Leśno-katu 41:ssä tapettiin äiti ja hänen poikansa. En tiedä heidän nimiään, mutta niin tapahtui. Samana päivänä invalidiyhdistyksen puheenjohtaja Gorka tapettiin ilman mitään selitystä. Sama pätee muihinkin tapettuihin, kuolema tuli varoittamatta.
Joka päivä murhataan ihmisiä, jotka vain hetkeä ennen tuhon enkelien saapumista olivat täynnä elämää eivätkä osanneet pelätä pahaa.
Pienikin rikkomus riittää natseille syyksi eliminoida ”rikollinen” silmänräpäyksessä ilman tuomiota, oikeudenkäyntiä tai esitutkintaa. Siinä seisot rauhallisesti syömässä leipääsi (jos meillä vain olisi leipää) ja juomassa vettä, ja seuraavassa hetkessä olet kuollut, nujerrettu ruumis vailla hautaa.
Tänään todistimme juuri tällaista tapausta: saksalainen ajoneuvo ajoi Okopowa-katua pitkin ja pysähtyi kadussa olevaan uraan tai kuoppaan. Autosta nousi saksalainen upseeri.
Päästä varpaisiin aseistettu ”saksalainen ritari” viittasi eräälle nuorukaiselle, että tämän piti siirtyä hieman kauemmaksi ja seisoa paikallaan. Nuorukainen totteli.
Kun hän seisahtui, upseeri veti esiin aseen ja ampui luodin hänen sydämeensä. Nuorukainen kaatui kuin vilja puimurissa.
Verityönsä jälkeen murhaaja palasi autolleen, nousi kyytiin ja poistui kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Natsit harjoittavat kolmenlaista terroria. Ensinnäkin he ampuvat ihmisiä täysin sattumanvaraisesti. Jokainen juutalainen, joka on tehnyt vaikka vain pienenkin rikkeen, saa kokea tämän terrorin nahoissaan.
Juutalaisia rangaistaan toisin kuin muita: ilman varoitusta, ilman tutkintaa tai vaatimuksia, ilman lakia tai oikeutta.
Toinen terrorin muoto on väkivalta. Näin päivinä natsit hyökkäävät ohi kulkevien viattomien juutalaisten kimppuun varoittamatta tuhansien sivullisten edessä ja hakkaavat heidät raa’asti.
Natsien tarvitsee vain antaa juutalaiselle sormellaan merkki, että tämän on pysähdyttävä tai tultava hänen luokseen ”vapaaehtoisesti”. Tämän merkin ainoa tarkoitus on saada juutalainen tulemaan lyöntietäisyydelle.
Kolmas terrorin muoto on nöyryyttäminen mielivaltaisella fyysisellä väkivallalla tehostettuna. Kidutettujen tuskanhuudot sekoittuvat kiduttajan nauruun ja hänen kidutusta todistavien tovereidensa kannustukseen.
Väkivalta vallitsee kaikkialla ghetossa – ampumisia, pahoinpitelyjä ja nimittelyä sattuu kymmeniä kertoja päivässä.
Varsovan ghetossa asui yli 400 000 juutalaista, kun kuljetukset tuhoamisleireille alkoivat vuonna 1942. Historioitsijat ovat arvioineet, että heistä noin 300 000 kuoli kaasukammioissa tai mielivaltaisissa teloituksissa, joita Chaim Kaplan kuvaili päiväkirjassaan. Loput kuolivat nälkään, sairauksiin tai vastarintataistelussa, jonka gheton viimeiset juutalaiset aloittivat tammikuussa 1943.