Winston Churchill ei ollut luonnonlahjakkuus ikimuistoisten puheiden pitämisessä. Pikemminkin päin vastoin – tuleva pääministeri puhui epäselvästi, eikä narisevaa ääntä ollut aina miellyttävää kuunnella. Samalla peräänantamattomuudella, jolla Churchill taisteli Hitleriä vastaan, hän kuitenkin harjoitteli pitämään puheita.
Churchill-sitaatit syntyivät yksinkertaisin keinoin
Churchill käytti ääntään taitavasti lietsoakseen britteihin taistelutahtoa. Keinot olivat yksinkertaiset. Pääministeri suosi lyhyitä, yksi- ja kaksitavuisia sanoja, ja hän käytti mieluummin vanhoja englantilaisia käsitteitä kuin lainasanoja. Näin puheista tuli helposti ymmärrettäviä ja muistettavia.
Poliitikko ja puhuja William Bourke Cockran oli yksi Winston Churchillin esikuvista.
Fiksu kikka teki Churchill-sitaateista kuolemattomia
Tavan laskea ja nostaa ääntä tehokeinona Winston Churchill oppi yhdysvaltalaiselta poliitikolta, newyorkilaiselta kongressin jäseneltä William Bourke Cockranilta.
Cockran oli Churchillin amerikkalaisen äidin hyvä ystävä, ja miehet tapasivat Churchillin käydessä 20-vuotiaana New Yorkissa. Cockran hallitsi 1800-luvun tunteisiin vetoavan puhetyylin, joka oli saanut vaikutteita tuon ajan herätyssaarnaajilta.
Hän neuvoi nuorta Churchillia ajattelemaan ääntään kuin urkuina. Ajatus oli, että ääntä tulisi käyttää kuin soitinta, jonka tehoa ja äänensävyä voi muuttaa. Se teki puhujan äänestä soinnukkaan ja auttoi ylläpitämään kuulijoiden mielenkiinnon.
Yhdistettynä Churchillin tajuun englannin kielen vaikutusmenetelmistä Cockranin neuvo teki vuonna 1940 pääministerin äänestä yhden tehokkaimmista aseista brittien arsenaalissa. Toisen maailmansodan aikaisista puheista säilyneistä katkelmista suuri osa on kuolemattomia Churchill-sitaatteja.
Valikoima Churchill-sitaatteja hänen parhaista puheistaan:
”Minulla ei ole tarjota muuta kuin verta, uurastusta, kyyneliä ja hikeä.” Winston Churchill
Missä: Parlamentin alahuoneessa Lontoossa.
Milloin: 13. toukokuuta 1940.
Miksi: Churchillistä oli juuri tullut pääministeri, ja hän esitteli politiikkaansa parlamentille.
”Me jatkamme loppuun asti. Me taistelemme Ranskassa, me taistelemme merellä, me taistelemme yltyvällä voimalla ja itseluottamuksella ilmassa. Me puolustamme saartamme, maksoi mitä maksoi. Taistelemme rannoillamme. Taistelemme lentokentillämme. Taistelemme pelloilla ja kaduilla. Taistelemme kukkuloilla, emmekä antaudu koskaan!” Winston Churchill
Missä: Parlamentin alahuoneessa Lontoossa.
Milloin: 4. kesäkuuta 1940.
Miksi: Saksan joukot etenivät Ranskassa. Churchill halusi valmistella brittejä Ranskan tappioon ja Saksan mahdolliseen hyökkäykseen Britanniaan.
Lehtien kirjoittaessa ranskalaisten romahduksesta Churchill yritti pitää brittien mielialaa korkealla.
”Valmistautukaamme siis velvollisuuteemme. Ja hoitakaamme se niin, että jos brittiläinen imperiumi ja Kansainyhteisö ovat vielä olemassa tuhannen vuoden päästä, ihmiset edelleen muistavat tämän ylväimpänä hetkenämme.” Winston Churchill
Missä: Parlamentin alahuoneessa Lontoossa.
Milloin: 18. kesäkuuta 1940.
Miksi: Ranska taisteli edelleen saksalaisia vastaan mutta oli selvää, että maa joutuisi pian antautumaan. Churchill halusi rohkaista brittejä pitämään pintansa.
Pääministerinä Churchill ei puhunut vain briteille vaan myös brittiläisen imperiumin alamaisille kaikkialla maailmassa.
”Jos Britanniaan hyökättäisiin, kansa ei alistuisi nöyrästi hyökkääjän edessä, kuten valitettavasti muissa maissa on käynyt. Me puolustamme jokaista kylää, jokaista pitäjää ja jokaista kaupunkia. Pelkästään Lontoo, taisteluissa katu kadulta, voisi ahmaista kokonaisen vihollisarmeijan. Me näemme Lontoon mieluummin tuhkana ja raunioina kuin alistuneena ja orjuutettuna.” Winston Churchill
Missä: Lontoossa (radiopuhe).
Milloin: 14. heinäkuuta 1940.
Miksi: Churchill piti puheen Ranskan kansallispäivänä, Bastiljin valtauksen päivänä, kuukausi sen jälkeen kun saksalaisjoukot olivat saapuneet Pariisiin. Sanat olivat Hitlerille varoitus siitä, että Britannia ei aikonut alistua niin helpolla.
Saksalaisjoukot valtasivat Pariisin 14. kesäkuuta 1940. Ranskan tappio ei saanut Churchillin taistelutahtoa hiipumaan.
”Koskaan ihmiskunnan sotaisassa historiassa ei niin moni ole ollut niin paljosta kiitollisuudenvelassa niin harvalle.” Winston Churchill
Missä: Parlamentin alahuoneessa Lontoossa.
Milloin: 20. elokuuta 1940.
Miksi: Kiitokseksi ja kannustukseksi Royal Air Forcen lentäjille taistelun Britanniasta käydessä kiivaimmillaan.
Churchillin mukaan brittiläiset lentäjät pelastivat kesällä 1940 maan Hitleriltä ja natseilta.