”Sotilaat, ampukaa!” huusi Michel Ney, yksi Napoleonin taitavimmista ja uskollisimmista marsalkoista.
Sotilaat laukaisivat aseensa, ja mies vajosi kuolleena maahan. Teloitettu upseeri ei kuitenkaan ollut kuka tahansa: hän oli Ney itse.
Sotilaat ampuivat kuolemaan tuomittua marsalkka Michel Neytä suoraan sydämeen sotasankarin omasta käskystä.
Takinkääntäjä sai syytteen
Michel Ney oli palvellut marsalkkana keisari Napoleonin armeijassa. Napoleonin syrjäyttämisen jälkeen vuonna 1814 Ney siirtyi uuden kuninkaan, Ludvig XVIII:n, palvelukseen, mutta kun Napoleon palasi valtaan seuraavana vuonna, Ney vaihtoi taas puolta ja taisteli Waterloossa Napoleonin rinnalla.
Waterloon taistelun jälkeen Ney pidätettiin syytettynä maanpetoksesta Ludvig XVIII:ta vastaan. Hänen vaimonsa Aglaé-Louise pyysi taistelun voittajiin lukeutunutta Wellingtonin herttuaa puhumaan Ludvigille miehensä puolesta, mutta Wellington totesi oikeudenkäynnin olevan ranskalaisten oma asia.
Ney romutti puolustuksensa
Ney tuotiin oikeuden eteen La Conciergerien vankilassa Pariisissa 4. joulukuuta 1815. Hänen asianajajansa esitti oikeudelle, ettei entinen marsalkka ollut enää ranskalainen.
Waterloon tappion jälkeen Neyn syntymäpaikka Saarlouis oli liitetty taistelun voittajaosapuoliin lukeutuneeseen Preussiin. Näin ollen ranskalainen tuomioistuin ei asianajajan mukaan voinut tuomita Neytä.
Ney protestoi äänekkäästi.
”Olen ranskalainen ja pysyn ranskalaisena!” hän huudahti ja tuhosi siten oman puolustuksensa.
Ney halusi kuolemantuomionkin uhalla mieluummin säilyttää kunniansa ranskalaisena kuin pysyä hengissä.
Michel Ney taisteli rohkeasti Napoleonin Venäjän-sotaretkellä vuonna 1812, ja Napoleon kutsui häntä ”urheimmista urheimmaksi”.
Kolme päivää myöhemmin Ney asteli teloitusryhmän eteen ja kieltäytyi silmäsiteestä. Kunnioituksesta entistä marsalkkaa kohtaan teloitusryhmän komentaja myöntyi tämän toiveeseen saada itse antaa teloituskäsky.
Ney haudattiin kuuluisalle Père-Lachaisen hautausmaalle Pariisiin.