Natsi-Saksan korkein johto oli kokoontunut juhlimaan Hitlerin syntymäpäivää 19.–20. huhtikuuta 1943, ja Führer sai lahjoja kaikkialta Saksasta. Hän ei kuitenkaan ollut kiinnostunut mistään muusta kuin koirastaan Blondista.
Hän esitteli seurueelle Blondille opettamiaan temppuja ja kehotti koiraa laulamaan. Blondi alkoi oitis ulvoa, ja Hitler liittyi kuoroon. Sota oli alkanut kääntyä Saksaa vastaan, mutta Hitleriä oli harvoin nähty iloisempana.
Natsijohtajan kiintymys koiriin alkoi jo ensimmäisessä maailmansodassa. Hitler palveli Saksan armeijan sotilaana länsirintamalla, kun hänen juoksuhautaansa kerran ilmestyi pieni jackrussellinterrieri.
Hän antoi koiralle nimen ”Fuchsl” ja alkoi leikittää sitä ja opettaa sille temppuja. Parivaljakosta tuli niin hyvät ystävät, että Hitler totesi myöhemmin:
”Kun katsoin sitä (Fuchslia) silmiin, tuntui kuin takaisin olisi katsonut ihminen.”
Elokuussa 1917 Hitlerin joukko-osasto oli matkalla Alsaceen, kun Fuchsl katosi rautatieasemalla.
Hitler uskoi junan konduktöörin varastaneen koiran, sillä tämä oli halunnut ostaa sen ja oli suuttunut, kun Hitler oli kieltäytynyt.
Fuchslin menetys mursi tulevan diktaattorin, ja vielä 20 vuotta myöhemminkin hän liikuttui puhuessaan Fuchslista.