Fasisti varasti ruumiin: Mussolinin viimeinen matka

Huhtikuussa 1945 Italian diktaattori Mussolini teloitettiin ja haudattiin nimettömään hautaan Milanossa. Tarina ei kuitenkaan päättynyt vielä siihen. Seuraavana vuonna fasisti Domenico Leccisi avasi haudan ja vei ruumiin.

Mussolinin kuolema.

Poliisi tutkii Mussolinin tyhjää hautaa. Diktaattorin ruumis saatettiin lopulta takaisin haudan lepoon 11 vuotta myöhemmin.

© Wikimedia Commons, Shutterstock

Milanon Musoccon hautausmaan haudankaivajia odotti melkoinen järkytys, kun he saapuivat töihin varhain aamulla 23. huhtikuuta 1946.

Hautakivien välissä näkyi kasoittain maata. Kun työntekijät kurkistivat kasojen yli, he näkivät auki ammottavan haudan ja sen pohjalla avonaisen arkun – tyhjillään.

Haudan luota löytyi kuokkia ja lapioita sekä musta, pitkävartinen saapas. Työntekijät päättivät kutsua esimiehensä paikalle. Pian hautausmaalla vilisi poliiseja ja uteliasta yleisöä, sillä kyseiseen hautaan oli laskettu varsin poikkeuksellinen henkilö, eivätkä haudanryöstäjät olleet mitään tavallisia rikollisia. Tämä kävi ilmi lapusta, joka löytyi haudan pohjalta.

”Il Duce on vihdoin jälleen luonamme”, viesti kuului.

Sanat saivat poliisijohdon selkäpiin karmimaan. Il Duce eli diktaattori Benito Mussolini oli ollut kuolleena jo lähes vuoden, ja hänen viimeinen leposijansa oli tarkoituksella salattu, jotta hänen fanaattiset seuraajansa eivät tekisi haudasta palvontapaikkaa.

Haudan pohjalla oli avonainen arkku – tyhjillään.

Italia pyrki irtautumaan fasistisesta menneisyydestään, ja diktaattorin ruumiin ryöstö oli viimeinen asia, mitä maan johto kaipasi.

Poliisi ja muut viranomaiset aloittivat vimmaiset etsinnät Mussolinin maallisten jäännösten löytämiseksi.

Mussolini pakeni liittoutuneilta

Mussolinin ruumis oli haudattu Musoccon hautausmaalla salaiseen hautaan edellisen vuoden huhtikuussa.

Diktaattori piileskeli ennen kuolemaansa Pohjois-Italiassa Salòn kaupungissa, kun liittoutuneiden joukot lähestyivät vauhdilla.

Mussolini yritti paeta edelleen Sveitsiin saksalaisen saattueen kanssa, mutta pakomatka tyssäsi jo kahden päivän kuluttua.

Italialaisten partisaanien ryhmä pysäytti saattueen 27. huhtikuuta Dongon kylässä Comojärven länsirannalla ja löysi Il Ducen käpertyneenä piiloon erään kuorma-auton lavalle.

Saattueen mukana matkusti myös Mussolinin rakastajatar Clara Petacci, ja partisaanit veivät molemmat mukanaan.

Samana iltana partisaanijohtaja Sandro Pertini tiedotti Mussolinin vangitsemisesta.

Mussolini-ja-Hitler-Münchenissä.

Mussolini oli Euroopan ensimmäinen fasistinen diktaattori – ja Hitlerin innoittaja.

© Shutterstock

Mussolini hallitsi rautaisella otteella

Benito Mussolini hallitsi Italiaa itsevaltiaana lähes 21 vuotta. Il Ducena eli ”johtajana” tunnettu diktaattori raivasi vastustajat tieltään armotta. Vuonna 1945 koitti kapinan aika.

”Hän ansaitsee tulla tapetuksi kuin kapinen piski”, Pertini jyrisi Milanon radiossa.

”Menkää ja ampukaa hänet”, hän antoi määräyksen kahdelle luotetulle miehelleen, jotka suuntasivat seuraavana aamuna Dongon kylään. Kello kymmentä yli neljä samana iltapäivänä Mussolini ja Petacci ammuttiin erään kartanon muuria vasten Giulino di Mezzegran kylässä.

”Tähdätkää sydämeeni”, Mussolini pyysi viimeisinä sanoinaan.

Siviilit ruhjoivat ruumiita

Partisaanit teloittivat samassa yhteydessä myös useita Mussolinin saattueeseen kuuluneita fasisteja. Myöhään samana iltana ruumiita lähdettiin kuljettamaan kuorma-auton lavalla Milanoon. Varhain seuraavana aamuna partisaanit saapuivat kaupungin laidalla sijanneelle Piazzale Loreto -aukiolle ja viskasivat ruumiit maahan. Pian paikalle alkoi virrata ihmisiä.

Kostonhimoinen väkijoukko runnoi ruumiita, murskasi vainajien kalloja ja virtsasi näiden päälle. Eräs nainen ampui neljä laukausta diktaattorin ruumiiseen.

”Tämä on minun neljästä kuolleesta pojastani”, nainen huusi.

Kuohunta laantui vasta, kun partisaanit ripustivat ruumiit roikkumaan nilkoistaan torin huoltoaseman katoksesta.

Seuraavana päivänä vastikään saapuneet yhdysvaltalaiset sotilasviranomaiset määräsivät ruumiit vietäväksi pois. Il Duce laskettiin nimettömään hautaan Milanon Musoccon hautausmaalle, jotta kuolleen diktaattorin hautapaikasta ei muodostuisi palvontapaikkaa.

Huhtikuun 29. päiväna, Piazzale Loreton tapahtumien jälkeisenä päivänä, saksalaisjoukot antautuivat Italiassa.

Sodan päätyttyä Italiassa koittivat vaikeat ajat. Fasisteille langetettiin ankaria vankeustuomioita ja heitä eristettiin leireille, mikä herätti katkeruutta osassa väestöstä. Samalla maan talouden romahdus aiheutti työttömyyttä, köyhyyttä ja tyytymättömyyttä.

Yksi tyytymättömistä oli 25-vuotias Domenico Leccisi, työtön tehdastyöläinen.

Mussolinin ruumis roikkuu näytillä Milanossa.

Mussolinin vangitsemista seuraavana päivänä hänen ruumiinsa (toinen vasemmalta) nostettiin esille Piazzale Loreto -aukiolle.

© Vincenzo Carrese

Leccisi ihaili Mussolinia syvästi. Hänen mielestään Italia ei saanut unohtaa diktaattoriaan vaan Mussolinin näkemyksiä oli sen sijaan vaalittava ja edistettävä edelleen. Muutaman ystävänsä kanssa Leccisi perusti salassa Demokraattisen fasistisen puolueen.

Puolue julkaisi lehteä, mutta Leccisi tähtäsi paljon pidemmälle.

Mussolinin jykevä olemus oli symbolisoinut Italian vahvuutta. Leccisi pohti, että jos hän vain löytäisi haudan ja saisi tuotua Il Ducen takaisin, kenties kansa ymmärtäisi, että menneisyyden hyväksyminen oli välttämätöntä.

”Maattuani valveilla ja ajateltuani asiaa koko yön, päätin varastaa Mussolinin maalliset jäännökset”, Dominico Leccisi kertoi myöhemmin.

Sotavanki näytti tien haudalle

Useimmat Milanossa tiesivät, että Mussolini oli haudattu Musoccon hautausmaalle, ja Leccisi sai myös haudan tarkan sijainnin selville keskusteltuaan 20. huhtikuuta 1946 kahden hautausmaalla työskennelleen saksalaisen sotavangin kanssa.

Toinen saksalaisista osoitti Leccisille haudan, ja 22. huhtikuuta hieman ennen puoltayötä tämä saapui paikalle kahden toverinsa kanssa. Miehet ryhtyivät kaivamaan maata, kunnes he näkivät diktaattorin koruttoman puuarkun.

Leccisi nosti kannen ja tunnisti heti Il Ducen. Hän otti vaistomaisesti lakkinsa pois ja painoi sen rintaansa vasten kunnioituksen osoituksena.

Leccisi nosti kannen ja tunnisti heti Il Ducen kasvot. Hän otti vaistomaisesti lakkinsa päästään ja painoi sen rintaansa vasten kunnioituksen osoituksena.

Aamun jo valjetessa Leccisi ja hänen apurinsa siirsivät ruumiin autonsa tavaratilaan. He jättivät Mussolinin tutun pitkävartisen saappaan hautaan, jotta paikalle saapuville kävisi heti selväksi, kenet haudasta oli viety.

Miehet suuntasivat vuorilla sijaitsevaan Madesimon kylään, josta ryhmä oli vuokrannut talon.

Ruumis päätyi luostariin

Hautausmaa kuhisi pian poliiseja ja toimittajia. Poliisi löysi haudasta paperilapulle kirjoitetun viestin, jonka allekirjoittajana oli Demokraattinen fasistinen puolue.

Viestissä julistettiin, että Mussolinin ruumis palautettaisiin Italian valtiolle vasta, kun viranomaiset sallisivat entisen diktaattorin tulla haudatuksi Capitolium-kukkulalle, jolla antiikin Rooman tärkein temppeli oli sijainnut – ”Roomaan, josta Mussolini aikanaan teki suuren”.

Alessandra Mussolini.

Alessandra Mussolini istuu Euroopan parlamentissa Forza Italian – Silvio Berlusconin puolueen – edustajana.

© Wikimedia Commons

Lapsenlapsi kulkee diktaattorin jalanjäljissä

Diktaattorin kuusi lasta ovat pysyneet poissa parrasvaloista, mutta lapsenlapsi Alessandra Mussolini on noussut näkyväksi hahmoksi politiikassa. Hän on perinyt isoisältään sekä näkemyksensä että eleensä.

”Vielä tulee aika, jolloin Benito Mussolinin auringon suutelemaa arkkua kuljetetaan riemusaatossa Italian kaduilla”, siinä todettiin.

Siihen asti Leccisin oli kuitenkin kätkettävä ruumis varmaan paikkaan. Aluksi hän piilotteli diktaattoria vuokraamansa talon autotallissa.

Huhtikuun 29. päivänä yksi Leccisin tovereista kuitenkin pidätettiin Milanon päärautatieasemalla. Poliisi oli saanut vihiä fasistien suunnitelmista, ja Leccisi päätteli olevan vain ajan kysymys, milloin virkavalta löytäisi talolle.

Toukokuun 7. päivänä hän kääri Mussolinin ruumiin kahteen muovisäkkiin, kuljetti sen Convento di Sant’ Angelon luostariin Milanoon ja pyysi kahta etäisesti tuntemaansa munkkia kätkemään ruumiin.

Munkit ensin kieltäytyivät mutta muuttivat lopulta mielensä, kun Leccisi vakuutteli heille, että ”vainajan hautaaminen on inhimillinen ja kristillinen teko, josta kirkko ei voi kieltäytyä”.

Poliitikot pelkäsivät Mussolinia

Kesäkuun puolivälissä 1946 viranomaiset vapauttivat yli 30 000 fasistia vankiloista ja internointileireiltä. Leccisi näki tämän merkkinä siitä, että Il Ducen ”paluu” oli tehonnut.

Leccisi pidätettiin kuitenkin 31. heinäkuuta eräässä kahvilassa, kun hänen liittolaisensa oli paljastanut hänet. Poliisi oli myös jo ruumista piilottelevien munkkien jäljillä.

Kuukautta myöhemmin poliisit löysivät Mussolinin ruumiin luostarista alttarin alle piilotetusta puisesta arkusta, yhä muovisäkkeihin käärittynä.

Ruumis siirrettiin 25. elokuuta yleisöltä piiloon Cerro Maggioren kapusiiniluostariin Lombardiaan.

Ruumista säilytettiin luostarissa yksitoista vuotta.

Vasta vuonna 1957 pääministeri salli ruumiin luovutettavaksi Mussolinin leskelle Rachelelle. 30. elokuuta samana vuonna diktaattori laskettiin perheen hautaan kotikaupungissaan Predappiossa.

Leccisi oli jo vapaalla jalalla. Hänet oli tuomittu kuudeksi vuodeksi vankeuteen vuonna 1946, mutta hänet vapautettiin jo 21 kuukauden jälkeen. Vuonna 1953 hänet valittiin uusfasistien riveistä Italian parlamenttiin.