Tykistöluutnantti Napoleon Bonaparte eteni strategisten kykyjensä ansiosta kenraaliksi Ranskan armeijassa 1700-luvun lopulla.
Hän saavutti useita sotilaallisia voittoja 1790-luvulla, ja Ranskan kansa alkoi pitää häntä sotasankarina.
Terrorihallinnosta keisarivaltaan
Ranskaa oli vuodesta 1795 johtanut niin sanottu direktoriaatti, joka oli korvannut Ranskan vallankumousta seuranneen terrorihallinnon mutta myös rajoittanut kansalaisoikeuksia.
Pariisissa kyti sen vuoksi tyytymättömyys hallintoa kohtaan, ja vuonna 1799 joukko upseereita auttoi nuorta kenraali Bonapartea kaappaamaan vallan.
Direktoriaatti lakkautettiin, ja sen tilalle perustettiin niin sanottu konsulaatti, joka koostui kolmesta konsulista.
Napoleonista tuli ensimmäinen konsuli, jolla oli eniten valtaa.
Jo konsulaatin ensimmäisten toimintakuukausien aikana hän sai kaiken vallan keskitettyä itselleen, ja kahden muun konsulin asema jäi vain nimelliseksi.
Muutaman vuoden päästä Napoleon kruunautti itsensä keisariksi, ja Ranskaan tuli jälleen periytyvä monarkia.
Perhe ei osallistunut
Napoleonin toivomuksesta hänen läheiset perheenjäsenensä kuvattiin viralliseen kruunajaismaalaukseen vuonna 1807.
Tosiasiassa moni heistä ei osallistunut juhlallisuuksiin. Esimerkiksi Napoleonin veljeä Josephia ei ollut kutsuttu kruunajaisiin veljesten välisen kiistan vuoksi.