Kelvottomat sukulaiset olivat Napoleonin riesa
Korsikalla veri on vettä sakeampaa, ja kun Napoleonista tuli Ranskan keisari vuonna 1804, hän luotti vain perheeseensä. Napoleon jakoi Euroopan valtaistuimia kuudelle veljelleen ja sisarelleen, poikapuolelleen ja langolleen, jotta nämä auttaisivat häntä hallitsemaan koko manteretta ja kukistamaan hänen arkkivihollisensa Britannian. Palkkioksi Napoleon sai kuitenkin kiittämättömyyttä ja juonitteluja ja lopullisen veitseniskun selkäänsä, kun hänen valtakuntansa rohmahti vuonna 1814.
Napoleon jakoi Euroopan valtaistuimia sukulaisilleen mutta joutui pettymään.
Josephista ei ollut hallitsijaksi
Napolin kuningas (1806–1808)
Espanjan kuningas (1808–1813)
Napoleon joutui jo 15-vuotiaana hillitsemään vanhempaa veljeään Josephia, jota kiinnostivat vain huvitukset ja joka odotti muiden maksavan kustannukset.
Veljesten isällä ei ollut varaa tarjota pojilleen akateemista koulutusta, mutta hän hankki Josephille valtion kustantaman paikan pappisseminaarissa. Joseph kuitenkin keskeytti pappiskoulun pyrkiäkseen upseeriksi mutta päätyikin opiskelemaan lakia. Isä oli jo kuollut, ja Napoleon elätti perhettään luutnantin palkallaan.
Vasta 26-vuotiaana Joseph pystyi vihdoin tukemaan äitiään ja sisaruksiaan taloudellisesti, kun hän avioitui rikkaan silkkikauppiaan tyttären kanssa.
Joseph kadehti nuoremman mutta lahjakkaamman ja ahkeramman veljensä menestystä. Se ei kuitenkaan estänyt häntä ottamasta vastaan Napoleonin tarjoamia rikkauksia ja arvonimiä.
Kuningas keskittyi huvituksiin
Vuonna 1806 Napoleon nimitti Josephin Napolin kuninkaaksi eli koko Etelä-Italian hallitsijaksi. Komea titteli oli kuitenkin vain koriste, ja Josephista tuli pikkuveljensä käsikassara, jonka tehtävänä oli lähinnä pitää Etelä-Italia Ranskan otteessa ja periä veroja.
Hän kuitenkin laiminlöi velvollisuuksiaan ja vietti mieluummin aikaa taiteilijoiden, kirjailijoiden ja naistensa seurassa. Hän myös tuhlasi niin, että joutui pyytämään Napoleonilta rahaa.
Josephin kelvottomuudesta huolimatta Napoleon tarjosi hänelle Espanjan kruunua vuonna 1808. Joseph tarttui tarjoukseen mutta katui pian päätöstään, kun espanjalaiset nousivat aseelliseen kapinaan valloittajaa vastaan. Vuonna 1813 Joseph karkotettiin Espanjasta, ja hän vietti lopun elämäänsä maanpaossa.
Joseph sai veljeltään monta mahdollisuutta mutta pilasi useimmat niistä.
Jerôme ajatteli vain huvituksia
Westfalenin kuningas
Pikkuveli Jerôme oli Napoleonin sokea piste. Napoleon teki hänestä Westfalenin kuninkaan, mutta Jerôme oli kehno hallitsija, joka vain juhli, rietasteli ja tuhlasi. Hänen onnekseen hänen saksalainen vaimonsa rakasti häntä silti ja turvasi miehensä kissanpäivät Napoleonin syrjäyttämisen jälkeen.
Elisa osasi mielistellä
Toscanan suurherttuatar
Napoleon ei pitänyt vanhimmasta sisarestaan, mutta tämä osasi olla veljelleen mieliksi. Toscanassa noudatettiin Napoleonin käskyjä ja soitettiin kirkonkelloja, kun hän voitti taistelun. Napoleon syytti kuitenkin Elisaa jatkuvasti siitä, että tämä lähetti hänelle liian vähän sotilaita ja rahaa.
Louis halusi olla oikea kuningas
Hollannin kuningas
Louis ei koskaan tajunnut olevansa veljensä sätkynukke. Hän yritti hallita Hollantia hyvin, kutsui hoviinsa runsaasti paikallisilla ja yritti jopa opiskella maan kieltä, vaikka hollannin sana ”kuningas” kuulostikin hänen suussaan ”kanilta”.
Napoleonin sodat haittasivat Hollannin kauppaa, ja Louis antoi salaa tuoda maahan brittiläisiä tuotteita. Hänet syöstiin vallasta, ja Hollannista tuli Ranskan provinssi.
Louisin poika peri setänsä keisarin arvonimen.
Eugène oli hyveen perikuva
Italian varakuningas
Napoleonin poikapuoli poikkesi hänen muista sukulaisistaan: hän oli ahkera, uskollinen, hyvä valtiomies ja taitava sotapäällikkö. Hän ei myöskään koskaan valittanut siitä, että hän oli vain varakuningas ja Napoleon itse piti kuninkaan tittelin. Italia tuki Napoleonin sotia rahalla ja 200 000 sotilaalla.
Monia Napoleonin vihollisiakin harmitti se, että Eugène menetti asemansa, kun Napoleon syöstiin vallasta vuonna 1814. Siksi hänelle annettiin herttuan arvo sekä maata Etelä-Saksasta.
Eugène otti uudelleen käyttöön Italian keskiaikaisen kruunun.
Lucien ei luopunut vaimostaan
Napoleonin itsepäisestä pikkuveljestä Lucienista ei tullut kuningasta, sillä hän nai pankkiirin lesken eikä suostunut eroamaan voidakseen naida prinsessan. Veljesten kyräily jatkui vuosia, ja lopulta Lucien yritti paeta Yhdysvaltoihin vuonna 1810.
Britit ottivat hänet matkalla vangiksi, ja häntä alettiin Britanniassa ihailla veljenä, joka uskalsi vastustaa Ranskan keisaria. Lucienin ”petturuus” suututti Napoleonin.
Bernadotte ei osoittanut kiitollisuutta
Ruotsin kruununprinssi ja kuningas
Kun upseeri Jean-Baptiste Bernadotte nai Joseph Bonaparten kälyn, Napoleon alkoi kohdella häntä kuin sukua, vaikka hän ei ollut lahjakas eikä uskollinen.
Ruotsin kuninkaalla ei ollut perillistä, ja vuonna 1810 maan eduskunta nimitti Bernadotten kruununperijäksi luodakseen hyvät suhteet Napoleoniin.
Ruotsista tuli kuitenkin Ranskan vihollinen, sillä Bernadotte tarjoutui sotimaan Ranskaa vastaan, mikäli hän saisi palkkiokseen Norjan.
Euroopan muut suurvallat suostuivat ehdotukseen. Bernadotten suku hallitsee Ruotsia yhä.
Bernadotte aloitti uransa vallankumouksellisena ja päätti päivänsä Ruotsin kuninkaana.
Pauline herätti pahennusta
Guastallan herttuatar
Napoleonin kaunista pikkusiskoa Paulinea kiinnostivat vain juhliminen, jalokivet ja seksi. Vuonna 1806 hänestä tuli pienen italialaisen Guastallan herttuakunnan hallitsija, mutta hän myi Guastallan ja tuhlasi rahat.
”On vaikea edes kuvitella hänen virheetöntä kauneuttaan”, eräs ruhtinatar kirjoitti. ”Hänellä on upea vartalo, jota aivan liian moni on saanut ihailla”.
Pauline poseerasi alastomana taiteilijoille ja tapasi vieraitaan kylvyssä. Sisaren julkeus suututti Napoleonia, mutta hän antoi tälle aina lopulta anteeksi.
Pauline uskoi maitokylpyjen pitävän hänet ikuisesti nuorena.
Caroline janosi lisää valtaa
Bergin suuriruhtinatar (1806–1808)
Napolin kuningatar (1808–1813)
Napoleon ei riemastunut, kun hänen sisarensa Caroline avioitui hänen kenraalinsa Joachim Murat’n kanssa. Pariskunta näet himoitsi valtaa lähes yhtä paljon kuin Napoleon itse.
Kun Napoleon lahjoitti parille saksalaisen Bergin ruhtinaskunnan vuonna 1806, he eivät tyytyneet siihen, sillä he halusivat kuningaskunnan. Sukurauhan nimissä Napoleon nimitti heidät Napolin kuningattareksi ja kuninkaaksi.
Murat’t taistelivat keskenään vallasta, mutta kun Napoleonin asema alkoi horjua vuonna 1814, he sanoutuivat hänestä yksissä tuumin irti säilyttääkseen asemansa. Heidät kuitenkin syöstiin vallasta vuonna 1815.