Tanskalainen jättiarmeija hyökkäsi Pohjolan vahvimpaan linnoitukseen

384 ruotsalaista ja suomalaista linnoittautuivat vuonna 1678 Bohusin linnoitukseen. Ulkona 14 000 tanskalaista ja norjalaista valmistautuivat hajottamaan linnoituksen vahvat muurit. Ruotsin kuninkaan käsky oli kuitenkin selvä: ”Taistelkaa kuolemaan asti!”

384 ruotsalaista ja suomalaista linnoittautuivat vuonna 1678 Bohusin linnoitukseen. Ulkona 14 000 tanskalaista ja norjalaista valmistautuivat hajottamaan linnoituksen vahvat muurit. Ruotsin kuninkaan käsky oli kuitenkin selvä: ”Taistelkaa kuolemaan asti!”

Imageselect/Farvelægning: Per Jørgensen

Bohusin linnoituksen vajaat neljäsataa ruotsalaista ja suomalaista sotilasta katselivat kauhuissaan rintavarustusten yli. Kaikkialla kuhisi vihollissotilaita. Norjalaiset ja tanskalaiset olivat päiväkausia rakentaneet tykistö­pattereita linnoitusta ympäröivään ­maastoon, ja nyt linnoitusta kohti oli suunnattu kaikkiaan 26 tykkiä ja 20 ­raskasta mörssäriä.

Rautakuulia näytti olevan loputtomasti, ja se kertoi, että pommitus jatkuisi, kunnes linnoitus olisi jauhettu kivimurskaksi. 4. kesäkuuta 1678 linnoituksen portille ilmaantui yksinäinen tanskalainen viestinviejä. Tanskalaisen sotapäällikön Ulrik Frederik Gyldenløven viesti oli: ”Antautukaa – tai kuolkaa.”

Ruotsalaiset vastasivat vaikenemalla, ja niin Gyldenløve käski avata tulen. Oli kuin taivaat olisivat auenneet, kun linnoitukseen alkoi suuren jylyn säestämänä sataa tykkien ja mörssäreiden ­ampumia kiviä ja rautakuulia. Linnoituksen puolustajat etsiytyivät kiireen vilkkaan linnoitusmuurin pommisuojiin.

Skoonen sodassa (1675–1679) Tanska yritti vallata takaisin Skoonea, Hallantia, Blekingeä ja Bohuslänia, jotka se oli menettänyt Ruotsille vuonna 1658. Tanskan kuningas Kris­tian V määräsi hyökkäyksen Bohusin linnoitukseen saadakseen Ruotsin armeijan pois Etelä-Ruotsista.

©

Bohus kesti kaikkiaan 14 piiritystä

Norjan kuningas Haakon V Maununpoika rakensi Bohusin linnoituksen vuonna 1308, koska lähellä sijaitsi vahva ruotsalaislinna. Götajoen suulla Tanskan, Norjan ja ­Ruotsin raja-alueella sijaitseva lin­noitus oli strategisesti tärkeä, ja sen kautta ­hallittiin liikennettä kasvavaan Göteborgin satamakaupunkiin.

Linnoituksesta taisteltiinkin toistuvasti neljänsadan vuoden aikana, ja sitä piiritettiin kaikkiaan 14 ­kertaa – ja joka ikinen kerta piiritys ­epä­onnistui eikä linnoitusta pystytty valloittamaan.

1482

Bohusin linnoituksen ensimmäinen piiritys käynnistyi, kun Norjaan piti valita uusi kuningas vuonna 1482 mutta norjalaiset eivät hyväksyneet tanskalaista ehdokasta, kuningasta Hannu I:tä. Norjan valtionhoitaja Jon Svalesson Smør yritti ajaa Tanskan käskynhaltijana Norjassa toimineen Jørgen Lauritssonin Bohusista, mutta epäonnistui, ja piiritys päättyi pian.

© Oslo Myntgalleri

1501-1502

Norjalainen Knut Alvsson kapinoi vuosina 1501–1502 Tanskan ja Norjan kuningasta Hannua ja Bohusin linnoituksen komentajaa Henrik Krumedikea vastaan. Hän piiritti linnoitusta kahdesti, mutta turhaan. Linnoitusta puolustamassa oli myös 21-vuotias prinssi Christian, josta tuli myöhemmin Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningas Kristian II.

© Danmarks adels aarbog, 1900

1531

Häilyväinen Kristian II oli sysätty valtaistuimelta Ruotsissa vuonna 1521 ja Tanskassa vuonna 1523. Hän sai kerättyä Hollannissa armeijan, jonka avulla hän valtasi ruotsalaisen Marstrandin rannikkokaupungin. Hyökkäys Bohusin linnoitukseen vuonna 1531 kuitenkin ­torjuttiin, ja sotaretki päättyi nolosti.

1563-1570

Linnoitus oli tanskalaisten hallussa Pohjoismaiden seitsenvuotisen sodan aikana (1563–1570). Ruotsalaiset piirittivät linnoitusta peräti kuudesti, mutta kaikki yritykset epäonnistuivat. Vuonna 1564 he yrittivät viedä jättimäisen mörssärin jäätyneen Götajoen yli Hisingenin saareen, mutta jää petti ja mörssäri miehistöineen hukkui.

© Det Kongelige Bibliotek

1566

Ruotsin Eerik XIV lähetti vuonna 1566 armeijan taistelemaan Bohusista, ja se olikin ­lähellä onnistua. 250 ruotsalaista sai vallattua linnoituksen ”punaisen tornin” ja nosti lippunsa sen huipulle.

Linnoituksen tanskalainen komentaja lupasi palkkion sotilaalle, joka ryömisi tornin kellariin ja sytyttäisi siellä ruutivaraston. Eräs norjalainen ilmoittautui, ja valtavan pamauksen jälkeen silminnäkijän mukaan: ”Ruotsalaiset lensivät taivaalle kuin varikset ja muut linnut, eikä yksikään palannut maan päälle hengissä!”

© Nationalmuseum, Stockholm

1643-1645

Monien piiritysten jälkeen ­lin­noitus oli surkeassa kunnossa. Tanskalaiset insinöörit ja rangaistus­vangit kunnostivat sen, ja pieni Kungälvin kaupunki siirrettiin linnoitussaarelle ­parempaan turvaan. Kaupunki kuitenkin paloi poroksi Ruotsin ja Tanska-Norjan välisen Torstenssonin sodan aikana (1643–1645), kun linnoitusta piiritettiin.

1676

Ruotsi oli saanut linnoituksen ­Roskilden rauhassa, ja vuonna 1676 käytiin Skoonen sotaa. Tanskalainen Ulrik Frederik Gyldenløve yritti ensimmäisen kerran valloittaa linnoituksen. Se epäonnistui, mutta uudelleen rakennettu Kungälvin kaupunki poltettiin jälleen.

© Krigsarkivet, Stockholm & Shutterstock

1678

Gyldenløve palasi linnoitukselle vuonna 1678. Hän pommitti sen seitsemän viikon piirityksen aikana lähes maan tasalle, mutta sitten ­saapuivat ­ruotsalaisvahvistukset ­ja ­Gyldenløven oli paettava.

Keskiyöhön mennessä jo yli sata tykinkuulaa ja 60 kranaattia oli iskeytynyt linnoituksen seiniin, torneihin ja sisäpihan rakennuksiin ja lukuisat ruot­salaiset ja suomalaiset sotilaat olivat ­kuolleet tai menettäneet raajojaan. Linnoituksen leipomo oli sortunut, ja kaikki pihan puu­rakennukset olivat tulessa.

Paksu musta savupatsas kohosi kohti ­vaaleaa kesäyön taivasta. Tykit vaikenivat hetkeksi, mutta jo muutaman tunnin kuluttua auringon taas noustessa korkeammalle painajainen jatkuisi jälleen. Linnoitukseen sataisi vielä viikkotolkulla tykinkuulia sekä ­rypälepommeja, kaasukranaatteja ja jopa ulosteita.

Sotilaat kuitenkin tiesivät, että kuningas Kaarle XI ja koko Ruotsin kansa luottivat heihin. Jos Bohusin linnoitus kaatuisi, tie Ruotsin länsirannikon ­tärkeimpään satamakaupunkiin Göte­borgiin olisi auki tanskalaisille ja nämä voisivat jälleen ottaa vallan Skoonessa, Hallannissa ja Blekingessä – tilanne palaisi samanlaiseksi kuin se oli ollut ennen vuonna 1658 solmittua Roskilden rauhaa.

Tanska ja Ruotsi kiistelivät alueista

Roskilden rauha oli solmittu 20 vuotta aiemmin sen jälkeen, kun voittamaton Ruotsin armeija oli rynnännyt jäätyneen meren yli Tanskaan ja uhannut Kööpenhaminaa. Tanskan ­kuningas ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin antautua ja luopua suurista maa-alueista. Koko niin sanottu Itä-Tanska eli Skoone, Hallanti, Blekinge ja Bornholmin saari sekä Bohuslän ja Trondheimin lääni siirtyivät Ruotsille.

”Kunpa en osaisi kirjoittaa”, valitti tanskalainen korkea virkamies, joka joutui allekirjoittamaan Roskilden rauhan. Vuonna 1675 Tanskan uusi kuningas Kristian V päätti, että oli revanssin aika.

Ajankohta oli suotuisa, sillä Ranskan kanssa liittoutunut Ruotsi oli vedetty ­mukaan suurvaltasotaan Ranskan hyö­kätessä Hollantiin. Niinpä Kristian näki tilaisuutensa hyökätä Pommerissa (nyk. Koillis-Saksassa) olevien ruotsalaisjoukkojen kimppuun tavoitteenaan palauttaa menetettyjä alueita Tanskalle.

Sota aaltoili seuraavien vuosien ajan edestakaisin. Tanskalaiset voittivat hollantilaisten avulla hallinnan merellä, kun he löivät Ruotsin laivaston Kattegatissa, Juutinraumassa ja Itämerellä. Ruotsin armeija sai puolestaan lukuisia vakuuttavia voittoja maalla.

Suurimmassa taistelussa Lundissa kuoli yli kuusituhatta tanskalaista ja kolmetuhatta ruotsalaista joulukuussa 1676. Se oli koko Pohjolan historian verisin taistelu. 28. tammikuuta 1678 Kristian päätti, että sota olisi saatava päätökseensä.

Vuonna 1676 Tanska hävisi suuria taisteluja Halmstadissa (kuva) ja Lundissa Etelä-Ruotsissa. Yhteensä noin 7 000 tanskalaista kaatui.

© Nationalmuseum, Stockholm

Hän lähetti talvipäämajastaan Helsingøristä kenraaleilleen ja amiraaleilleen yksityiskohtaisen suunnitelman tulevan kesän sotaretkistä.

Suunnitelman mukaan ratkaisun avain maalla olisi norjalainen armeija, jota ­komentaisi Norjan käskynhaltija Ulrik Frederik Gyldenløve. Kun Tanskan ­armeija olisi valmiina Skoonessa ja laivasto Ruotsin länsirannikolla, Gylden­løve ryhtyisi toimeen ”heti kun ruoho on noussut maasta”, määräsi Kristian.

Gyldenløven piti viedä armeijansa Norjan ja Ruotsin välisen rajan yli ja hyökätä tärkeään Göteborgin satamakaupunkiin. Kristian oletti, että Ruotsi lähettäisi joukkojaan apuun etelästä, ja silloin Tanska voisi nopeasti vallata Skoonen.

Gyldenløven tiellä Göteborgiin oli vain yksi este, Bohusin linnoitus. Kristianin määräyksessä sanottiin: ”Käskynhaltija [Gyldenløve] saa harkintansa mukaan hyökätä Bohusiin tai, mikäli mitään vaaraa ei ole, hän voi edetä suoraan kohti Göteborgia.”

Käytännössä Gyldenløven kahdeksantuhatpäisen norjalaisarmeijan olisi pakko hyökätä linnoitukseen, ja sen selustaa turvaisi kuusi­tuhatta tanskalaista ratsumiestä ja jalkaväensotilasta.

Vanhaa tanskalaisaluetta

Viikinkikuningas Harald Sinihammas oli varmistanut tanskalaisille vuoden 980 tienoilla osan Etelä-Ruotsia, ja Skoone oli Tanskan vaurainta aluetta kuuden vuosisadan ajan. Hallanti, ­Blekinge ja Bohuslän kuuluivat ­keskiajalla vaihdellen milloin Tanska-­Norjalle ja milloin Ruotsille.

Norjalaiset ylittivät rajan Ruotsiin

Gyldenløve koulutti koko talven kurittomista norjalaisista talonpojista tehokasta sotilasjoukkoa, ja kaikkialta maasta tuli rykmenttejä rajalle taisteluharjoituksiin. Laivat toivat Hollannista aseita, ruutia ja univormuja, jotta norjalaiset voitiin varustaa tanskalaisten aseveljiensä tapaan. Koulutus tuottikin hyvää tulosta.

Kun kevät koitti, Gyldenløven norjalais­armeija oli kasvanut melkoisiin mittoihin: 10 jalkaväkipataljoonaa, 8 rakuunarykmenttiä ja suuri määrä tukijoukkoja oli valmiina edessä olevaan taisteluun.

Toukokuun alussa Gyldenløve ylitti rajan, mutta armeijan oli yllättäen pysähdyttävä Bohusin pohjoispuolelle, sillä Gyldenløve joutui vastoin tahtoaan odottamaan kenraaliluutnantti Johan Geysen komentamia tanskalaisia apujoukkoja.

Arkkiviholliset Tanska-Norja ja Ruotsi joutuivat jälleen sotaan, kun Tanskan Kristian V halusi takaisin menetetyn Skoonen.

© Imageselect, Bjoertvedt & Shutterstock

Kristian V

Tavoite: Vallata takaisin Tanskan vanhat alueet, jotka se oli menettänyt Ruotsille Roskilden rauhassa 1658.

Joukkojen komentaja: Ulrik Frederik Gyldenløve, joka oli monien sotien veteraani ja toiminut sittemmin käskynhaltijana Norjassa.

Tanskan joukot: 14 000 miestä, 43 tykkiä ja 12 mörssäriä.

© Imageselect, Bjoertvedt & Shutterstock

Kaarle XI

Käsky joukoille: Sinnitelkää, ­kunnes vahvistukset saapuvat.

Linnoituksen komentaja: Fre­drik von Börstel, joka osallistui useisiin Skoonen sodan taisteluihin ja nimitettiin linnoituksen komentajaksi päivää ennen piirityksen alkua.

Ruotsin joukot: 384 miestä, 43 tykkiä ja 3 mörssäriä.

Geyse oli myöhässä, koska moni hänen joukkojaan Ruotsiin kuljettavista laivoista oli ajautunut myrskyn kourissa kauas rannikolta. ”Myrsky oli niin voimallinen, että mastot katkesivat”, kirjoitti tanskalainen historioitsija.

Lopulta Geyse pääsi kaksi viikkoa ­myöhässä astumaan maihin Göteborgin pohjoispuolella, ja 29. toukokuuta hän miehitti Göteborgin pohjoispuolella ­olevan suuren Hisingenin saaren, joka ­sijaitsee Kattegatin sekä kahden joen, Götajoen ja Nordre Älvin, välissä. Silloin Gyldenløven ei enää tarvinnut olla huolissaan mahdollisesta ruotsalaisten etelästä tulevasta yllätyshyökkäyksestä, ja hän pääsi jatkamaan rauhallisin mielin kohti Bohusin linnoitusta.

Samana päivänä linnoituksen ­komentaja kirjoitti hädissään kirjeen kuninkaalleen Kaarle XI:lle ”Tunti sitten Uddevallasta marssi kaksi vihollisen prikaatia. Toinen niistä oli pukeutunut ­sinisiin, toinen punaisiin”. Pari­tuhatta ruotsalaissotilasta lähti paniikissa pakenemaan Götajoen yli, ja sata hukkui jokeen.

Norjalaissotilaat olivat siis on­nistuneet saapumaan ­linnoitukselle vihol­lisen tietämättä, mutta linnoituksen valtaus ei olisi missään tapauksessa helppo teh­tävä. Sinne oli aikojen saa­tossa hyökätty ­lukemattomia kertoja, eikä sitä ollut koskaan onnistuttu valloittamaan. Bohus ­tunnettiinkin myös lisänimellä Virgo ­Intacta, koskematon neitsyt.

Linnoitus oli massiivinen, ja se sijaitsi kallioisella saarella. Sen paksujen muurien takana oli kolmesataa sotilasta ja 37 tykkiä valmiina tappamaan jokaisen, joka tuli osumaetäisyydelle.

Jos vihollisarmeija yritti tunkeutua linnoitukseen portista, sitä odotti lukuisia ikäviä yllätyksiä, sillä pääportin jälkeen edessä oli vielä seitsemän hyvin puolustettua porttia, ennen kuin tie lopulta ­aukeaisi linnoitukseen. Gyldenløve tiesikin, että Bohusin linnoituksen valtaamiseksi oli vain yksi realistinen vaihtoehto.

Hänen olisi piiritettävä linnoitusta ja näännytettävä se antautumaan samalla kun hän jauhaisi tykkitulella hitaasti mutta varmasti murskaksi linnoituksen 15 metriä paksuja muureja. Gyldenløve tiesi kuitenkin myös, että moni oli yrittänyt samaa jo ennen häntä, mutta Virgo Intacta oli yhä valloittamaton.

Taisteltava oli kuolemaan asti

Gyldenløve ei voinut piirittää Bohusin linnoitusta joka puolelta leveän Götajoen takia. Lisäksi ruotsalaisilla oli vahva asema joen itärannalla, josta he pystyivät toimittamaan linnoitukseen vahvistuksia, ruokaa ja postia. 3. kesäkuuta joen yli kulki pieni vene, jossa oli joukko ruotsalaisia upseereita.

Yksi heistä oli eversti Fredrik von Börstel, jonka Kaarle XI oli henkilökohtai­sesti nimittänyt johtamaan Bohusin linnoituksen puolustusta. Heti päästyään muurien suojaan von Börstel tarkasti joukkonsa.

Suurin osa oli ammattisotilaita Skaraborgin rykmentistä, mutta tykistössä oli mukana myös ­sotilaita Ruotsiin kuuluneesta Suomesta. Von Börstel muistutti sotilaita uskollisuudesta kuninkaalle, ja kaikkia vaadittiin allekirjoittamaan asiakirja, jonka mukaan jo pelkkä antautumisesta puhuminenkin katsottaisiin syyllistymiseksi maanpetokseen.

Uusi komentaja luki myös suoraan Ruotsin kuninkaalta tulleen määräyksen, jonka mukaan sotilaiden olisi jatkettava taistelua loppuun asti, vaikka linnoituksessa olisi jäljellä enää kymmenen taistelukuntoista miestä.

Myös Gyldenløvellä riitti tekemistä. Hänen joukkonsa ­perustivat kahdessa päivässä useita tykistöpattereita rinteille, joenpenkoille ja niityille.

Hieman etelämpänä Hisingenin saarella Geyse puolestaan valmisteli ratsuväkirykmenttejään, vaikka hänen joukkonsa eivät olleetkaan parhaimmillaan kallioisessa maastossa.

”Tämä on kumpuilevaa maata, jossa ei voi tuntea oloaan kotoisaksi. Kuka tahansa suuri kenraali eksyisi täällä”, Geyse valitti sotakollegiolle Kööpenhaminaan.

Pommitus murensi linnoitusta

Gyldenløve määräsi pommituksen käynnistettäväksi 4. kesäkuuta. Tykit alkoivat ampua kohti paksuja muureja, ja mörssärit paiskoivat jättimäisiä kivikuulia kaaressa muurien yli linnoituksen sisäpuolelle.

Ensimmäisen kahden päivän jälkeen linnoitukseen oli iskeytynyt kaikkiaan 203 kranaattia, mutta ne eivät vielä ­olleet tehneet ratkaisevaa tuhoa. Niinpä Gyldenløve päätti lisätä tehoa ottamalla käyttöön biologiset ja kemialliset aseet.

”Vastenmielisiä, myrkyllisiä haju­pommeja”, ruotsalaisten komentaja kuvaili norjalaisten muurien yli lähettämiä pommeja. Ilmeisesti pommit sisälsivät palavaa rikkiä, hartsia, arseenia ja hiuksia, ja ne levittivät myrkyllistä savua linnoituksen pihoilla.

Lisäksi muurien yli singottiin laatikoita, jotka sisälsivät ulosteita. Kesäkuumalla ne lemusivat hirveälle ja levittivät sairauksia. ”Miesten keskuudessa levisi ankara kuume”, kirjoitti von Börstel.

Tilanne Bohusin linnoituksessa alkoi vähitellen käydä epätoivoiseksi. 8. kesäkuuta von Börstel kirjoitti sotamarsalkka Gustaf Otto Stenbockille: ”Vihollinen ampuu taukoamattomasti tykeillään – kranaatteja, tulta, kuulia – ja tuhoaa siten lukuisia tykkejämme ja ­pattereitamme. Tuskin pystyn sanoin ­kuvailemaan niitä uskomattomia seurauksia, joita tulitus on saanut aikaan. Se on tuhonnut täysin katoksia, asemia ja vallituksia.”

Von Börstel ymmärsi myös, että puolustusmuurit voisivat pian antaa periksi. ”Olemme tehneet kaikkemme valmistautuaksemme rynnäkköön”, hän kirjoitti. ”Jumala meitä auttakoon.”

Kristian IV siirrätti Kungälvin kaupungin linnoitussaarelle. Kaupunki kuitenkin paloi Ruotsin ja Tanskan-Norjan vuosien 1643–1645 sodan aikana, ja asukkaat muuttivat pois saarelta.

© Jonas Comba

Von Börstel sai kuitenkin pian uutta toivoa, kun kesäkuun 12. päivän vastaisena yönä kapteeni Johan Gunnarsson ja sata ruotsalaissotilasta onnistuivat ­sou­tamaan huomaamatta Götajoen yli ja ­pääsemään linnoitukseen, ennen kuin vihollisjoukot avasivat tulen.

Se sai Gyldenløven niin raivoihinsa, että hän päätti oitis sulkea Götajoen ruotsalaisilta veneiltä ja katkaista siten linnoituksen yhteyden ulkomaailmaan, ja niin hän lähetti raskaasti aseistetun tanskalaisen partioveneen joelle keskellä kirkasta päivää. Ruotsalaiset upottivat aluksen muutamassa tunnissa, ja lähes kaikki sillä olleet 50 sotilasta kuolivat.

Gyldenløve jatkoi pommitusta. 16. kesäkuuta hän sai yllättäen kirjeen Tanskan kuninkaalta Kristian V:ltä, joka oli saanut viestin Hisingenin saarelta kenraaliluutnantti Geyseltä. Geysen arvion mukaan Bohusin linnoitusta ei voisi vallata, ja Gyldenløve ymmärsi kuninkaan olevan samaa mieltä.

Kuningas käski tanskalais-norjalaisia piiritysjoukkoja vetäytymään, mutta jälkikirjoituksessa luki kuitenkin: ”Jos Bohusin valtaamisesta vielä on toivoa, sitä ei ole syytä jättää.”

Gyldenløve päätti tarttua näihin sanoihin ja kirjoitti vastauksessaan: ”Teidän majesteettinne maine kärsisi suuresti, jos luopuisimme linnoituksesta. Olen päättänyt, että jatkamme hyökkäystä kaikin voimin.”

Kaksi päivää myöhemmin Gyldenløve käski tehostaa pommitusta entisestään. Yksi kranaateista osui suoraan linnoituksen kirkontorniin, missä ruotsalaiset säilyttivät jauhojaan, ja täysosuman myötä koko linnoitus peittyi jauhosumuun. Pian toinen kranaatti puolestaan murskasi linnoituksen kaivon.

Rynnäkkö päättyi verilöylyyn

Piirittäjät olivat myös rakentaneet heittokoneita, ja 22. kesäkuuta he toivat ne muureille ja alkoivat singota niillä ruotsalaissotilaiden niskaan kranaateilla täytettyjä säkkejä. Kussakin säkissä oli kaksikymmentä pientä kranaattia, jotka levisivät laajalle alueelle ennen räjähtämistään. Kukaan ei ollut turvassa näiltä alkukantaisilta rypälepommeilta.

Von Börstelin oli pakko saada rypälepommihyökkäys pysäytettyä, ja hän kutsui tarmokkaan kapteeni Gunnarssonin luokseen kuuntelemaan käskyään: ”Valitse 40 parhaassa kunnossa olevaa ja voimakkainta sotilastamme. Lähtekää linnoituksesta ja hankkiutukaa noiden karmeiden kapistusten luo. Iskekää ne palasiksi ja sytyttäkää tuleen!”

Yön hämärässä Gunnarsson kokosi miehensä pääportille. Tykit ja satakunta muskettia alkoivat ampua linnoituksesta suojatulta, kun 40 ruotsalaista ryntäsi kohti vihollisen heittokoneita. Ruotsalaiset olivat olleet linnoituksessa vankeina kolme viikkoa, ja nyt he antoivat vihansa purkautua. He lahtasivat ­tusinoittain norjalaisia ja tuhosivat heittokoneet ja juoksivat sitten tehtävänsä suoritettuaan takaisin linnoituksen muurien suojiin.

Heittokoneiden menetys ärsytti tietysti Gyldenløveä, mutta kolme päivää myöhemmin hän sai uutta syytä iloon. Hänen norjalaiset tykistöyksikkönsä puhkesivat riemunkiljahduksiin, kun linnoituksen muuri romahti Zwingeln-bastionin kohdalta. Kolmen viikon keskeytymätön pommitus oli lopulta tuottanut tulosta.

Tanskalainen räjähde­kranaatti vuodelta 1678 löytyi kunnostustöiden yhteydessä.

© Bengt Wadbring

Taivaalta satoi tuhoa ja sairauksia

Hollantilaiset laivat pitivät huolen siitä, että Tanskan joukoilla oli Bohusissa aina riittävästi ammuksia. Rauta­kuulien lisäksi Gyldenløvellä oli myös rypälepommeja, uloste­pommeja ja kaasukranaatteja.

Gyldenløven oli toimittava nopeasti, ennen kuin ruotsalaiset ehtisivät korjata sortuman, ja jo samana yönä kolmesataa norjalaissotilasta hiipi kohti tuhottua bastionia. Liekö joku astunut rasahtavan oksan päälle vai mikä paljasti joukot, mutta yhtäkkiä linnoituksessa pärähtivät hälytysrummut.

Vain hetkeä myöhemmin ruotsalaisten tykit alkoivat jylistä ja sotilaita ryntäsi ulos ajamaan hyökkääjät tiehensä. Veristen lähitaistelujen jälkeen norjalaiset vetäytyivät jättäen lähes kaksisataa kaatunutta maanmiestään nurmelle linnoituksen eteen. Ruotsalaisilta oli kaatunut vain 15 sotilasta.

Uutiset kulkivat kranaatissa

Gyldenløve yritti vielä toista rynnäkköä, mutta kun sekin epäonnistui, hän muutti taktiikkaansa. Tykit saivat yhä jatkaa muurien pommittamista, mutta kuolin­iskun antaisivatkin valtavat maan sisässä räjäytettävät ruutilataukset.

Tanskan joukot olivat jo kaivaneet linnoitussaarelle Bagaholmenille juoksu­hautoja, ja nyt niitä pidennettiin niin, että ne ulottuivat muureille asti. Kaivutyö kallioisessa maastossa oli hengenvaarallista, kun ylhäältä linnoituksesta koko ajan ammuttiin ja kaadettiin palavaa tervaa.

Ruotsalainen maanmittaaja Kjettil Classon Felterus piirsi taisteluiden jälkeen kartan sotatantereesta.

© Suecia Antiqua Hodierna

Linnoitus piti pommittaa nurin

Gyldenløven strategia oli yksinkertainen: hän aikoi piirittää Bohusin linnoituksen ja tulittaa sitä niin kauan, että ruotsalaiset antautuivat. Kenraaliluutnantti Geysen joukot olivat Hisingenin saarella ruotsalaisten apujoukkojen varalta. Kun linnoitus olisi nujerrettu, Tanskan joukot jatkaisivat kohti Göteborgia turvatakseen Kristian V:n asemat myöhemmin rauhanneuvotteluissa Ruotsin Kaarle XI:n kanssa.

Raatajien suojana oli kaivannon yllä raskaita rautalevyjä, mutta ruotsalaisten kranaatit tunkeutuivat kerta toisensa ­jälkeen niiden läpi, ja joka päivä kaivannosta oli raahattava pois kuolleita norjalaisia. 30. kesäkuuta linnoitukseen pääsi jälleen sata uutta ruotsalaissotilasta.

Von Börstel oli iloinen vahvistuksista, mutta aiempien tappioiden seurauksena hänellä ei vieläkään ollut kuin reilut kolme­sataa sotilasta – eikä lisää tullut, sillä heinäkuun alussa Gyldenløve onnistui ­lopulta sulkemaan ringin linnoituksen ympäri. Linnoitus oli nyt täysin juoksuhautojen ympäröimä, joten joelta ei enää päässyt linnoitukseen.

Ruotsalainen yliluutnantti Hamilton kuitenkin keksi, kuinka linnoituksesta voisi pitää yhteyttä ulkomaailmaan. Hän tyhjensi kranaatista ruudin ja pani tilalle raporttejaan ja selvityksiään, minkä jälkeen kranaatti ammuttiin joen yli ruotsalaisjoukoille.

Niin Ruotsin kuningas sekä sotamarsalkka Gustaf Otto Stenbock saivat yhä ajantasaisia tietoja linnoituksen vaikeasta tilanteesta. 9. heinäkuuta Stenbock kirjoitti kannustavan kirjeen linnoituksen miehille: ”Jumala suojelkoon everstiä ja koko varuskuntaa kaikilta onnettomuuksilta ja auttakoon kaikkia vihollisen toimia vastaan. Pelastus ei ole kaukana.”

Ei tiedetä, oliko tämäkin viesti lähetetty tykinkuulassa, mutta se on varmaa, että Ruotsin armeija oli tosiaan marssimassa kohti pohjoista ja apu oli lähestymässä piiritettyä Bohusin linnoitusta.

Ulrik Frederik Gyldenløve palasi sodan jälkeen Norjaan käskynhaltijaksi.

© Norsk portrettarkiv, Riksantikvaren

Gyldenløve oli valmis antamaan henkensä

Skoonen sota kesti lopulta neljä vuotta ja vaati 50 000 ihmishenkeä. Kun rauha sitten vihdoin koitti, mikään ei ollut muuttunut.

Ulrik Frederik Gyldenløve rohkeni kirjoittaa ­kuninkaalleen katastrofista Bohusin ­linnoituksella vasta neljän päivän kuluttua. ”Anon armoa ja tarjoudun ilolla antamaan henkeni ja vereni teidän kuninkaallisen majesteettinne puolesta. Sain niin raskaan tehtävän, että tämä lopputulos voi uhata koko valta­kuntaa”, Gyldenløve kirjoitti.

Niin huonosti ei sentään käynyt. Sota jatkui, ja Gyldenløve sai johtaa taistelua Ruotsin ja Norjan välisellä raja-alueella. ”Toivon, että Jumala suo teille ja meille terveyttä. Siunattakoon meitä vielä joskus menestyksekkäämmällä sodalla ja onnekkaammalla rauhalla”, Kristian V vastasi.

Sota päättyi loppukesästä 1679. ­Ranskan kovan painostuksen alla Tanska joutui luopumaan kaikista valtaamistaan alueista Ruotsissa, ja niin Bohuslän ja muu ­entinen Itä-Tanska jäivät Ruotsille. Sota oli vaatinut lähes 50 000 ihmisen hengen – mutta rajat eivät lopulta olleet siirtyneet metriäkään.

Gyldenløve palasi käskynhaltijaksi Norjaan ja hankki mainetta yksin­kertaistamalla vero- ja tullihallintoa. ­Gyldenløve oli erityisen suosittu maalaisväestön ­keskuudessa, koska hän pani ahneet maanomistajat kuriin.

Räjäytykset eivät riittäneet

Taisteluhenki oli yhä korkealla Gylden­løven leirissä, ja linnoituksen tulitus jatkui täydellä teholla.

”Norjalaissotilaat ovat hyvällä tuu­lella”, eräs tanskalaisupseeri kirjoitti sotakollegioon Kööpenhaminaan 11. heinäkuuta.” He ovat tottuneet tulitukseen eivätkä enää piittaa ruotsalaisten taukoamattomasta ammuskelusta. He toivovat vain pääsevänsä ruotsalaisten kanssa lähitaisteluun, jolle Jumala suokoon suotuisan lopputuloksen.”

Gyldenløve turvautui myös psykologiseen sodankäyntiin. 12. heinäkuuta, joka oli Ruotsissa rukouspäivä, hän käski koko armeijansa asettumaan asemiin Fontinkukkulan juurelle, jotta ruotsalaiset näkisivät vastassaan olevan ylivoiman. Samanaikaisesti tanskalaiset nostivat kukkulan huipulle valkoisen lipun ja ­sytyttivät kolme valtavaa rukousnauhaa tuleen.

Viesti oli selvä: Bohusin linnoitus voisi valita ”armon tai hävityksen”. Se oli samalla myös varoitus ruotsalaisille, sillä pian linnoitus vavahti kahden räjähdyksen kourissa.

Raportissaan Kööpenhaminaan Gyldenløve kirjoitti: ”12. heinäkuuta räjäytettiin kaksi miinaa. Yksi pohjoismuurilla, jonne syntyi iso aukko, ja yksi portin edessä olevan varustuksen luona, mutta sen vaikutus oli vähäinen.”

Aukko linnoitusmuurissa ei kuitenkaan ollut riittävän suuri rynnäkköön, joten Gyldenløve antoi kaivutyön jatkua.

Tordenskjoldista tuli ­suuren Pohjan sodan aikana Tanska-Norjan merisankari.

© Milhist.dk

Tanska himoitsi Skoonea

Kolme vuosikymmentä vuoden 1679 rauhan jälkeen Tanskan uusi kuningas, Fredrik IV, päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen, kun Ruotsin armeija oli sotaretkellä Venäjällä. Tanska laski Skoonessa maihin 14 000 sotilasta, joiden vaunujen kylkiin oli maa­lattu: ”NYT TAI EI KOSKAAN”.

Suuri Pohjan sota kesti 20 vuotta, ja etenkin norjalainen Peter Tordenskjold ­saavutti sen aikana Tanskalle maineikkaita voittoja. Vuonna 1720 Tanska oli lähellä lopullista voittoa, mutta Britannia ja Ranska painostivat Fredrikin solmimaan rauhan Ruotsin kanssa. Tanska ei pitkässä sodassa voittanut Skoonesta pitäjääkään.

Gyldenløveltä loppui aika kesken

17. heinäkuuta norjalaissotilaat saivat kiinni ruotsalaisen, joka oli yrittänyt uida joen yli. Miehellä oli viesti linnoituksen komentajalle von Börstelille: vahakerroksella suojatussa kirjeessä sotamarsalkka Stenbock ilmoitti, että Ruotsin armeija tulisi muutaman päivän kuluttua vapauttamaan linnoituksen.

Ruotsin joukot joutuivat koviin taisteluihin kenraaliluutnantti Geysen mie­hittämällä Hisingenin saarella mutta onnistuivat lopulta ajamaan tanskalaiset rakuunat kohti pohjoista.

Piirittäjien aika oli käymässä vähiin, vaikka norjalais­joukot kaivoivat henkensä edestä saadakseen viimeisen miinan paikoilleen. Gyldenløve ja Geyse kinastelivat Ruotsin armeijan koosta ja siitä, pitäisikö heidän kohdata se taistelussa vai pitäisikö heidän luopua linnoituksesta. Geyse halusi keskeyttää piirityksen ja vetäytyä, mutta Gyldenløve halusi jatkaa.

Geyse kirjoitti kuninkaalle, että Gyldenløve vain ”tekisi osuutensa ja kuolisi”. 21. heinäkuuta, juuri kun norjalaiset olivat räjäyttäneet suuren aukon Platten-­bastioniin, he saivat vetäytymiskäskyn. 48 päivän piirityksen aikana tanskalaisia ja norjalaisia oli kuollut kolmetuhatta, ja linnoituksessa oli kaatunut kolmesataa ruotsalaista ja suomalaista.

Helpottunut Kaarle XI onnitteli pilke silmäkulmassa linnoituksen komentajaa Fredrik von Börsteliä: ”Olemme ilolla kuulleet, että olette päässyt pois kovia ­kokeneesta uimakopistanne.”

Bohusin linnoituksen 14. piiritys päättyi kuten edellisetkin: vaikka se oli pommitettu lähes maan tasalle, sitä ei ollut vieläkään valloitettu.

© Imageselect

Linnoitusta kunnostettiin

Bohusin linnoituksen strateginen paino-­arvo väheni ajan myötä, ja se hylättiin vuonna 1786 ja paikalliset saivat luvan ­purkaa itselleen linnoituksesta kiviainesta rakennustarpeisiinsa. 1930-luvulla raunioita kunnostettiin työllistämishankkeena.

© Shutterstock

Nykyisin

Linnoituksesta on jäljellä vain rauniot, mutta päätorni ”Fars hatt” ja bastionit on rekonstruoitu.