Claus von Stauffenberg: Pöydänjalka esti historiallisen murhan
Miksi Hitleriä oli niin vaikea saada hengiltä? Hitleriä vastaan tehtiin ainakin 20 murhayritystä. Stauffenberg ja joukko muita upseereja olivat lähellä onnistua, mutta Hitler ei ollut vielä käyttänyt kaikkia 9 henkeään.
Toisen maailmansodan sytyttyä everstiluutnantti Claus von Stauffenberg taisteli aluksi uskollisesti Hitlerin rinnalla.
Kirvelevät tappiot itärintamalla ja invalidisoiva sotavamma tekivät hänestä lopulta kuitenkin Führerin kiihkeän vastustajan, ja hänen mielessään kypsyi ajatus: Jotta rakas isänmaa selviäisi, Hitlerin oli kuoltava.
Myös monet muut upseerit pohtivat samaa, ja niin syntyi salaliitto, joka laati täydellisen suunnitelman Hitlerin murhasta ja sitä seuraavasta vallanvaihdosta. Claus von Stauffenberg valitsi itse roolinsa Hitlerin pyövelinä.
Seuraa Stauffenbergin matkaa aristokraattisesta patriootista murhaa hautovaksi esikuntaupseeriksi, joka pääsi asemansa vuoksi Hitlerin päämajaan.
Sisältökatsaus
Huhtikuun 7. päivänä 1943 Claus Schenk Graf von Stauffenberg ajoi autollaan aavikolla Mezzounan lähellä Tunisiassa Afrikassa.
35-vuotias saksalainen everstiluutantti oli Pohjois-Afrikassa taistelemassa natsi-Saksan joukoissa liittoutuneita vastaan.
Yhtäkkiä saksalaisjoukkojen ylle ilmestyi 20 brittiläistä hävittäjälentokonetta, jotka alkoivat ampua saksalaisia konekivääreillä.
Luotisade lävisti Stauffenbergin auton, ja hän menetti iskussa vasemman silmänsä, kaksi vasemman käden sormea ja koko oikean kätensä.
Seuraavat kolme kuukautta Stauffenberg vietti sotilassairaalassa Münchenissä. Hän oli jo edellisenä vuonna Saksan Stalingradissa kärsimästä tappiosta lähtien alkanut menettää uskoaan Adolf Hitleriin ja tämän kykyyn johtaa Saksa voittoon toisessa maailmansodassa.
Saksan Pohjois-Afrikan sotaretken epäonnistuminen oli pettyneelle ja invalidisoituneelle upseerille viimeinen pisara, ja sairaalassa hänessä kypsyi päätös vastarintaan noususta.
Stauffenberg lähti sairaalasta suuri musta lappu silmänsä päällä ja vakavin mielin. Nyt hän oli täysin varma asiastaan: Adolf Hitlerin oli kuoltava, jotta Saksan valtakunta ei päätyisi raunioiksi.
Claus von Stauffenberg oli kuvaillut tuntojaan sairasvuoteeltaan vaimolleen Nina von Lerchenfeldille kirjoittamassa kirjeessään:
”Minulla on sellainen tunne, että minun täytyy tehdä jotain valtakunnan pelastamiseksi. En koskaan pysty katsomaan kaatuneiden lapsia ja vaimoja silmiin, jollen tee kaikkeani tämän järjettömän verilöylyn estämiseksi.”
Stauffenberg halveksi Weimarin tasavaltaa
Claus von Stauffenberg ennen kuin hän menetti vasemman silmänsä, oikean kätensä ja kaksi vasemman käden sormea.
Claus von Stauffenberg syntyi 15. marraskuuta 1907, ja hänen uransa upseerina oli lähes sinetöity syntymästä lähtien.
Hänen isänsä oli Württenbergin kuninkaan hovimarsalkka ja äitinsä, joka oli preussilaista upseerisukua, oli kuningattaren hovinainen.
Stauffenbergit asuivat kuninkaan asuinlinnan, Stuttgartin vanhan linnan, toisessa kerroksessa, kunnes Württenbergin kuningaskunta lakkautettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1918 ja liitettiin uuteen Weimarin tasavaltaan.
Claus von Stauffenberg aloitti 13-vuotiaana lukion Eberhard-Ludwigs-Gymnasiumissa Stuttgartissa. Koulun seinään oli kirjoitettu latinankieliset sanat ”Dulce et decorum est pro patria mori” eli ”on suloista ja kunniakasta kuolla isänmaan puolesta”, ja Claus von Stauffenberg talletti lauseen sydämeensä.
Nuorena Claus von Stauffenberg haaveili silti arkkitehdin tai sellistin urasta, kunnes hän vuonna 1926 luopui suunnitelmastaan ja liittyi Bambergin 17. ratsuväkirykmenttiin, jossa hänen sukunsa miehet olivat perinteisesti palvelleet.
Siellä Claus von Stauffenberg tutustui runoilija Stefan Georgeen, joka visioi vuonna 1928 ilmestyneessä teoksessaan Das Neue Reich eli ”Uusi valtakunta” uudenlaista hierarkkisesti järjestettyä yhteiskuntaa, jota aristokratia hallitsisi ja jolla olisi karismaattinen ja vahva johtaja.
Saksalainen runoilija Stefan George vuonna 1924 kahden nuoren ihailijansa, Claus von Stauffenbergin ja tämän veljen Bertholdin, kanssa.
Tuo tulevaisuudenkuva vastasi poliittiselta ideologialtaan nuoren Stauffenbergin ajatuksia, sillä monien muiden Saksan aristokraattien tapaan hän halveksi syvästi Weimarin tasavaltaa.
Stauffenberg toivoi Saksan irtautuvan Versaillesin sopimuksen kahleista ja vapautuvan sotakorvauksista, jotka typistivät Saksan loputtomassa velkakierteessä kituvaksi entiseksi suurvallaksi.
Näin natsit tukahduttivat vastarinnan
Kaikki tekevät natsitervehdystä – paitsi yksi. Häntä uhkasi protestinsa takia pidätys tai jopa kuolemantuomio. Kuva laivan vesillelaskusta Hampurissa vuonna 1936.
Entä jos voisi matkustaa ajassa taaksepäin ja tappaa Hitlerin? Sitä moni on varmasti miettinyt. Mutta miksi saksalaiset eivät tehneet sitä itse?
Aivopesu
Kansallissosialistinen nuorisojärjestö Hitlerjugend perustettiin jo ennen natsien valtaannousua. Toisen maailmansodan sytyttyä kaikkien poikien piti liittyä Hitlerjugendiin. Hitlerjugendissa poikia koulutettiin jo 10-vuotiaasta alkaen sotilaiksi ja heihin istutettiin Hitlerin-palvontaa ja ehdotonta uskollisuutta Saksan Führerille.
Salainen poliisi
Gestapolla oli vuodesta 1936 lähtien täydet valtuudet toimia lain ulkopuolella. Se pidätti, kidutti ja jopa teloitti ihmisiä ilman oikeudenkäyntiä. Natsit eivät pyrkineet mitenkään peittelemään Gestapon julmuuksia – sen maine vain palveli natsien asiaa. Gestapolla ei ollut koskaan paljon työntekijöitä, joten se ei harjoittanut laajaa puhelin- tai kirjevalvontaa, mutta sillä oli väestön keskuudessa paljon ilmiantajia.
Uusi tuomioistuin
Hitler perusti vuonna 1934 uuden kansantuomioistuimen, Volksgerichtshofin, petyttyään siihen, että perinteinen oikeuslaitos oli vapauttanut useimmat vuoden 1933 valtiopäivätalon poltosta syytetyt. Vuodesta 1936 lähtien tässä uudessa tuomioistuimessa käsiteltiin kaikki poliittiset rikokset mukaan lukien hallintoa vastaan suunnatut toimet ja attentaatit. Useimmiten vastarintatoimista oli luvassa kuolemantuomio.
Hitlerillä oli ainakin 9 henkeä
Stauffenberg ei ollut ainoa, joka yritti murhata Hitlerin. Ainakin kaksi upseeria suunnitteli Hitlerin tappamista itsemurhapommilla, mutta molemmilla kerroilla sattuma puuttui peliin ja suunnitelma epäonnistui. Kaikkiaan Hitleriä vastaan tiedetään tehdyn ainakin parikymmentä salamurhayritystä, muun muassa myrkytetyllä kirjeellä ja konjakkipulloon asennetulla aikapommilla. Hitlerin tapa muuttaa suunnitelmiaan viime hetkellä oli useimmiten syynä yritysten epäonnistumiseen.
Malliesimerkki arjalaisesta rodusta
Kun karismaattinen Adolf Hitler nousi valtaan vuonna 1933, Claus von Stauffenberg toivoi Saksan saaneen viimein johtajan, joka palauttaisi maan suuruuden.
Stauffenberg ei koskaan liittynyt natsipuolueeseen, mutta hän tuki Hitleriä johtajana, kuten Saksan kansan suuri enemmistö.
Stauffenbergin rykmentin johtajan Hans Walzerin mukaan nuori patriootti oli lahja ”kolmannen valtakunnan” kasvavalle armeijalle, ja hän kuvaili kirjeessään juuri luutnantiksi ylennettyä Stauffenbergiä ylistävin sanoin:
”Hän on luotettava ja riippumaton luonne, jolla on itsenäinen tahto ja arvostelukykyä. Hänellä on loistava äly, ja hän on taktisesti ja teknisesti poikkeuksellisen kyvykäs.”
Claus von Stauffenberg tunnettiin sekä yksityisesti että sotilaskollegoidensa keskuudessa erittäin hurmaavana ja kaunopuheisena miehenä, jonka oli helppo saada ystäviä.
Hän tunsi hyvin saksalaista kulttuuria ja kirjallisuutta, hän vastasi ulkonäöltään arjalaista ihannetta ja hän oli kiihkeän isänmaallinen. Hän oli siis kuin malliesimerkki natsien toiveiden nuoresta sukupolvesta, joka nostaisi Saksan uuteen nousuun.
Stauffenberg osallistui vuonna 1939 Puolan valtaukseen, ja vaikka hän oli esimerkiksi tuominnut juutalaisten teurastuksen kristalliyönä marraskuussa 1938, hänellä oli myös selkeän rasistisia ajatuksia. Hän esimerkiksi kirjoitti vaimolleen puolalaisista:
”Tämä kansa on uskomatonta joukkoa, hyvin paljon juutalaisia ja hyvin paljon sekarotuisia – kansaa, joka viihtyy vain ruoskan alla. On ratkaisevan tärkeää, että aloitamme Puolan järjestelmällisen kolonisoinnin, enkä epäile yhtään, etteikö niin kävisikin.”
Stauffenbergin tuki Hitlerille hiipui
Ratsuväen upseeri Stauffenberg.
Vuodesta 1939 vuoteen 1941 Stauffenberg oli kuuliainen, natsien linjaa noudattava upseeri.
Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon vuonna 1941 Stauffenberg tajusi nopeasti, että Hitler oli tehnyt pahan virhearvion.
Kun Adolf Hitler otti armeijan henkilökohtaiseen komennukseensa vuoden 1941 lopulla, Stauffenbergin innostus tätä kohtaan alkoi hiipua.
Talvella 1941 alkoi puna-armeijan vastahyökkäys, joka muutti Saksan salamasodan kahden sotilasmahdin väliseksi pitkäksi ja kuluttavaksi taisteluksi.
”Stalingradin taistelua ei ole vielä hävitty, mutta se kertoo johtajuudesta, joka – jollei siihen tule muutosta – johtaa epäilemättä koko sodan suurimpaan katastrofiin”, Stauffenberg sanoi vuonna 1942.
Hän oli lukenut tyrmistyneenä raportteja siitä, kuinka tuhannet saksalaissotilaat paleltuivat kuoliaaksi Venäjän talvessa, koska Hitler kieltäytyi tunnustamasta sodan pitkittymistä itärintamalla.
Tunisiassa Mezzounan lähellä vuonna 1943 tapahtuneen, Stauffenbergin invalidisoineen ilmahyökkäyksen jälkeen upseeri oli asiastaan varma: Hitler oli syöstävä vallasta hinnalla millä hyvänsä, jos lupaus Saksan suuruudesta aiottiin lunastaa.
Kun diktaattori olisi poissa pelistä, armeijan tulisi ottaa valta käsiinsä. Stauffenberg oli nähnyt omin silmin Weimarin tasavallassa, miten peruuttamatonta vahinkoa heikko demokratia voi Saksalle tehdä.
Stauffenberg uskoi, että Saksan valtakunnan tulevaisuus olisi aiempaa Saksan keisarikuntaa muistuttava autoritaarinen hallintomuoto, jossa valta keskitettäisiin kuitenkin armeijalle.
Jos Stauffenbergin toive olisi toteutunut, Saksasta olisi todennäköisesti tullut sotilasdiktatuuri.
Kapinalliset lainasivat Hitlerin hätäsuunnitelmaa
Hermann Göring ja muut natsijohtajat tutkimassa kokoushuonetta pommin jäljiltä.
Operaatio Valkyyria oli alun perin natsien vakavien levottomuuksien varalta laatima hätäsuunnitelma. Stauffenberg kumppaneineen sai suunnitelman käsiinsä ja käytti sitä ohjenuoranaan vallankaappausyrityksessä.
Claus von Stauffenbergin ja salaliittolaisten vallankaappausoperaatio perustui Operaatio Valkyyria -nimiseen suunnitelmaan, jonka natsit olivat laatineet Saksan valtiojärjestelmää uhkaavien kumousyritysten varalta.
Hitlerin virallisesti hyväksymää Operaatio Valkyyriaa alettaisiin toteuttaa, jos Saksan miljoonien sotavankien, ulkomaalaisten pakkotyöläisten tai keskitysleirivankien joukossa syttyisi merkittävä kapina.
Suunnitelman mukaan niin sanottu täydennysarmeija ottaisi vallan välittömästi uhan ilmetessä, turvaisi hallinnon päämajan Berliinissä ja tukahduttaisi ”sisäiset levottomuudet”.
Nimenomaan täydennysarmeijalla oli keskeinen osa myös vallankaappaajien suunnitelmissa ottaa valta Saksassa Hitlerin murhan jälkeen.
Täydennysarmeija riisuisi SS:n aseista, ja poliisi pidättäisi ministerit ja puoluejohdon. Lisäksi täydennysarmeija ottaisi haltuunsa radioasemat lähettääkseen kansalle tietoa poikkeustilasta.
Operaatio Valkyyriassa oli osallisena kaksisataa henkilöä, joista puolet oli upseereita. Osa salaliittolaisista teloitettiin, osa joutui vankilaan.
”Operaatio Valkyyrian” oli määrä pelastaa Saksa
Claus von Stauffenbergin päästyä sairaalasta vastarintamies Henning von Tresckow otti häneen yhteyttä. Tresckow oli Ersatzheerin eli täydennysarmeijan upseeri, joka myös hautoi suunnitelmaa päästä eroon Hitleristä.
Tresckow esitteli Stauffenbergin kenraali Friedrich Olbrichtille, joka johti armeijan pientä natsien vastaista vastarintaryhmää, ja miehet alkoivat yhdessä suunnitella Hitlerin murhaa.
”Enää ei ole kysymys Führeristä eikä isänmaasta, ei minun vaimostani eikä neljästä lapsestani, vaan nyt on kysymys koko Saksan kansasta”, Claus von Stauffenberg kirjoitti suunnitelmasta.
Suunnitelma sai nimen Operaatio Valkyyria. Sen mukaan ensin Hitler surmattaisiin hänen päämajaansa Sudenpesään viedyllä pommilla.
Kun Hitler olisi poissa kuvioista, vastarintaliike julistaisi Saksaan poikkeustilan, jotta armeija voisi ottaa vallan. Sen jälkeen armeija riisuisi SS:n ja poliisin aseista sekä vangitsisi ministerit ja puolueen johtohenkilöt ja murskaisi näin natsihallinnon.
Hitler oluttuvassa Münchenissä vuonna 1939 ennen Georg Elserin pommin räjähtämistä.
Monenlaista vastarintaa
Muutkin kuin Stauffenberg halusivat eroon Hitleristä. Osa melkein onnistui, osa tyytyi vähäisempään vastarintaan, ja moni oli osallisena Stauffenbergin attentaattiin 20. heinäkuuta.
Stauffenbergin liittolaiset tuhottiin armotta
Stauffenberg (äärimmäisenä vasemmalla) kuului Hitlerin lähipiiriin. Kuva on otettu Sudenpesässä 15. heinäkuuta 1944, viisi päivää ennen salamurhaa.
Heinäkuun 1. päivänä 1944 Operaatio Valkyyrian viimeiset palaset loksahtivat paikoilleen.
Claus von Stauffenberg ylennettiin everstiksi ja nimitettiin täydennysarmeijan esikuntapäälliköksi. Se takasi hänelle vapaan pääsyn Sudenpesässä pidettyihin kokouksiin, joissa Hitler oli läsnä.
Heinäkuun 20. päivänä Stauffenberg osallistui kokoukseen Hitlerin ja muiden natsijohtajien kanssa mukanaan salkku, jossa oli aikapommi.
Sopivana hetkenä Stauffenberg asetti laukun huoneen suuren tammisen kokouspöydän alle lattialle muutaman metrin päähän Hitleristä.
Stauffenberg poistui huoneesta, ja pian pommi räjähti. Hitler seisoi pöydän ylle nojautuneena niin, että pöydän massiivinen tammijalka suojeli häntä räjähdykseltä.
Sotilas esittelee Hitlerin housun jäännöksiä pommi-iskun jäljiltä.
Hitler selvisi naarmuilla, mutta neljä upseeria kuoli ja 20 haavoittui. Operaatio Valkyyria oli epäonnistunut, ja myöhemmin samana päivänä Stauffenberg ja muut salaliittolaiset pidätettiin.
”Näiden vallananastajien piiri on erittäin pieni. Sillä ei ole mitään tekemistä Saksan asevoimien kanssa. Se on hyvin pieni joukko rikollisia elementtejä, jotka nyt tuhotaan armotta", Hitler sanoi salamurhayrityksen jälkeen pitämässään radiopuheessa.
Claus von Stauffenberg teloitettiin ampumalla 21. heinäkuuta 1944. Hän oli kuollessaan 36-vuotias, ja häntä jäivät kaipaamaan hänen vaimonsa Nina ja heidän viisi lastaan.
Stauffenbergin viimeiset sanat kiteyttivät isänmaallisuuden, joka määritteli upseerin elämän ja lopulta sinetöi hänen kohtalonsa: ”Kauan eläköön isänmaa.”