Napoleonin sodat: Ranskan vallankumous raivasi tietä Napoleonille
Ranskan vallankumouksen puhkeamisella vuonna 1789 oli monia merkittäviä seurauksia, joista yksi oli lähes 25 vuotta kestäneet sodat.
Ensimmäiset olivat niin sanotut vallankumoussodat, joissa uusi hallinto puolustautui muuta Eurooppaa vastaan, ja sitten tulivat Napoleonin sodat, mittava yhteenotto Napoleonin ja suurvaltojen välillä.
Napoleon oli korsikalainen ja keskinkertainen tykistöupseeri, joka sai mahdollisuutensa vallankumoussodissa.
Hän sai ensimmäistä kertaa armeijan johdettavakseen vuonna 1796 ja hämmästytti koko Eurooppaa.
Ryysyisten ja nälkiintyneiden sotilaiden kärjessä hän hyökkäsi läpi Pohjois-Italian, missä hän otti merkittävät voitot Castiglionessa, Bassanossa, Arcolessa ja Rivolissa.
Napoleonin tehdessä tulosta taistelukentillä hallinto Pariisissa oli korruption ja kyvyttömyyden lamauttama.
Niinpä harva protestoi, kun korsikalaiskenraali otti vallan vuonna 1799 tittelillä ”ensimmäinen konsuli”. Todelllisuudessa Napoleonista tuli diktaattori, ja vuonna 1804 hän kruunasi itsensä keisariksi.
Onnistuneen sotaretken jälkeen Napoleon pakotti Itävallan rauhaan voitettuaan sen joukot Marengon taistelussa vuonna 1800.
Vuonna 1802 britit, Ranskan viimeiset viholliset, allekirjoittivat rauhan Amiensissa. Niin sanotut vallankumoussodat olivat ohi.
Vuotta myöhemmin vuonna 1803 alkoivat Napoleonin sodat, kun britit halusivat murtaa Napoleonin vallan Hollannissa, Sveitsissä ja Pohjois-Italian pikkuvaltioissa.
Napoleon haaveili Britannian valloituksesta, mutta vuonna 1805 brittiläinen amiraali Nelson tuhosi Ranskan laivaston Trafalgarin taistelussa.
Ranskan keisari käänsi katseensa Itävaltaan ja Venäjälle, jotka myös julistivat hänelle sodan.
Napoleon jyräsi läpi Euroopan
Napoleon pakotti Euroopan polvilleen historian tehokkaimpiin kuuluneen sotakoneiston, niin sanotun Suuren armeijan, voimin.
Hän otti kokonaisen itävaltalaisen armeijan vangiksi Ulmissa Saksassa vuonna 1805, ja samana vuonna hän otti yhden uransa ylivoimaisimmista voitoista venäläisistä ja itävaltalaisista Austerlitzissa nykyisessä Tshekissä.
Vuonna 1806 Napoleon hävitti maailman parhaana pidetyn Preussin armeijan voittamalla sen Jenassa ja Auerstedtissä.
Seuraavan vuonna Napoleonin sotamenestys kulminoitui Venäjän armeijan lyömiseen.
Eurooppa kärsi tavarapulasta
Enää britit haastoivat Napoleonin mahdin, mutta Ranska ei voinut hyökätä Britanniaan, jolla oli suojanaan vahva laivasto.
Niinpä Napoleon käynnisti taloudellisen sodan julistamalla Mannermaasulkemuksen, kauppasaarron, joka pysäytti brittituotteiden tuonnin Eurooppaan.
Britannia vastasi sulkemalla tien kaikelta kaupalta eurooppalaisiin satamiin.
Nämä toimenpiteet pakottivat kaikki Euroopan valtiot valitsemaan puolensa kiistassa. Kun Tanska-Norja epäröi, britit hyökkäsivät ja valtasivat sen laivaston.
Ruotsi puolestaan pakotettiin Napoleonin leiriin.
Eurooppa kärsi tavarapulasta, ja Napoleonin oli ylläpidettävä kauppasaartoa väkivalloin. Lisäksi hän asetti sukulaisiaan Hollannin, Pohjois-Saksan ja italialaisten valtioiden valtaistuimille. Kun hän yritti vallata myös Espanjan, hänen kävi hullusti.
Austerlitzin voiton jälkeen ranskalainen kenraali Rapp (vas.) palaa ylpeänä vihollisen lippua tuoden Napoleonin luo, joka istuu rauhallisena hevosensa selässä.
Espanja oli Napoleonin sotien käännekohta
Espanja oli Napoleonin liittolainen, mutta silti hän syöksi maan kuninkaan vallasta vuonna 1808 ja nosti valtaistuimelle isoveljensä Josephin.
Vallankaappaus nostatti kuningasmieliset espanjalaiset kapinaan, ja brittisotilaat tukivat näitä historian ensimmäisessä sissisodassa.
Ranskalaissotilaat alkoivat kutsua sotaa ”Espanjan syöpäkasvaimeksi”, joka hitaasti kulutti Napoleonin armeijaa.
Espanjalaisten vastarinnan innoittamana Itävalta julisti sodan vuonna 1809.
Napoleon kärsi yhden harvoista tappioistaan Wienin edustalla, ja vaikka hän pian otti siitä hyvityksen, usko hänen voittamattomuuteensa oli murenemassa.
Napoleon menetti armeijansa Venäjällä
Napoleonin taloudellinen sota brittejä vastaan kesti kolme vuotta, ja Espanjassa käytiin ankaria taisteluja. Pattitilanne purkautui, kun Napoleon vuonna 1812 valloitti Venäjän.
Keisari marssitti itään 500 000 miestä, Euroopan siihen asti suurimman kenttäarmeijan.
Pilkkukuume verotti Napoleonin Suuren armeijan vahvuuttta, ja hänen voittonsa Borodinon taistelussa Moskovan lähellä maksoi niin monen sotilaan hengen, että se oli pikemminkin katsottavissa tappioksi.
Hän eteni sen jälkeen Moskovaan, mutta joutui lähtemään paluumarssille ruuan puutteen vuoksi.
Vetäytymisestä tuli katastrofi, kun nälkä, sairaudet ja kylmyys tappoivat tuhansia sotilaita.
Vain kymmenesosa sotailaista pääsi takaisin Venäjältä, eikä mahtavaa Suurta armeijaa enää ollut.
Leipzigin taistelussa vuonna 1813 Napoleon kärsi murskatappion, joka oli lopun alkua hänen monivuotisen verisen hallintonsa päättymiselle.
Napoleonin sodat jatkuivat tappioista huolimatta
Keväällä 1813 Napoleon johti sotaan vastavärvättyjen sotilaiden armeijan.
Vastassa olivat Venäjän ja Preussin armeijat, mutta britit ja espanjalaiset sitoivat edelleen paljon ranskalaissotilaita Espanjassa.
Napoleon sai pieniä voittoja, mutta kun Itävalta liittyi hänen vastaiseensa liittoumaan, vastassa oli liian suuri ylivoima.
Valtavassa taistelussa Leipzigissa Napoleon joutui perääntymään suurin
tappoin.
Napoleon menetti viimeisetkin liittolaisensa, ja hänen keisarinkruununsakin oli vaarassa.
Keväällä 1814 koko Euroopan joukot tunkivat Ranskan rajojen yli, ja vaikka Napoleon taisteli yhden loistokkaimmista taisteluistaan, hän ei mahtanut mitään ylivoimalle.
Kun vihollinen valloitti Pariisin, Napoleonin marsalkat kieltäytyivä jatkamasta taistelua.
Hän joutui perääntymään ja päätyi maanpakoon Elban saarelle Italian edustalle.
Napoleonin sodat päättyivät Waterloohon
Kaikki Euroopan hallitsijat tapasivat Itävallan pääkaupungissa Wienin kongressissa, jossa Euroopan kartta laadttiin uudelleen Napoleonin sotien jälkeen.
Kiistojen ollessa kiihkeimmillään keväällä 1815 kerrottiin, että Napoleon oli palannut.
Entinen keisari oli lähtenyt saareltaan, purjehtinut Ranskaan ja marssinut Pariisiin riemusaatossa.
Ranskalaiset ottivat hänet riemuiten vastaan, mutta muu Eurooppa valmistautui sotaan.
Napoleon päätti iskeä ensin ennen kuin vihollinen oli valmis. Hän ylitti rajan nykyiseen Belgiaan, missä hän aikoi tuhota Britannian ja Preussin armeijat.
Waterloossa Napoleon kärsi kuitenkin ratkaisevan tappion brittien Wellingtonille ja Preussin Blücherille.
Peli oli menetetty, ja kun Napoleonin yritys livahtaa Amerikkaan myös epäonnistui, hän antautui briteille. Nämä veivät hänet vankeuteen Saint Helenan saarelle Etelä-Atlantille. Napoleonin sodat olivat päättyneet lopullisesti.
Lue kaikki kuuluisasta Waterloon taistelusta