Mikä oli ”vanha kaarti”?

Vanha kaarti oli ansainnut maineensa erinomaisina sotilaina. Muut armeijan yksiköt tosin näkivät asian joskus toisin.

Vanha kaarti oli ansainnut maineensa erinomaisina sotilaina. Muut armeijan yksiköt tosin näkivät asian joskus toisin.

Fine Art Images/Imageselect

Napoleonin keisarillinen kaarti oli Ranskan armeijan ehdotonta eliittiä, ja niin sanottu vanha kaarti edusti sen parhaimmistoa, johon ei kelpuutettu asevelvollisia kuten ”nuoreksi kaartiksi” ja ”keskimmäiseksi kaartiksi” kutsuttuihin yksiköihin.

Vanhan kaartin jokainen sotilas oli kokenut veteraani, joka oli hankkinut kannuksensa taisteluissa.

Kaartiin kuului jalkaväki-, ratsuväki- ja tykistörykmentti, ja muun armeijan sotilaat kutsuivat sen karaistuneita jäseniä nimellä grognard eli ”nurisijat”, sillä muista sotilaista poiketen heillä oli lupa valittaa sotilaselämän ankaruudesta – jopa itselleen keisarille.

Muita sotilaita olisi rangaistu nurinasta ankarasti, mutta vanhaa kaartia ja heidän mielipiteitään kunnioitettiin suuresti.

Vanhan kaartin sotilaiden urheuden ja rautaisen kurinalaisuuden arvostus oli täysin ansaittua.

Katastrofiin päättyneen Venäjän sotaretken aikana Krasnyin taistelussa vuonna 1812 vanha kaarti menetti noin puolet sotilaistaan mutta piti silti länteen johtavan maantien auki päivän ajan ja esti siten venäläisiä katkaisemasta ranskalaisten perääntymisreittiä.

Vaatimukset olivat kovat:

Alle 35 vuoden ikä värväytyessä

Vähintään 10 vuotta sotilaspalvelusta

Mukana kolmella sotaretkellä

Luku- ja kirjoitustaito

Pituutta vähintään 177 cm