Rikhard Leijonamieli oli surkea kuningas

Rikhard Leijonamieli oli Saladinin kukistaja ja hovirunoilijoiden suosikki, mutta hallitsijana ritarikuningas oli täysi fiasko.

Rikhard Leijonamieli oli Saladinin kukistaja ja hovirunoilijoiden suosikki, mutta hallitsijana ritarikuningas oli täysi fiasko.

Lanmas/Imageselect

Englannin kuningas Rikhard I on jälkipolvien mielikuvissa uljas sotasankari erityisesti siksi, että hän voitti muslimien kuuluisan sotapäällikön Saladinin monta kertaa kolmannella ristiretkellä vuosina 1189–1192. Uroteoistaan hän sai lisänimen ”Leijonamieli”.

Rikhardia on kuitenkin todellisuudessa turha ihailla. Voitoistaan huolimatta ristiretkeläiset eivät onnistuneet valtaamaan Jerusalemia muslimeilta, eikä Rikhardin toimissa hallitsijanakaan ollut paljonkaan ylpeilyn aihetta.

Rikhardille sota oli kaikki kaikessa, ja sillä oli tuhoisia seurauksia niin Englannille kuin lopulta hänelle itselleenkin.

Ristiretki ja muut sotatoimet vaativat rahaa, ja pyrkiessään ennen kaikkea hankkimaan kunniaa vierailla mailla Rikhard laiminlöi sekä Englantia että isältään Henrik II:lta perimiään laajoja maa-alueita nykyisessä Ranskassa. Kun Rikhard kuoli vuonna 1199, valtion kassa oli tyhjä ja Englanti kaaoksessa.

5 syytä, joiden perusteella Rikhard Leijonamieli oli kuninkaana floppi:

1. RISTIRETKI MENI METSÄÄN

Ristiretkikuningas luopui Jerusalemista

Kun muslimien sotapäällikkö Saladin vuonna 1187 valloitti Jerusalemin kristityiltä, Rikhard Leijonamieli lähti muiden kristittyjen kuninkaiden kanssa ristiretkelle valloittamaan sitä takaisin.

Rikhard Leijonamielen voitto Saladinista oli suosittu aihe taiteessa koko kristityssä maailmassa.

© Wikimedia/ Luttrell Psalter

Tavoite jäi kuitenkin saavuttamatta, kun retken johtajat alkoivat kiistellä strategiasta. Rikhard uskoi, että Saladin olisi parhaiten voitettavissa hyökkäämällä tämän tukikohtanaan pitämään Egyptiin, mutta ristiretkiarmeijan ranskalainen johtaja oli eri mieltä.

Rikhard ei suostunut johtamaan jakautunutta armeijaa, ristiretkeläiset luovuttivat ja Jerusalem jäi muslimien haltuun.

2. EI SAANUT PERILLISTÄ

Lapsettomuus johti pitkään sotaan

Rikhard eli suurimman osan avioliittoaan erossa vaimostaan Berengariasta, eikä pariskunta saanut lapsia. Kruununperillisen puuttumisella oli kohtalokkaat seuraukset sekä Englannille että muulle Euroopalle, sillä Rikhardin kuolema johti keskiajan suurimpaan ja pisimpään konfliktiin: satavuotiseen sotaan Englannin ja Ranskan välillä.

Kiista koski Rikhardin suvun hallitsemia alueita, joista käytetään englanniksi nimitystä Angevin empire. Niihin kuului koko Englanti, osia Irlannista ja Walesista sekä noin puolet nykyisestä Ranskasta.

Rikhardin noustessa valtaan hänen sukunsa hallitsi laajaa aluetta Skotlannin ja Pyreneiden niemimaan välissä.

© Print Collector/Getty Images

Ranska piti kuitenkin Englantia kilpailijanaan, sillä molemmat maat havittelivat Euroopan johtajan asemaa. Pian Rikhardin kuoltua vuonna 1199 ranskalaiset valloittivat englantilaisten alueita Ranskassa, ja kiistat johtivat vuonna 1337 käynnistyneeseen satavuotiseen sotaan, jonka Ranska lopulta voitti.

Englannin valta Manner-Euroopassa mureni vähitellen, ja Englanti menetti viimeisenkin alueensa Ranskassa, Calais’n, vuonna 1558.

3. TYHJÄ VALTIONKASSA

Kansaa kuritettiin kovalla kädellä

Englanti oli vauras valtio Rikhardin noustessa valtaistuimelle isänsä Henrik II:n jälkeen vuonna 1189. Sotia ja ristiretkiä varten tarvittiin kuitenkin paljon rahaa, jota Rikhard repi kansan selkänahasta korkeina veroina.

Henrik II:n kolikoihin luotettiin, eikä Rikhard painanut paljon omia.

Tilanne vain paheni, kun Rikhard jäi vuonna 1192 Itävallan herttua Leopold V:n panttivangiksi kolmannen ristiretken jälkeisessä kiistassa. Herttua vaati Rikhardin vapauttamisesta 150 000 Saksan hopeamarkkaa, mikä vastasi 25,5:tä tonnia puhdasta hopeaa.

Kronikoitsija Ralph de Diceton mukaan englantilaisten oli maksettava neljännes tuloistaan ja omaisuudestaan ja luostareilta vaadittiin koko vuoden villatuotanto lunnaita varten.

4. JÄTTI HALLITSEMISEN VELJELLEEN

Englanti jäi muiden hoitoon

Rikhard vietti 10-vuotisesta hallintokaudestaan vain noin puoli vuotta Englannissa. Muutoin maata johti hänen veljensä Juhana.

Tämä alkoi pian havitella kruunua itselleen, ja Juhanan armeija otti yhteen kuninkaalle uskollisten joukkojen kanssa.

Rikhard antoi anteeksi veljelleen, koska tämä oli hänen mukaansa ollut ”pahojen neuvonantajien johdateltavissa”, mutta riisti tältä paljon maa-alueita.

5. OLI SOTAHULLU

Sotaisuus koitui Rikhardin ja Englannin kohtaloksi

Sota oli Rikhardille kaikki kaikessa, ja asia kuin asia voitiin hänen mielestään ratkaista asein. Se osoittautui lopulta kohtalokkaaksi, kun hän viimeisinä vuosinaan kävi sotaa Ranskan kuningas Filip II:ta vastaan.

Rikhardin joukot etenivät vuonna 1199 pienelle Châlus-Chabrolin linnalle. Rikhard halusi valloittaa strategisesti yhdentekevän linnan ja määräsi sen piiritettäväksi. Piirityksen aikana Rikhardia ammuttiin varsijousella olkapäähän.

Haava tulehtui, ja Rikhard kuoli 11 päivän kuluttua. Nuolen oli ilmeisesti ampunut poika, jonka isän Rikhard oli tappanut.

Rikhard kuoli 6. huhtikuuta 1199, ja hänet haudattiin Ranskaan Fontevraudin apottiluostariin.

© DEA/BIBLIOTECA AMBROSIANA/Getty Images

Taistelutahto vei siis lopulta Rikhardilta hengen ja Englannilta voiton, sillä hänen seuraajansa Juhana Maattoman oli pian pakko käynnistää rauhanneuvottelut Filipin kanssa.