Napoleonin keisarillinen kaarti oli Ranskan armeijan ehdotonta eliittiä, ja niin sanottu vanha kaarti edusti sen parhaimmistoa, johon ei kelpuutettu asevelvollisia kuten ”nuoreksi kaartiksi” ja ”keskimmäiseksi kaartiksi” kutsuttuihin yksiköihin.
Vanhan kaartin jokainen sotilas oli kokenut veteraani, joka oli hankkinut kannuksensa taisteluissa.
Kaartiin kuului jalkaväki-, ratsuväki- ja tykistörykmentti, ja muun armeijan sotilaat kutsuivat sen karaistuneita jäseniä nimellä grognard eli ”nurisijat”, sillä muista sotilaista poiketen heillä oli lupa valittaa sotilaselämän ankaruudesta – jopa itselleen keisarille.
Muita sotilaita olisi rangaistu nurinasta ankarasti, mutta vanhaa kaartia ja heidän mielipiteitään kunnioitettiin suuresti.
Vanhan kaartin sotilaiden urheuden ja rautaisen kurinalaisuuden arvostus oli täysin ansaittua.
Katastrofiin päättyneen Venäjän sotaretken aikana Krasnyin taistelussa vuonna 1812 vanha kaarti menetti noin puolet sotilaistaan mutta piti silti länteen johtavan maantien auki päivän ajan ja esti siten venäläisiä katkaisemasta ranskalaisten perääntymisreittiä.