Brittien komentaja Frederic Thesiger määräsi prinssin etulinjojen taakse pioneerijoukkoihin ja saattajan hänen kintereilleen – Thesiger uskoi brittien maineen kärsivän kovan kolauksen, jos prinssille tapahtuisi jotain.
Bonaparten perhe oli paennut yhdeksän vuotta aikaisemmin Ranskasta Lontooseen Napoleon III:n hävittyä vuonna 1870 Sedanin taistelun Preussille.
Keisari syöstiin vallasta, ja hän kuoli vuonna 1873. Napoléon Eugène Louis Bonaparte julistettiin maanpaossa keisari Napoleon IV:ksi, mutta Ranskassa keisarikunta oli tosiasiassa jo kaatunut.
Prinssi haaveili isänsä sedän kaltaisesta sotilasurasta. Kun zulusota puhkesi vuonna 1879, hän lähti perheensä vastustuksesta huolimatta Afrikkaan.
Varoitukset kaikuivat seinille
Prinssi erkani usein saattajastaan jahdatakseen zuluja savannilla. Hänen ystävänsä, luutnantti Arthur Brigge varoitteli: ”Älä tee mitään hätiköityä ja vältä turhia riskejä.”
Kesäkuussa 1879 prinssi ja kaksi sotilasta olivat laskeutuneet ratsailta, kun neljäkymmentä zulua hyökkäsi yhtäkkiä heidän kimppuunsa.
Prinssin hevonen karkasi. Paikalta paenneen sotilaan mukaan prinssi veti aseensa esiin mutta kuoli zulujen keihästämänä.
Ruumis löytyi seuraavana päivänä. Siinä oli 18 pistohaavaa, joista yksi kulki silmän läpi aivoihin asti. Prinssi haudattiin Englannissa valtiollisin menoin, ja Napoleon III:n kaukainen sukulainen julistettiin Napoleon V:ksi.