Kun Wellingtonin herttualta kysyttiin, ketä hän piti historian suurimpana sotapäällikkönä, hän vastasi epäröimättä:
”Eilen, tänään, kaikkina aikoina – Napoleon.”
Lausunto oli tietenkin nokkela tapa kehua itseään, sillä herttua oli yksi niistä harvoista sotapäälliköistä, jotka voittivat Napoleonin sotatantereella.
Silti moni yhtyy hänen arvioonsa ranskalaisesta kenraalista, jonka vaikutus näkyy armeijoiden johtamisessa vielä tänäkin päivänä.
Napoleonin tie huipulle
Napoleon Bonaparten lapsuus ei ennustanut hänelle ruusuista tulevaisuutta: hän syntyi aateliseen mutta vähävaraiseen perheeseen Korsikalla, ja hänestä tuli perheen huoltaja jo nuorena, kun hänen isänsä kuoli.
Napoleon opiskeli ranskalaisessa sotilasakatemiassa ja taisteli vuosia itsenäisen Korsikan puolesta.
Hän myös tuki Ranskan vallankumousta ja saavutti mainetta komentajana vapautettuaan Toulonin kaupungin rojalisteilta ja brittimiehittäjiltä.
24-vuotias Napoleon sijoitti tykkinsä taitavasti kaupungin ulkopuolelle niin, että saattoi tulittaa niillä kaupungin satamaa ja pakottaa brittien laivat vetäytymään. Voittonsa ansiosta Napoleon ylennettiin prikaatikenraaliksi.
Myös Pariisin poliitikot huomasivat lahjakkaan sotilaan, ja kun Itävallan armeija pari vuotta myöhemmin uhkasi Ranskaa, vihollinen kukistettiin Napoleonin johdolla ja hän palasi vuonna 1797 Pariisiin juhlittuna sankarina.
Vuonna 1799 suosittu Napoleon teki vallankaappauksen, ja hänestä tuli Ranskan ensimmäinen konsuli, käytännössä diktaattori. Vuonna 1804 hän kruunautti itsensä suurellisissa seremonoissa keisari Napoleon I:ksi.
Napoleonin valtakausi oli sotaisa: Itävallan lisäksi hän sai vastaansa muun muassa Preussin ja Venäjän mutta kukisti vastustajat yksi toisensa jälkeen.