D-day: Maailmanhistorian suurin palapeli

Winston Churchill skoolasi Josif Stalinin kanssa hyvällä tuulella ja lausui: ”Malja proletariaatin massoille.” Neuvostojohtaja vastasi: ”Juon konservatiivisen puolueen kunniaksi.”

Nämä yllättävät kohteliaisuudet lausuttiin Churchillin 69-vuotispäivänä, jota hän juhli suurvaltojen konferenssissa Teheranissa 30. marraskuuta 1943.

Britannian pääministeri oli murehtinut maansa tulevaisuutta sodan alusta saakka, mutta tuona päivänä hän saattoi uskoa rauhan vielä tulevan. Yhdysvaltojen presidentti Roosevelt lausui vielä ennen juhlien päättymistä kahdelta yöllä: ”Ensi kertaa aikoihin näemme sateenkaaren – perinteisen toivon merkin.”

Churchill, Stalin ja Roosevelt olivat sopineet edeltävinä päivinä suunnitelmasta natsi-Saksan kukistamiseksi. Neuvostoliitto lisäisi painetta itärintamalla, ja britit sekä yhdysvaltalaiset hyökkäisivät Saksan valloittamalle mantereelle lännestä.

Hyökkäys satamaan epäonnistui

Teheranin sopimus oli päätös vuosien neuvotteluille ja diplomaattisille yhteenotoille. Stalin oli yrittänyt vuodesta 1941 saakka saada länsiliittoutuneet avaamaan uuden rintaman Saksaa vastaan. Se pakottaisi Saksan armeijan jakamaan voimansa, ja kovia kokenut puna-armeija saisi hengähdystauon.

Yhdysvallat oli kuitenkin kiireinen Tyynenmeren sodassa Japania vastaan, ja Britannia kamppaili Saksaa vastaan kiivaasti Afrikassa.

Länsiliittoutuneet kiistelivät myös keskenään maihinnousun strategiasta. Britit ehdottivat Saksan kimppuun käymistä etelästä Italiassa ja Alpeilla. Yhdysvaltalaiset hylkäsivät ehdotuksen arvioituaan huoltolinjojen venyvän liian pitkiksi. He halusivat nousta maihin Ranskassa, mistä voisi iskeä nopeasti Saksan teollisuuden ytimeen Ruhrin alueelle.

Lopulta Ranskaan hyökkäämisen mahdollisuuksia päätettiin kokeilla käymällä Dieppen satamakaupungin kimppuun elokuussa 1942.

Kuusituhatta brittiläistä ja kanadalaista sotilasta yritti valloittaa kaupungin mereltä, mutta saksalaiset olivat hyvin valmistautuneita ja saivat murskaavan torjuntavoiton. 60 prosenttia hyökkääjistä sai surmansa, haavoittui tai jäi vangiksi. Epäonnistumisesta huolimatta liittoutuneet saivat kerättyä tärkeää tietoa maihinnousuoperaation taktiikasta, maihinnousualuksista sekä ilmatuesta.

Sisilia piti valloittaa ensin

Roosevelt ja Churchill tapasivat toukokuussa 1943 Washingtonissa sopiakseen edessä olevien Euroopan operaatioiden tarkasta paikasta ja ajasta.

Ensin piti valloittaa Sisilia. Päämääränä oli pakottaa Italia irrottautumaan sodasta ennen varsinaista maihinnousua mantereelle.

Vuotta myöhemmin, 1. toukokuuta 1944, maihinnousujoukot voitaisiin laivata Englannista Ranskaan Saksan joukkojen kimppuun. Huoltolinjat pysyisivät siten kohtuullisen lyhyinä, ja hyökkäysjoukot saisivat tehokasta ilmatukea – mikä sotilailta puuttui Dieppen yrityksessä.

Brittiläinen kenraaliluutnantti Frederick E. Morgan sai siksi kesällä 1943 tehtäväkseen suunnitella operaatio Overlordin. Se oli koodinimi koko Normandian maihinnousulle.

Haasteita ei puuttunut: Miten sotilaat pääsisivät maihin? Paljonko divisioonia pitäisi sitoa ensimmäisen aallon hyökkäykseen? Kuinka monta lentokonetta, laivaa ja taisteluvaunua tarvittaisiin? Miten 150 000 sotilaan tarpeisiin saataisiin kaikkea tankeista kuulakärkikyniin, kun käytössä ei olisi yhtään satamaa?

Suunnittelu oli yhä alkuvaiheessa marraskuussa 1943, mutta Winston Churchill oli silti Teheranin konferenssissa optimistinen:”Historia suo meille ainutlaatuisen mahdollisuuden”, hän sanoi ensimmäisessä kokouksessa: ”Kääritään hihat.”

Pääministerin toiveikkuudelle oli perusteensa. Amerikkalaissotilaita virtasi syksyllä 1943 Britanniaan, ja joulukuussa yhdysvaltalainen kenraali Dwight D. Eisenhower nimettiin operaatio Overlordin ylipäälliköksi.

Hyökkäyssuunnitelma alkoi muotoutua. Tammikuussa 1944 Britannian maaperällä oli 937 308 amerikkalaissotilasta, ja he olivat tuoneet peräti 3 553 755 tonnia varusteita – kuten tankkeja, lentokoneita, maastoautoja, tykkejä ja ammuksia.

Aikeet muuttuivat

Kaikki eivät olleet optimistisia. Heihin kuului Bernard Montgomery, jonka vastuulla oli maihinnousupäivän mukaan D-Dayksi kutsutun hyökkäyksen suunnittelu ja toteutus.

Sen paremmin Eisenhower kuin Churchill eivät pitäneet kenraali Montgomeryn nimittämisestä koodinimellä operaatio Neptune kutsutun maihinnousun johtoon, sillä molempien oli vaikea tehdä yhteistyötä hänen kanssaan.

Hän sai tehtävän lopulta ystävänsä tuella, kun vaikutusvaltainen kenttämarsalkka Alan Brooke huomautti Montgomeryn olevan liittoutuneiden paras sotapäällikkö.

Kokenut upseeri ei ollut tyytyväinen näkemäänsä saapuessaan Lontooseen tammikuussa 1944. Morgan oli tehnyt yhdeksän kuukautta yötä päivää töitä yksityiskohtaisen maihinnoususuunnitelman eteen, mutta Montgomery heitti sen tapaamisessa roskiin: ”Hyökkäyksen mittakaava täytyy arvioida uudelleen”, Montgomery totesi tylysti.

Morgan oli aikonut nousta maihin Normandiaan kolmella divisioonalla Vire- ja Ornejokien välissä. Montgomery halusi tarttua toimeen jämerämmin.

Hän lisäsi hyökkäykseen kaksi divisioonaa ja levitti sitä rannikolle laajemmalle. Se vaati 263 maihinnousualusta enemmän tankeille ja jalkaväelle sekä 24 hävittäjää ja viisi risteilijää lisää.

Lisäsotilaiden määrä tarkoitti sitä, että yhden divisioonan piti tyytyä 1 450 ajoneuvoon suunniteltujen 3 000 sijaan. Montgomery ei välittänyt vastaväitteistä: ”Antakaa miehet tai etsikää uusi kenraali”, hän sanoi ehdottomaan tyyliinsä.

Morganin suunnitelmien muokkaaminen johti siihen, ettei maihinnousua voitu toteuttaa toukokuun alussa, kuten oli tarkoitus. Liittoutuneiden johdon täytyi määrittää uudelleen sopiva täysikuun ja nousuveden yhdistelmä, joka parantaisi onnistumisen mahdollisuuksia.

Täydenkuun valo parantaisi näkyvyyttä rannoilla, ja nousuveden aikaan maihinnousualukset pääsisivät pidemmälle rantaan ennen keulaporttien avaamista. Operaatiota lykättiin kesäkuun viidenteen yli kuukauden päähän.

Maalaiskylät harjoitusten jaloissa

Englannin etelärannikko oli yhtä suurta liikekannallepanoa, ja liittoutuneet harjoittelivat rantakaistaleilla.

Ensimmäinen sotaharjoitus tammikuussa 1944 oli niin amatöörimäinen, että joukkojen johtajan mukaan kukaan ei olisi selvinnyt tositilanteessa. Miehet nousivat aluksista hitaasti maihin, sillä varusteet painoivat paljon. Yksiköt olivat yhtä sekasotkua päästyään lopulta maihin. Harjoittelemiseen oli onneksi vielä kuukausia aikaa.

Yhä laajempia alueita Englannin etelärannikosta suljettiin talviaikaan siviileiltä, jotta joukot saivat harjoitella salassa.

Kokonaisia maalaiskyliä evakuoitiin Saksan vakoojien työn vaikeuttamiseksi.

Lontoosta lähetettiin kirje Tynehamin kalastajakylän 220 asukkaalle: ”Hallitus myöntää, että uhrauksenne on mittava. Olemme kuitenkin varmoja, että autatte meitä voittamaan sodan.”

Eisenhower kutsui Englantia ”historian suurimmaksi sotilastukikohdaksi”, sillä operaatio Overlord alkoi vaikuttaa kaikkeen arkiseen elämään.

Viranomaiset kielsivät tiedotusvälineitä arvailemasta hyökkäyksen ajankohtaa, ja kaikkea henkilö- ja tavaraliikennettä saarivaltion rajoilla valvottiin.

Liittoutuneet valmistautuivat muuallakin. Ranskan rannikolle levitettiin 6 800 merimiinaa, ja vain Normandian kohdalle jätettiin aukko. Saksan ilmailualan tehtaiden, öljyvarastojen sekä rautateiden pommituksia kiihdytettiin.

Varsinkin Pohjois-Ranskan rautateiden kimppuun iskettiin ankarasti, jotta Saksa ei voisi vahvistaa Normandian joukkojaan nopeasti maihinnousupäivän jälkeen. Britannian ilmavoimat ei voinut kuitenkaan pommittaa Normandiaa liikaa, jottei vihollinen arvaisi hyökkäyksen kohdetta. Liittoutuneilla oli onneksi keinonsa jakaa väärää tietoa maihinnousun lopullisesta paikasta.

Tarkoitukseen käytettiin kaksoisagentti Juan Pujolia. Saksalaiset luottivat häneen, mutta espanjalainen oli uskollinen liittoutuneille.

Hän lähetti natseille väärennettyjä raportteja, joiden mukaan liittoutuneet hyökkäisivät pohjoisempana olevaan Calais’n satamakaupunkiin. Saksa vahvisti vauhdilla sen puolustusta.

Teollisuus ei pysynyt vauhdissa

Huhtikuussa 1944 maihinnousuun oli enää kaksi kuukautta, ja Lontoon pä-majan tunnelma tiivistyi. Eisenhower kirjoitti ystävälleen ”tunnelman olevan sähköisempi kuin koskaan”.

Valmistelut eivät olleet silti ohi. Kenraalit murehtivat muun muassa sitä, ettei tankkien kuljettamiseen Ranskaan ollut tarpeeksi maihinnousualuksia.

Taisteluvaunut olisivat ratkaisevan tärkeitä saksalaisten pakottamiseksi perääntymään. Ongelma oli niin mittava, että Churchill itse joutui ottamaan siihen kantaa: ”Kukaan ei ymmärtäisi, jos parinsadan aluksen puutteen annettaisiin rajoittaa kahden suurvallan suunnitelmia”, hän jyrisi eräässä kokouksessa.

”Meitä tultaisiin syyttämään siitä, ettemme yrittäneet kaikkea”, hän lisäsi.

Liittoutuneiden tilanne heikkeni 28. huhtikuuta 1944. Slapton Sandsin maihinnousuharjoituksesta kehkeytyi yhtäkkiä täysi taistelu. Yhdeksän saksalaisen pikaveneen laivue huomasi maihinnousualukset, jotka lähestyivät rannikkoa ilman aavistustakaan vihollisesta.

Hyökkäys oli armoton. Torpedot upottivat kaksi alusta tappaen 200 merimiestä sekä 500 maajoukkojen sotilasta.

Valmisteluja jatkettiin järkähtämättä takaiskun jälkeen. Yhdysvaltojen sotateollisuus kykeni keventämään ylikuormitettujen brittitehtaiden taakkaa ja ratkaisi myös maihinnousualusten vajauksen toimittamalla niitä 300 lisää.

Huhtikuun lopussa Britannia oli kuin linnoitussaari. Samoihin aikoihin lähetettiin Ranskaan koodattu viesti BBC:n radio-ohjelmassa. Sanat ”World of Vendetta” saivat Ranskan vastarintaliikkeen aloittamaan kokonaisen sabotaasi-iskujen sarjan saksalaisiin kohteisiin.

”Lähdemme matkaan illalla”

Operaatio Overlord oli saatu hiottua valmiiksi yksityiskohtia myöten, kun kesäkuun ensimmäinen päivä koitti.

Huolellisesta suunnittelusta huolimatta kenraalit eivät voineet vaikuttaa yhteen asiaan – säähän. Kesämyrsky 4. kesäkuuta tarkoitti vielä hetken odottelua. Pienet maihinnousualukset eivät olisi päässeet korkeassa aallokossa rantaan saakka.

Eisenhower tapasi armeijan meteorologit 5. kesäkuuta kello 4.15 aamuyöllä. Heidän mukaansa sää olisi kuudes kesäkuuta maihinnousuun mahdollisesti kelvollinen, joskaan ei ihanteellinen. Kenraali istuutui pöytänsä ääreen ja kirjoitti Stalinille lyhyen sähkeen: ”Lähdemme matkaan illalla.”

Neljä vuotta aiemmin britit olivat pelänneet Saksan maihinnousua. Nyt 153 000 liittoutuneiden sotilasta odotti pääsevänsä natsien kimppuun Englannin kanaalin toisella puolella.

Eisenhower lähetti joukoille viestin, jonka hän oli laatinut omin käsin: ”Sotilaat, merimiehet ja ilmavoimien joukot! Lähdemme suurelle ristiretkelle, jonka eteen on tehty töitä kaikki nämä kuukaudet. Koko maailma seuraa teitä.”

Sitten Eisenhower vetäytyi takaisin johtokeskukseensa, josta hän tarkkaili ja ohjaili maihinnousun kulkua.

Myös brittikenraali Montgomery puhui miehilleen ennen merelle lähtöä. ”Aika on koittanut, ja iskemme lujaa vihollisen kimppuun Länsi-Euroopassa”, sotamarsalkka lausui itsevarmasti.

Huolelliset valmistelut palkittiin

Montgomery sanoi maihinnousun jälkeen kaiken sujuneen suunnitellusti. ”Normandian maihinnousussa oli upeaa se”, hän sanoi usein, ”että taistelimme juuri niin kuin hyökkäys suunniteltiin.”

Taistelu voitettiin, mutta sotamarsalkka epäilemättä kaunisteli historiaa.

Heikon viestinnän, matalalla roikkuneen pilvipeitteen ja lentäjien panikoimisen vuoksi esimerkiksi valtaosa 23 400 laskuvarjosotilaasta päätyi kauaksi kohteistaan.

Rantautuvien joukkojen piti äyskäröidä kypäröillään vettä huterista maihinnousualuksistaan, ja logististen pulmien takia vain sata suunnitelluista 2 400 tonnista varusteita saatiin maihin Omaha Beachin kaistaleelle.

Virheistä huolimatta operaatio Neptune eli D-Dayn varsinainen maihinnousuoperaatio oli huima onnistuminen. Saksan niin sanottu Atlantin valli oli vasta puolivalmis, eikä se kyennyt pysäyttämään hyökkääjiä.

Liittoutuneet avasivat Normandiaan viisi sillanpääasemaa, ja kuuden päivän taistelujen jälkeen he yhdistivät sillanpäät ja muodostivat yhtenäisen rintaman.

Elokuun lopussa Ranskaan oli saatu noin kaksi miljoonaa sotilasta, ja pääkaupunki Pariisi oli vapautettu. Teheranin syntymäpäiväjuhlista ei ollut kulunut vuottakaan, kun liittoutuneiden joukot olivat jo onnistuneet maailmanhistorian suurimmassa maihinnousussa pakottaen kolmannen valtakunnan polvilleen.