Englannin vuonna 1066 valloittanut ranskalainen Vilhelm Valloittaja koki irvokkaan lopun. Hän sai vuonna 1087 ratsastusonnettomuudessa suolen repeämän, johon hän kuoli kahden kuukauden päästä kotonaan Pohjois-Ranskassa.
Kuninkaan pojat olivat ulkomailla tai muuten kiireisiä eivätkä olleet valvomassa isänsä ruumista, joten Vilhelmin omat palvelijat ryöstivät tämän talon ja jopa ruumiin vaatteet.
Ruumis jäi lojumaan lattialle päiväkausiksi, kunnes paikallinen ritari maksoi ruumiin kuljetuksen luostariin Caenin kaupunkiin.
Vilhelmin maalliset jäännökset ovat hävinneet sinne tänne haudanryöstäjien mukana, mutta reisiluu on edelleen haudattuna Saint-Ètiennen luostariin Caenissa.
Kärryjen saavuttua luostarissa syttyi tulipalo, ja niin ruumis unohtui vielä pariksi päiväksi, ennen kuin munkit lopulta toivat sen kirkkoon. Kirkon lattian alle kaivettiin hauta ja normanniaatelia kutsuttiin hautajaisiin.
Siinä vaiheessa ruumis oli jo varsin ”kypsä” ja voimakkaasti turvonnut. Sitä jouduttiin tunkemaan kivisarkofagiin usean munkin voimin, ja kesken kaiken sen mädäntynyt vatsa räjähti. Haju oli niin hirveä, että vieraat pakenivat paikalta.
Kaksi munkkia joutui sitten keplottelemaan kannen paikoilleen, minkä jälkeen Vilhelm Valloittaja sai lopulta rauhan.
