Video: Katso ”Furyn” traileri
Veteraanit kiittivät taistelukohtauksia
Fury perustuu löyhästi useiden yhdysvaltalaisten sotaveteraanien kokemuksiin – mukaan lukien ohjaaja David Ayerin omat isoisät, jotka osallistuivat molemmat toiseen maailmansotaan.
Elokuvan historiallinen autenttisuus kärsii hieman siitä, että tarina perustuu useiden ihmisten irrallisiin sotakokemuksiin, mutta kuvat mudan läpi kyntävistä panssarivaunuista ja maata pöllyttävistä kranaateista vakuuttavat.
Sodan kauhuja ei ole kuvattu näin raa’asti ja realistisesti sitten Pelastakaa sotamies Ryanin ja Taistelutoverien: Räjähdykset silpovat raajoja ja fosforikranaatit tekevät miehistä eläviä soihtuja.
Brad Pittin nimi näkyy elokuvan mainoksissa ylimpänä, mutta elokuvan todellisia tähtiä ovat panssarivaunut. Mudan ja veren tahrimat tankit eivät ole rekvisiittaa vaan aitoja toisen maailmansodan panssarivaunuja, joita elokuvantekijät lainasivat sotamuseoista eri puolilta Eurooppaa. Se näkyy. Kun kamera kuvaa tankin sisällä, katsoja voi miltei maistaa veren, mudan ja ruostuneen metallin.
Elokuvantekijät saivat poikkeuksellisesti lainata jopa maailman ainoaa yhä toimintakuntoista Tiger-tankkia, joka on aiemmin nähty vain brittiläisessä sotaelokuvassa They Were Not Divided vuodelta 1950.
Saksalaisten Tiger-panssarien ylivoima näkyy hyvin kohtauksessa, jossa Tiger kohtaa kolme pienempää Sherman-tankkia, mukaan lukien Collierin ”Furyn”. Ammukset kimpoavat pois Tigerin panssareista sen tulittaessa Shermanit täyteen reikiä. Muutaman minuutin kuluttua jäljellä on vain ”Fury”, joka tuhoaa lopulta Tigerin iskemällä sen kevyemmin panssaroituun takaosaan, mikä oli tyypillinen tapa tuhota järeä Tiger.
Liittoutuneiden elokuvassa käyttämä taktiikka ei kuitenkaan vastaa täysin todellisuutta. Sherman-tankit eivät yleensä edes yrittäneet hyökätä Tigerien kimppuun, koska se olisi tiennyt lähes varmaa tuhoa, mutta elokuvassa kolme Shermania hyökkää hullunrohkeasti päin saksalaista rautakolossia.
Likainen ja raaka sota
Kun David Ayer esitti Furyn sotaveteraaniyleisölle, yksi heistä kommentoi: ”Tämä on realistisin sotaelokuva, jonka olen koskaan nähnyt.”
Kyseinen sotasankari on luultavasti torkahtanut ennen elokuvan loppua, sillä Furyn viimeiset 40 minuuttia ovat silkkaa Hollywood-huttua. Kun Collierin Sherman-tankki hajoaa maantiellä aivan Tigerin tukeman raskaasti aseistetun saksalaisen yksikön eteen, amerikkalaiset päättävät taistella.
Tässä kohtaa Fury muuttuu niin yliampuvaksi toimintasaduksi, että Rambokin tuntisi siinä olonsa kotoisaksi. Yhtäkkiä kovia kokenut Sherman-tankki on lähes mahdoton vallata, eivätkä saksalaiset millään osu sen latausluukkuun. Toisaalta Pitt ja kumppanit niittävät vihollisia kuin leikiten ja laukovat joka välissä nasevia repliikkejä.
Hölmö loppu ei kuitenkaan onnistu pilaamaan kokonaisvaikutelmaa, sillä Fury on kaikesta huolimatta hyvä sotaelokuva, joka kuvaa uskottavasti sotaa panssarivaunun ahtaudessa.