Natsi-Saksan korkein johto oli kokoontunut juhlimaan Hitlerin syntymäpäivää 19.–20. huhtikuuta 1943, ja Führer sai lahjoja kaikkialta Saksasta. Hän ei kuitenkaan ollut kiinnostunut mistään muusta kuin koirastaan Blondista.
Hän esitteli seurueelle Blondille opettamiaan temppuja ja kehotti koiraa laulamaan. Blondi alkoi oitis ulvoa, ja Hitler liittyi kuoroon. Sota oli alkanut kääntyä Saksaa vastaan, mutta Hitleriä oli harvoin nähty iloisempana.
Natsijohtajan kiintymys koiriin alkoi jo ensimmäisessä maailmansodassa. Hitler palveli Saksan armeijan sotilaana länsirintamalla, kun hänen juoksuhautaansa kerran ilmestyi pieni jackrussellinterrieri.
Hän antoi koiralle nimen ”Fuchsl” ja alkoi leikittää sitä ja opettaa sille temppuja. Parivaljakosta tuli niin hyvät ystävät, että Hitler totesi myöhemmin:
”Kun katsoin sitä (Fuchslia) silmiin, tuntui kuin takaisin olisi katsonut ihminen.”
Elokuussa 1917 Hitlerin joukko-osasto oli matkalla Alsaceen, kun Fuchsl katosi rautatieasemalla.
Hitler uskoi junan konduktöörin varastaneen koiran, sillä tämä oli halunnut ostaa sen ja oli suuttunut, kun Hitler oli kieltäytynyt.
Fuchslin menetys mursi tulevan diktaattorin, ja vielä 20 vuotta myöhemminkin hän liikuttui puhuessaan Fuchslista.
Blondista tuli valtakunnan ykköskoira
Noustuaan Saksan kansallissosialistisen puolueen johtajaksi Hitler mieltyi etenkin saksanpaimenkoiriin.
Hänellä oli niitä 1930-luvulla useita, mutta toisen maailmansodan syttyessä vuonna 1939 hänellä ei ollut koiraa, kenties siksi, että hän suri yhä viimeisimmän koiransa Mucksin kuolemaa.
Vasta vuonna 1941 Hitlerin yksityissihteeri Martin Bormann uskalsi lahjoittaa Führerille koiranpennun.
Blondi-pennun ja Hitlerin välille kehittyi heti vahva tunneside, eikä Blondi koskaan ollut kaukana isäntänsä luota.
Hitler kävi mielellään pitkillä kävelyretkillä Blondin kanssa ja koulutti koiraansa itse, vaikka sillä oli oma erikseen nimetty hoitajansa.
Hitler oli aina hyvin ylpeä, kun hän saattoi esitellä Blondin uusimpia taitoja muille.
Hänen sihteerinsä Traudl Junge kuvaili muistelmissaan, miten innokkaasti Führer omistautui Blondin kouluttamiselle vuosina 1942–43 ja miten ylpeä ja tyytyväinen tämä oli, kun Blondi hyppäsi harjoituksissa pari senttiä korkeammalle kuin aiemmin.
Hitler myös kertoi sihteerilleen, että Blondin kanssa puuhaileminen oli hänelle paras mahdollinen tapa rentoutua.
Hitlerille valmistettiin usein illallisille erikseen kasvisruokaa.
Hitler teki lihansyöjistä armotta pilkkaa
Hitlerin mielestä kaikkien ihmisten olisi pitänyt ryhtyä kasvissyöjiksi, ja hän piinasi säälimättä niitä, jotka söivät lihaa hänen seurassaan.
Hitler oli hyvin eläinrakas, mikä oli yksi syy siihen, että hän söi voittopuolisesti kasviruokaa.
Vierailleen hän kyllä tarjosi lihaa, mutta hintana oli se, että lihansyöjät joutuivat kuuntelemaan aterian aikana Führerin kertomuksia eläinten teurastuksista ja poikimisista.
Hitler kertoili mielellään esimerkiksi käynnistään teurastamossa, jossa naispuoliset työntekijät olivat seisoneet polviaan myöten veressä.
Häntä huvitti erityisesti, jos joku vieraista ei pystynyt syömään ruokaansa loppuun hänen puheidensa vuoksi, ja esimerkiksi hänen lehdistösihteerinsä valehteli mieluummin olevansa täynnä sen sijaan, että olisi myöntänyt Führerin juttujen pilanneen ruokahalunsa.
Saksanpaimenkoira oli paras rotu
Hitler piti saksanpaimenkoiraa ylivoimaisena koirarotuna, sillä ne polveutuivat ”germaanisista alkukoirista” ja muistuttivat ulkoisesti susia, joista Hitler myös piti.
Hitleristä ja Blondista tuli kiinteä osa natsien propagandaa – etenkin silloin, kun kansalle haluttiin korostaa Führerin empaattista puolta.
Tiedotusvälineissä julkaistiin tuon tuostakin kuvia Hitleristä rapsut-tamassa, leikittämässä tai kouluttamassa Blondia. Tällaisten kuvien tavoitteena oli kuvata Hitleriä luotettavana isähahmona.
Blondilla oli erityinen paikka Führerin sydämessä. Se sai esimerkiksi nukkua isäntänsä sängyssä, vaikka sillä oli oma kori tämän makuuhuoneessa, ja Hitler hemmotteli sitä usein herkkupaloilla.
Hitler huolehti Blondista myös loppuvuodesta 1944.
Hän pysytteli enimmäkseen Berliinin bunkkerissaan suojassa liittoutuneiden ilmahyökkäyksiltä, mutta vaarasta huolimatta hän poistui bunkkerista kävelyttämään rakasta lemmikkiään.
Saksan häviön käydessä yhä ilmeisemmäksi ja Hitlerin vainoharhaisuuden yltyessä hän tuijotti yhä useammin Blondia silmiin ja mutisi: ”Usein tuntuu, että sinä olet ainoa, johon voin luottaa.”
Naisystävä ei pitänyt Blondista
Hitlerin naisystävä Eva Braun ei jakanut miehensä tunteita Blondia kohtaan.
Hän tunsi jäävänsä toiseksi kilpailussa koiran kanssa ja kadehti Blondia, jolle Hitler uhrasi niin paljon aikaansa.
Braun ei myöskään halunnut päästää Blondia lähellekään omia skotlanninterrierejään Negusta ja Stasia, jotka vietiin yleensä toiseen huoneeseen, kun Hitler halusi seuraansa sekä Blondin että Braunin.
Braunin kerrotaan valittaneen illallisvierailleen, että ”Blondi ei ole mikään koira vaan vasikka”.
Väitetään myös, että hänellä oli tapana potkaista Blondia pöydän alla häätääkseen sen pois.
Blondi koki kurjan lopun
Sodan lopulla Hitler päätti teettää Blondilla pentuja.
Marraskuussa 1944 hän otti yhteyttä Blondin kasvattajaan Gerdy Troostiin, ja tämä toimitti hänelle saksanpaimenkoirauroksen.
Koirien tapaaminen tuotti tulosta, ja pian Blondi oli tiineenä. Hitler ei silti uskonut heti pentu-uutisiin.
”Se on kyllä lihonut, mutta luulen, että se on vain syönyt liikaa eikä saa tarpeeksi liikuntaa”, Führer tuumi sihteerilleen.
Vuoden 1945 alussa Blondi kuitenkin synnytti pentueen ja toi siten hieman iloa Führerin elämään, jota Saksan kehno sotaonni varjosti. Hitler piti itse yhden Blondin pennuista ja antoi sille nimeksi Wulf.
”Usein tuntuu, että sinä olet ainoa, johon voin luottaa.”
Kun puna-armeija saartoi Berliinin huhtikuussa 1945, sekä Blondi että Wulf asuivat bunkkerissa yhdessä isäntänsä kanssa. Niillä oli jopa oma huone, jota kutsuttiin ”koirabunkkeriksi”.
Kun Hitler tajusi, että Saksa häviäisi sodan, hän alkoi surra koiriensa kohtaloa. Hän oli vakuuttunut, että neuvostoliittolaiset kiduttaisivat hänen koiriaan julmasti, jos he saisivat ne käsiinsä.
Kun hän samoihin aikoihin myös epäili syanidikapselien toimivuutta, hän teki raskaan päätöksen testata myrkkykapselien tehoa Blondilla. Kapseli toimi, ja Blondi kuoli bunkkerissa 29. huhtikuuta 1945.
Seuraavana päivänä neuvostojoukot olivat enää noin puolen kilometrin päässä bunkkerista, ja Hitler ja Eva Braun tappoivat itsensä.
Sen jälkeen koirienhoitaja keräsi kaikki bunkkerissa vielä olevat koirat – mukaan lukien Wulfin – ja ampui ne.
Neuvostoliiton tiedustelupalvelu löysi myöhemmin hiiltyneitä koiranluita Hitlerin ja Braunin haudasta.
Ilmeisesti Hitler ja hänen rakas Blondinsa pysyivät yhdessä myös kuoleman jälkeen.
