Sotilaan luuranko makaa vain 10 sentin syvyydessä kasvot alaspäin. Siinä ruumis on maannut siitä lähtien, kun kranaatti tappoi sotilaan 75 vuotta sitten.
”Hän kaatui tähän paikkaan. Näette, että hänen kallonsa on murskana ja osa käsivarresta puuttuu”, selittää Yngve Sjødin ja osoittaa luita, jotka on juuri kaivettu esiin.
Sjødin toimii vapaaehtoisena Legenda-nimisessä järjestössä, joka on vuodesta 1999 etsinyt Latviasta Kuurinmaan niemimaalta niitä tuhansia saksalaisia ja puna-armeijan sotilaita, jotka kaatuivat Kuurinmaan taisteluissa vuoden 1944 lopulla.
Työllä on hintansa
Norjalainen Yngve Sjødin on vuodesta 2013 lähtien ollut mukana löytämässä satoja sotilaita. Vaikka työ on kovaa ja vaarallista muun muassa maassa piileskelevien ammusten vuoksi, hän rakastaa sitä.
”Legendasta on tullut tärkeä osa elämääni”, Sjødin kertoo ja lisää, että erikoisella harrastuksella on toki hintansa:
”Kun näkee satoja vainajia viikon sisään, se jättää jälkensä. Se voi olla hyvin raskasta. Kun ruumiita on löydetty paljon, ne tulevat usein myös uniin.”
Vapaaehtoisiin kuuluu myös alankomaalainen kapteeni Kim Blok, joka työskentelee kotimaassaan sodan uhrien parissa. Hän toivoo, että vapaaehtoisilla olisi enemmän aikaa, useita päiviä, tutkia vainajia, kuten Hollannissa:
”Määrät ovat kuitenkin niin suuria, ettei joka sotilaalle vain liikene viikkoa. Kadonneita sotilaita on niin paljon – 100 000–200 000. Jos käyttäisimme useita päiviä yhtä sotilasta kohti, työmme kestäisi ikuisuuden.”
Blokille on tärkeintä, että uhrit saavat virallisen haudan, jotta sota lopulta päättyisi – myös kaatuneiden ja heidän omaistensa kohdalla.
”On yhdentekevää, kummalla puolella he taistelivat. Kaikki sotilaat ansaitsevat tulla haudatuksi kunnolla.”