koirapartiot.
Salamurhan paikka
Tarkka-ampujien piti asettua odottamaan Hitleriä paikkaan, josta oli hyvä näkyvyys polulle.
Murhaajaksi kaavailtiin sotavankia
Britit etsivät aluksi salamurhaajaksi sopivaa henkilöä saksalaisten ja itävaltalaisten sotavankien joukosta.
He toivoivat löytävänsä sotilaan, joka puhui luonnostaan oikeanlaista Etelä-Saksan murretta ja vihasi Hitleriä.
Saksalainen salamurhaaja voisi väärennettyjen henkilöpaperien turvin asua kuukausitolkulla Obersalzbergissa tarkkailemassa vartijoiden rutiineja ja odottamassa Hitlerin saapumista.
”Mahdollisia majoituspaikkoja ovat Trimbacherin ja Goldener Bärin majatalot Berchtesgadenissa, vaikka Trimbacherissa asuu usein myös SS-sotilaita”, lukee Foxley-raportissa.
SOE harkitsi myös tšekkiläisten tai puolalaisten värväämistä tehtävään.

Pommi-isku marraskuussa 1939 haavoitti 60:tä ja tappoi kahdeksan – mutta ei Hitleriä.
Suur-Salzburgin alueella, johon Obersalzberg kuului, oli yli 100 000 pakkotyöläistä Tšekkoslovakiasta ja Puolasta, ja aivan kivenheiton päässä Hitlerin huvilalta oli tšekkiläisten pakkotyöläisten leiri.
Leiriläiset olivat usein ulkotöissä esimerkiksi kunnostamassa vuoristoteitä ja rautateitä, kaatamassa metsää ja luomassa lunta.
Pakkotyöläiseksi pukeutunut tšekki tai puolalainen ei herättäisi vartijoiden huomiota, vaikka hänet havaittaisiinkin Berghofin lähellä.
Tiedusteluraportit osoittavat SOE:n tehneen perusteellista työtä ja selvittäneen muun muassa, millaisia papereita Obersalzbergissä toimivilla vangeilla oli:
”Lupalaput ovat tummansinisiä, ja niissä on leima, jonka numerointi vaihtuu viikoittain. Lupalapuissa on painettuna Bormannin Hitlerin yksityissihteerin tai Rattenhuberin Hitlerin turvallisuuspalvelun johtajan allekirjoitus.”
Oikean kansalaisuuden lisäksi tehtävään valitulla piti olla tarkka-ampujalle tärkeitä ominaisuuksia: hänen oli oltava rohkea, neuvokas, nopealiikkeinen, kärsivällinen ja valmis ottamaan suuria riskejä tehtävässä, joka voisi vaatia hänen henkensä.

Hitler selvisi yli 40 murhayrityksestä ja nautti elämästään Berghofissa.
Epäonnistuneita yrityksiä
8.11.1939: Pommi-isku
Hitler piti puhetta majatalossa Münchenissä, ja kommunisti Georg Elser oli asettanut aikapommin puhujanpöntön takana olevaan pylvääseen. Pommi räjähti suunnitellusti, mutta Hitlerin puhe oli ollut ennakoitua lyhyempi, eikä hän siksi ollut enää räjähdyksen aikaan rakennuksessa.
13.11.1941: Ilmahyökkäys
Hitler vieraili Valko-Venäjällä itärintamalla. Neuvostoliiton ilmavoimat saivat brittien tiedustelulähteistä vinkin asiasta ja pommittivat rautatieasemaa raskaasti, mutta Hitlerin erikoisjuna oli jo ehtinyt lähteä asemalta.
13.3.1943: Pullopommi
Saksalainen upseeri Henning von Tresckow salakuljetti Hitlerin lentokoneeseen Cointreau-pullossa pommin Hitlerin palatessa itärintamalta. Kylmyyden takia sytytin ei kuitenkaan lauennut, ja von Tresckowin kumppanit saivat purettua pommin Berliinissä huomaamatta.
21.3.1943: Itsemurhapommit
Rudolf von Gersdorfin piti opastaa Hitleriä asenäyttelyssä. Hän pani taskuihinsa kaksi pommia ja asetti sytyttimet laukeamaan 10 minuutin kuluttua. Hitler ei kuitenkaan ollut kiinnostunut näyttelystä ja poistui sieltä jo muutaman minuutin kuluttua. Von Gersdorf livahti käymälään, missä hän purki pommit.
Valepuvuksi alppijääkärin univormu
Samaan aikaan kun etsittiin tehtävään sopivaa henkilöä, toisilla osastoilla tutkittiin, millainen varustus tehtävään tarvittaisiin.
Lopputuloksena oli, että tehtävään päätettiin lähettää kaksi henkilöä.
Kun hakaristilippu vedettäisiin salkoon Hitlerin huvilalla, salamurhaajien piti pukeutua saksalaisten alppijääkärien univormuun ja hiipiä Mooslahner Kopfin huipulle, missä Hitlerin aamukävelyjen päämäärä, pieni teehuone sijaitsi.
Foxley-raportissa agenteille suositeltiin nimenomaan alppijääkärin univormua, koska ”suurin osa [Berghofin vieressä sijaitsevan] Platterhofin sotilassairaalan potilaista on alppijääkäreitä, Gebirgsjägere.
Sekä Hitlerin henkilökohtaisen turvallisuuspalvelun miehet että alueen SS-vartijat käyttävät talvisin samanlaista univormua, joten tekeytymällä yhdeksi heistä voi päästä aivan lähietäisyydelle.”
Alppijääkärin univormuun kuuluvan pitkän takin alle voisi piilottaa kevyen singon ja kranaatteja, käsikranaatteja itsepuolustusta varten, saksalaisvalmisteisen räjähtäviä ammuksia ampuvan Mauser-tarkkuuskiväärin, kiikaritähtäimen sekä vahvat pihdit aluetta ympäröivän aitalangan leikkaamista varten.
Räjähtävät ammukset sisälsivät erittäin räjähdysherkkää elohopeafulminaattia eli räjähdyselohopeaa, joka oli niin voimakasta, että jo pieni määrä sitä riitti räjäyttämään kohteen pään murskaksi.
Räjähtävä ammus voisi haavoittaa Hitleriä kuolettavasti, vaikka osuma ei olisikaan aivan tarkka.

Henkivartijan paljastukset
Brittien tiedusteluraporteissa on muun muassa valokuva Hitlerin henkivartijoista. Kuvan sotilas jäi vangiksi vuonna 1944 ja kertoi briteille yksityiskohtia Hitlerin elämästä Berghofissa.
Operaatio Foxley joutui vastatuuleen
SOE teki töitä kovan paineen alla hioakseen suunnitelman tarkasti pienintä yksityiskohtaa myöten, mutta operaatio Foxley alkoi kohdata yhä suurempaa vastustusta Britannian sotaministeriössä.
Suuri kysymys oli, olisiko Hitlerin eliminoiminen todellisuudessa sittenkään liittoutuneiden edun mukaista.
Winston Churchillin lähin sotilasneuvonantaja sir Hastings Ismay kirjoitti pääministerille:
”Komentajat ovat yksimielisiä: Hitlerin monet erehdykset huomioon ottaen on sotilaallisesta näkökulmasta ennemminkin etu, että Hitler päättää yhä Saksan strategiasta. Yleisesti ottaen olisi kuitenkin toki hyvä, jos hänet saataisiin eliminoitua.”
Toisin sanoen jos Hitler murhattaisiin, Saksan sotatoimien johtoon voisi nousta joku huomattavasti Hitleriä pätevämpi henkilö, vaikkapa SS-komentaja Heinrich Himmler, minkä seurauksena liittoutuneille voisi aiheutua paljon aiempaa suurempia tappioita.
Brittejä mietitytti myös se, olisiko Hitlerin kuolema saksalaisille musertava isku vai toimisiko se päinvastoin herättäjänä, joka yhdistäisi saksalaiset taistelemaan vimmaisesti viimeiseen mieheen kostaakseen Führerinsä murhan.

Rudolf Hess toimi usein Hitlerin edustajana, kunnes hän vuonna 1941 pakeni Saksasta lentäen.
Hess piti hypnotisoida tappamaan natsijohtajat
Esillä oli jopa ajatus hypnotisoida Hitlerin entinen uskottu Rudolf
Hess ja lähettää tämä tappamaan natsipuolueen johtohahmot.
Syksyllä 1944 SOE suunnitteli operaatio Foxleylle jatkoa, joka tunnettiin nimellä Foxley II.
Sen avulla oli tarkoitus eliminoida joukko tärkeitä natsijohtajia. Esimerkiksi Heinrich Himmler, Joseph Goebbels ja Hermann Göring olivat SOE:n tappolistan kärkipäässä.
Foxley II:n aineistosta ei käy tarkasti ilmi, miten murhat oli käytännössä ajateltu tehtävän, mutta siinä mainittiin mielenkiintoinen ajatus siitä, että murhaajana toimisi Hitlerin entinen kakkosmies Rudolph Hess.
Hess oli vuonna 1941 paennut sekavissa olosuhteissa Britanniaan ja ollut vankina siitä asti.
Nyt brittimajuri Leopold Manderstam ehdotti, että mieleltään epävakaa Hess hypnotisoitaisiin ja lähetettäisiin Saksaan, missä hän etsisi käsiinsä ja tappaisi natsijohtajia SOE:n listalta.
Ehdotus kuitenkin torjuttiin, koska Hessiä ei pidetty sopivana tehtävään.
Hitlerin murhasuunnitelma hylättiin
”Nyt kun Hitler on vannonut puolustavansa joka ikistä neliösenttiä saksalaista isänmaata, riskinä on, että hänen murhaamisensa tekee hänestä Saksassa marttyyrin”, kirjoitti everstiluutnantti Ronald Thornley, yksi harvoista SOE-upseereista, joka oli vastustanut operaatio Foxleya alusta asti.
Thornley uskoi, että Hitlerin murhaaminen voisi tehdä voitetusta Saksasta vaikeasti hallittavan ja kasvattaa kolmannen maailmansodan riskiä.
Jos Saksassa toisen maailmansodan jälkeen leviäisi käsitys siitä, että Saksa voitettiin raukkamaisen salamurhan avulla, se voisi auttaa valtaan uusia fanaatikkoja.
Thornleyn mukaan samanlainen ajattelu – että Saksaa ei ollut voitettu ”reilusti” sotilaallisesti ensimmäisessä maailmansodassa vaan Saksan tappio oli ollut poliittisen pelin ja petturuuden tulosta – oli ollut tärkeä tekijä jo Hitlerin valtaannousussa.
Niinpä Thornley vaatimalla vaati, että jos operaatio Foxley toteutettaisiin ja Hitler todella murhattaisiin, murha pitäisi ehdottomasti saada näyttämään saksalaisten tekosilta.
SOE:n ja sodanjohdon kiistellessä asiasta liittoutuneiden joukot etenivät Saksaan vuoden 1944 lopussa ja aika ajoi operaatio Foxleyn ohi.
Tiedusteluraportit menettivät merkityksensä, ja ne haudattiin salaiseen sotilasarkistoon, mistä ne kaivettiin päivänvaloon seuraavan kerran vasta vuonna 1998.

Eversti Claus von Stauffenberg ja joukko upseereita yrittivät tappaa Hitlerin pommilla Sudenpesässä.
Natsien puhdistus pysäytti Foxleyn
Hitleriä vastaan tehtiin epäonnistunut pommi-isku heinäkuussa 1944, minkä jälkeen Hitler teloitutti salaliittoon osallistuneet upseerit.
Teloitusten seurauksena Saksan armeijan johtoon jäi käytännössä vain Hitlerin kannattajia.
SOE huolestui, että jos Hitler murhattaisiin, Saksan johto siirtyisi Himmlerille tai Göringille, jotka kumpikin olivat palavasieluisia natseja ja strategisesti paljon Hitleriä taitavampia.
Osin tästä syystä operaatio Foxleyn vastustus lisääntyi brittien keskuudessa niin, että operaatio hylättiin lopulta kokonaan.