Hakuprosessi oli pitkä
”Minun on pakko harkita maastamuuttoa, ja tällä hetkellä Yhdysvallat näyttää olevan ainoa mahdollinen maa”, Otto Frank kirjoitti epätoivoisena amerikkalaiselle ystävälleen Nathan Straussille 30. huhtikuuta 1941.
Tuolloin Alankomaat oli ollut Saksan miehittämä vuoden ja juutalaisten vaino maassa oli jatkunut jo pitkään.
Jo kolme vuotta aiemmin Frank oli aavistanut, mitä tuleman piti, sillä uusien tietojen mukaan hän alkoi vuonna 1938 järjestää perheen muuttoa Amerikkaan.
Tuolloin Yhdysvalloilla ei ollut kuitenkaan virallista pakolaispolitiikkaa, ja koska amerikkalaiset halusivat ottaa Euroopan juutalaisia vastaan vain rajoitetusti, Frankin perhe joutui käymään läpi pitkän ja vaivalloisen hakuprosessin.
Kaikki yritykset epäonnistuivat
Alankomaiden juutalaiset saattoivat hakea oleskelulupaa Yhdysvaltoihin vain Yhdysvaltojen Rotterdamissa sijainneen konsulaatin kautta. Sitä pommitettiin vuonna 1940, ja kaikki hakemukset tuhoutuivat. Hieman sen jälkeen Yhdysvallat sulki kaikki konsulaattinsa Alankomaissa.
Vakaasti päättäneenä viedä perheensä Atlantin yli Otto Frank yritti seuraavaksi Kuubaa, josta matka voisi jatkua Yhdysvaltoihin.
Hyökkäys Pearl Harboriin joulukuussa 1941 kuitenkin pysäytti siviililiikenteen Atlantin yli, ja näin Frankin perhe joutui jäämään Amsterdamiin.
