9. huhtikuuta 1940: Hitler halusi Norjan

Adolf Hitlerillä ei aluksi ollut erityisiä suunnitelmia Skandinavian varalle, mutta Ruotsin malmi ja mahdollisuus perustaa laivastotukikohtia Norjaan saivat hänet toisiin ajatuksiin. Huhtikuun 9. päivänä 1940 Saksa miehitti Norjan.

Norja ei aluksi kiinnostanut Hitleriä

Toisen maailmansodan alkaessa Saksan diktaattori Adolf Hitler ei pitänyt Norjaa mitenkään tärkeänä kohteena, vaan hänen mielenkiintonsa kohdistui etenkin Ranskaan. Saksan laivastoa sen sijaan kiinnosti Norjan tuhansien kilometrien pituinen länsirannikko. Kiinnostuksen taustalla olivat kokemukset brittien ensimmäisen maailmansodan aikaisesta saartorenkaasta, joka esti Saksan laivaston liikkumisen. Laivasto halusi nyt perustaa tukikohtia strategisesti sellaisiin paikkoihin, etteivät Saksan merivoimat jäisi saarroksiin. Siihen tarkoitukseen Norjan rannikko vuonoineen oli ihanteellinen kohde.

Suuramiraali Erich Raeder otti Norjan puheeksi 10. lokakuuta 1939 rutiinitapaamisessa Hitlerin kanssa. Mikäli britit perustaisivat tukikohtia Norjaan, niin Britannia ei pelkästään valvoisi pääsyä Itämerelle vaan se voisi häiritä Saksan laivaston operaatioita myös Pohjanmerellä. Oleellista oli sekin, että liittoutuneet voisivat estää saksalaisten asevarusteluteollisuudelle tärkeät malmikuljetukset Pohjois-Ruotsista.

Raeder ehdotti, että Saksa miehittäisi joitakin strategisia kohteita Norjan länsirannikolla. Saksa perustaisi rannikolle tukikohtia, joista varsinkin sukellusveneillä olisi liki esteetön pääsy Atlantille. Hitler hylkäsi ajatuksen. Hän piti maahyökkäystä länteen tärkeämpänä.

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen

Pohjoismaiden tilanne muuttui entistä polttavammaksi marraskuun lopussa vuonna 1939. Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät 30. marraskuuta Suomeen, ja saksalaiset pelkäsivät, että hyökkäysuhka idästä työntäisi muun Pohjolan liittoutuneiden suojaavaan syliin.

Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen takia saksalaiset eivät voineet tuomita venäläisten toimia, mikä lisäsi saksalaisvastaisuutta Norjassa ja Ruotsissa. Hitler taipui hiljalleen Raederin kannalle, ja tämä sai lisäksi odottamatonta tukea muualtakin.

Norjan fasistisen puolueen Nasjonal Samlingin johtaja Vidkun Quisling tuli 10. joulukuuta Berliiniin. Hän piti natsi-Saksaa tärkeimpänä suojana Neuvostoliiton valtapyrkimyksiä vastaan. Quisling väitti Raederille, että Norjan hallitus kävi brittien kanssa salaisia neuvotteluja muun muassa pääsystä norjalaisiin tukikohtiin. Hitler antoi armeijalle muutamaa päivää myöhemmin määräyksen laatia suunnitelma mahdollisesta Norjan miehityksestä.

Vankien vapautus johti hyökkäykseen

Brittien toimet Norjan rannikolla saivat pian Hitlerin tekemään lopullisen päätöksensä. Brittien lentokone havaitsi helmikuun puolivälissä saksalaisen huoltoaluksen Altmarkin Norjan rannikon läheisyydessä. Britit epäilivät aluksen kuljettavan vangittuja maanmiehiään, mutta Altmark pakeni Norjan aluevesille ennen kuin brittialukset ehtivät hätiin. Britit valtasivat silti laivan ja vapauttivat sieltä löytyneet 299 brittiläistä merimiestä. Tapaus sai saksalaiset raivoihinsa. Heillä oli nyt mielestään todisteet norjalaisten kyvyttömyydestä puolustaa puolueettomuuttaan ja Britannian ylenkatseesta Norjan puolueettomuutta kohtaan.

Samoihin aikoihin Saksan tiedustelupalvelu onnistui purkamaan brittilaivaston viestejä. Niistä ilmeni, että liittoutuneet valmistelivat operaatiota Norjaan verukkeenaan halu auttaa Suomea.

Hitler oli aiemmin leikitellyt ajatuksella Quislingin johtamasta vallankaappauksesta Norjassa. Nyt hän päätti kuitenkin itse ryhtyä täysimittaiseen sotilaalliseen operaatioon. Hitler kiirehti 19. helmikuuta Norjan sotilaallisen miehittämisen suunnittelua ja nimitti hankkeen johtoon uuden miehen, 54-vuotiaan jalkaväen kenraalin Nikolaus von Falkenhorstin.

Suunnitelma matkaoppaan pohjalta

Von Falkenhorst ei tuntenut Norjaa, mutta hän oli palvellut vuonna 1918 upseerina Suomessa. Se riitti Hitlerille, joka antoi kenraalille iltapäivän aikaa luonnostella Norjan miehityssuunnitelman. Von Falkenhorst ryhtyi laatimaan suunnitelmaa kirjakaupasta ostamansa matkaoppaan perusteella. Muutamaa tuntia myöhemmin hän esitti luonnoksen Hitlerille, joka hyväksyi sen.

Norjan valtauksen eli operaatio Weserübungin varsinainen suunnittelu käynnistyi. Von Falkenhorst esikuntaupseereineen esitteli suunnitelmansa Hitlerille 29. helmikuuta. Suunnitelmaan kuului myös Tanskan miehitys. Tanskalaiset eivät todennäköisesti luovuttaisi tukikohtia saksalaisille vain pelkällä diplomaattisella painostuksella, kuten Saksa oli aiemmin olettanut. Niinpä von Falkenhorst suositteli järeämpiä keinoja ja vähintään Jyllannin valloittamista. Saksan armeijan ylin johto päätti lopulta yksimielisesti miehittää koko Tanskan.

Kärsimätön Raeder pyysi 26. maaliskuuta Hitleriä käynnistämään operaatio Weserübungin mahdollisimman pian. Amiraali huomautti, että olosuhteet olisivat suotuisimmat 7. huhtikuuta uudenkuun aikaan. Hitler oli samaa mieltä, mutta hän muutti mielensä muutamaa päivää myöhemmin. Syynä olivat ehkä sisäiset erimielisyydet operaatioon osallistuvien eri aselajien johtajien kesken. Hitler siirsi operaation alkamaan huhtikuun yhdeksäs päivä kello 04.15.

Hitler sai tekosyyn hyökätä

Aamulla 8. huhtikuuta Hitler sai viestin siitä, että brittilaivasto oli ryhtynyt miinoittamaan Norjan vuonoja. Hän oivalsi, että miinoittaminen kelpaisi tekosyyksi saksalaisten kaavailemalle operaatiolle.

”Nyt meillä on peruste hyökkäykselle”, diktaattori totesi innoissaan.

9. huhtikuuta 1940 – lue teemasivut Tanskan ja Norjan miehittämisestä

Ehkä sinua kiinnostaa...