Kymmenen vuotta Ranskan vallankumouksen jälkeen Napoleon Bonaparte osallistui vallankaappaukseen Ranskassa, ja pian hänestä tuli yksinvaltainen ”ensimmäinen konsuli”.
Ranska oli ollut sodassa lähes kaikkia vastaan vallankumouksen jälkeen, mutta Napoleon toivoi rauhaa ja päätti sodan muun muassa Britannian kanssa vuonna 1802.
Rauhansopimus oli briteille epäsuotuisa, mutta brittien pääneuvottelijan, markiisi Charles Cornwallisin mukaan se oli silti parempi vaihtoehto kuin uuden ”toivottoman, verisen sodan tuhoisat seuraukset”.
”Etsin ennen kaikkea suuruutta: mikä on suurta, on aina kaunista.” Napoleon Bonaparte
Uusi sota syttyi silti jo vuoden kuluttua Ranskan asetettua valtavat tuontitullit brittiläisille tuotteille. Napoleonista tuli keisari vuonna 1804, ja häntä heikentääkseen Britannia solmi liiton muun muassa Itävallan, Preussin ja Venäjän kanssa.
Napoleon oli Waterloossa vuonna 1815 kärsimäänsä tappioon asti jatkuvasti sodassa eurooppalaisten liittokuntien kanssa. Hän voitti kyllä taistelut Wienistä, Berliinistä ja Moskovasta, mutta hän ei koskaan hallinnut vihollistensa pääkaupunkeja tai maa-alueita.
Napoleon, 1812. 1750-luvulta lähtien johtajilla oli tapana pitää oikeaa kättään takinlipeen sisällä. Asennon oli tarkoitus kuvastaa lujuutta.
LOPPUPÄÄTELMÄ: Eurooppa joutui kärsimään taistelusta brittejä vastaan
Napoleon halusi murtaa ”kauppiaiden kansakunnan”, kuten hän kutsui Britanniaa, ja sulki siksi Euroopan satamat brittiläisiltä tuotteilta.
”Minun tullimieheni tekevät Englannille eniten haittaa”, Napoleon selitti ns. mannermaasulkemusta.
Kuitenkin myös Portugali ja Venäjä kärsivät mannermaasulkemuksesta, ja niinpä ne päättivät solmia Britannian, Itävallan ja Preussin kanssa Ranskan-vastaisen liiton.
Britannian lehdistö irvaili Napoleonille, käytti hänestä nimeä ”Boney” ja esitti hänet pilakuvissa usein matkalla sotaan tai varustautuneena haarukalla ja veitsellä, jotta hän voisi ”syödä” koko maapallon.
Napoleon ei kuitenkaan halunnut valloittaa uutta vaan vakiinnuttaa valtansa sotilaallisin voitoin. Sotaretki Venäjällekin vuonna 1812 oli vain yritys pakottaa Aleksanteri I uuteen liittoon Ranskan kanssa.
