11 pelättyä erikoisjoukkoa ja palkka-armeijaa

PMC Wagner tai Private Military Company Wagner – joka tunnetaan myös ryhmä Wagnerina – ilmestyi esiin tunnuksettomina ”pieninä vihreinä miehinä” Venäjän vallatessa Krimin vuonna 2014.

Ryhmää ohjaillaan Moskovasta, mutta presidentti Vladimir Putin on kieltänyt tietävänsä mitään järjestöstä, vaikka sen sotilaita on nähty jatkuvasti Venäjän intressialueilla, kuten Syyriassa, Keski-Afrikan tasavallassa ja viimeksi Ukrainassa.

Wagner-ryhmän perustajan, liikemies Jevgeni Prigožinin uskotaan kuuluvan Putinin sisäpiiriin.

Ryhmän sotilaallinen johtaja, etnisesti ukrainalainen Dmitri Utkin, on entinen Venäjän erikoisjoukkojen upseeri, joka on tatuoinut kehoonsa natsisymboleja. Hänen koodinimensä on ”Wagner” viittauksena Hitlerin lempisäveltäjään.

Utkinin porukka on likvidoinut omista riveistään epäsuosioon joutuneita Venäjä-myönteisiä separatisteja, ja sen kerrotaan tappaneen ja raiskanneen siviilejä Afrikassa. Vuonna 2017 levisi video, jossa Wagner-sotilaat pahoinpitelevät ja ruhjovat syyrialaisen karkurin vasaralla ja leikkaavat sitten hänen päänsä irti.

Julmuus on yleinen piirre Wagnerin noin 5 000–30 000 miehen vahvuisten joukkojen keskuudessa, ja osa joukoista on osallistunut väitetysti Kiovassa operaatioon, jonka tavoite on Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin jäljittäminen ja tappaminen.

Wagner-joukkoja, joihin kuuluu nyt myös Venäjän vankiloista värvättyjä murhaajia ja väkivaltarikollisia, on sijoitettu rintamalle eteläiseen ja itäiseen Ukrainaan. Raporteissa noilta alueilta kerrotaan karkureiden julmista teloituksista muun muassa lekalla sekä siviilien murhista ja kidutuksesta.

Rooman keisari Augustus perusti vuonna 27 eaa. niin sanotun pretoriaanikaartin, jonka jäsenet toimivat keisarin henkivartijoina. Kaartista muodostui pian yksi Rooman valtakunnan huippujoukoista, ja sillä oli pian hyvin laaja toimivalta.

Kaartilla oli sormensa pelissä silloinkin, kun keisari Caligula murhattiin vuonna 41, se myös huolehti, että Claudius nousi tämän seuraajaksi. Keisari Pertinaxin murhan jälkeen vuonna 193 kaarti luovutti keisarin tittelin siitä eniten tarjonneelle eli Didius Julianukselle.

Tämä maksoi jokaiselle kaartin sotilaalle huikeat 25 000 sestertiusta, mutta ei saanut rahoilleen paljon vastinetta. Hänet syöstiin vallasta ja teloitettiin vain yhdeksän viikkoa myöhemmin.

Janitsaarikaarti muodostui 1200-luvulla, ja se oli pitkään ottomaanien sulttaanin sotilaiden parhaimmistoa. Kaarti koottiin kristityistä slaaveista, jotka ryöstettiin jo poikasina ja jotka koulutettiin sitten sotureiksi. Slaavilaissotilaita pelättiin etenkin siksi, että he käyttivät taitavasti jousia, tuliaseita ja tykkejä. Varsinkin 1500-luvulla he loistivat Euroopan ja Lähi-idän taistelukentillä.

Ajan mittaan janitsaarien valta kasvoi liian suureksi. He pystyivät jopa syöksemään hallitsijoita vallasta ja elivät yltäkylläisesti. Vuonna 1826 heitä oli jo 130 000, ja vaikka he saivat huippupalkkaa, heistä ei enää ollut taistelijoiksi.

Sulttaani Mahmud II hajotti joukot verisellä tavalla: hän houkutteli janitsaarit ryhtymään kapinaan, jossa heistä 4 000 kuoli. Loput teloitettiin tai karkotettiin.

Muukalaislegioona tunnetaan raa’asta kurinpidosta ja ylivertaisesta yhteishengestä. Sen vuonna 1948 perustettu ”2e Régiment Étranger de Parachutistes” eli toinen laskuvarjojääkärirykmentti on legendaarisin muukalaislegioonan rykmenteistä.

Sen tukikohta oli Algeriassa, mutta se oli vuonna 1949 yksi ensimmäisistä, joka lähetettiin taisteluun muun muassa Vietnamiin, Algeriaan, Tshadiin, Zaireen ja Afganistaniin.

Heti alusta asti 2e REP -joukkojen koulutuksessa on pyritty siihen, että sotilaista tulee maailman parhaita. Joukkojen mukaan heillä on sellainen etu muihin erikoisjoukkoihin verrattuna, ettei sotilailla ei ole siviilielämää.

Roomassa Pietarinkirkkoa vartioivat sveitsiläiskaartilaiset värikkäissä univormuissaan näyttävät siltä kuin he olisivat pukeutuneet naamiaisiin, eivätkä he vaikuta kovin vaarallisilta.

Paavi Julius II kutsui sveitsiläiskaartin Roomaan vuonna 1502 kuitenkin siksi, että siihen kuuluivat Euroopan parhaimmat sotilaat.

Samasta syystä juuri sveitsiläiskaartin oli määrä suojella Ranskan kuningasperheen linnaa 1700-luvulla.

Ranskan sveitsiläiskaartilaisten historian kuuluisin tehtävä oli Tuileries’n palatsin puolustaminen Pariisissa 10. elokuuta 1792. Noin 900:sta kaartilaisesta 600 sai surmansa taisteluissa, ja eloonjääneet menehtyivät joko haavoihinsa tai saman vuoden syyskuun joukkomurhassa.

Vuonna 1927 Sveitsin kansalaisia kiellettiin palvelemasta ulkomaiden armeijoissa. Vatikaani muodostaa ainoan poikkeuksen.

”Jos joku sanoo, ettei pelkää kuolemaa, hän joko valehtelee tai hän on gurkha”, kerrotaan Intian sotamarsalkan Sam Manekshaw’n sanoneen.

Gurkhat ovat vuoristoseudulla Nepalin ja Intian rajaseudulla oleva kansa. Kun britit sotivat gurkhia vastaan vuosina 1814-16, he vaikuttuivat vihollisen urheudesta niin paljon, että he päättivät perustaa gurkhaprikaatin erityisen hankalia tehtäviä varten.

Geneven sopimuksessa kielletään palkkasotilaiden käyttö, mutta muukalaislegioonalaiset ja gurkhat muodostavat tähän sääntöön poikkeuksen. Siksi Britannian gurkhajoukot osallistuivat Falklandin sotaankin vuonna 1982, vaikka he tosin eivät ampuneet siellä laukaustakaan.

Kun Saksan panssarikenraali Erwin Rommel vuonna 1941 marssitti esiin Afrikakorpsinsa, briteillä oli ainakin yksi hyvä kortti hihassaan: Long Range Desert Group.

Yksikkö oli perustettu vuonna 1940 pieneksi tiedusteluosastoksi, jonka tehtävänä oli kartoittaa Italian rintaman taustaa Pohjois-Afrikassa. Ajateltiin, että tehtävään Libyan aavikolla soveltuivat parhaiten uusiseelantilaiset sotilaat ja Rhodesian britit. He muodostivatkin kolmen pienen partion ytimen.

Kun saksalaiset ilmaantuivat maisemiin, LRDG:tä laajennettiin voimakkaasti, ja Rommel joutui myöntämään, että tiedustelutoiminnallaan LRDG ”aiheutti enemmän tuhoa kuin ikään muu vastaava brittiläinen ryhmä”.

Kun Yhdysvaltojen Special Forces -joukot perustettiin vuonna 1952, heidän päähinekäytäntönsä oli poikkeuksellinen.

Sotilaat käyttivät niitä päähineitä, joita he olivat käyttäneet omassa yksikössään. Vihreä baretti oli yksi yleisimmistä. Baretti oli peräisin britien kommandojoukoilta toisen maailmasodan ajalta. Saksaan sodan jälkeen komennetut Yhdysvaltojen erikoisjoukot olivat omaksuneet sen heiltä.

Vihreä päähine ei miellyttänyt erikoisjoukkojen päämajaa Fort Braggissa Pohjois-Carolinassa. Vihreiden lakkien käyttö kiellettiinkin vuonna 1957.

Ne tulivat uudelleen käyttöön vasta neljä vuotta myöhemmin, kun John F. Kennedy vaati, että sotilaiden oli käytettävä vihreitä baretteja hänen vieraillessaan Fort Braggissa 12. lokakuuta 1961.

Sen jälkeen Special Forces -joukot on tunnettu Vihreinä baretteina. Joukot ovat erikoistuneet sissisodankäyntiin ja kapinoiden tukahduttamiseen.

Maltan ritarikunnan jäsenet olivat alun perin johanniittoja, munkkeja, jotka olivat matkustaneet Jerusalemiin huolehtimaan sairaista ja haavoittuneista ristiretkeläisistä 1000-luvulla.

Munkit alkoivat kuitenkin myös suojella pyhiinvaeltajia, ja yhdestä sääntökunnan haarasta kehittyi aikansa sotilaallista eliittiä. Sääntökunta perusti useita linnoituksia, muun muassa Krak de Chevaliersin nykyisen Syyrian alueelle.

Kun temppeliherrojen ritarikunta hajosi 1314, Maltan ritarikunta haali itselleen sen alueita. Kulta-aikanaan 1500-luvulla ritarikunta suojeli Maltaa ottomaanien hyökkäyksiltä. Tuohon aikaan ritarikunnan nimi vaihtui alkuperäisistä johanniitoista Maltan ritarikunnaksi.

Sen jäsenistä kehittyi taitavia linnoitusten rakentajia ja merisodan asiantuntijoita. Ritarikunta joutui lähtemään Maltalta vasta 1798 Napoleonin painostuksesta. Nykyisin ritarikunta harjoittaa humanitääristä toimintaa. Sillä on muun muassa ambulanssipalvelua useissa maissa

Asteekkien valtakunnassa varma tapa nousta sosiaalisessa hierarkiassa oli ryhtyä jaguaarisoturiksi. Jaguaarisoturit olivat armeijan eliittiä, he johtivat sotatoimia, ja he olivat ainoita, joille sotiminen oli ammatti. Kuka tahansa ei voinut päästä heidän joukkoonsa.

Erityiseen koulutukseen otettiin 15-vuotiaita poikia, joilla oli kunnianhimoa, fyysistä voimaa ja kykyä kestää kovaa kipua.

Ensin pojista tehtiin tavallisia sotilaita, ja jaguaarisoturiksi nouseminen edellytti 11 vastustajan vangitsemista. Asteekit pitivät nimittäin vihollisen pelkkää surmaamista alkeellisena tapana osoittaa voimaa.

Vuonna 1942 liittoutuneet muodostivat erikoisyksikön, jonka tarkoituksena oli pystyä toimimaan ankarassa talvisäässä. Yksi päätavoitteista oli tuhota saksalaisten miehittämässä Norjassa Rjukanissa sijainnut raskasvesilaitos.

Yhdysvallat teki hankkeessa yhteistyötä naapurinsa Kanadan kanssa, jolla oli paljon sopivia koulutettavia: metsureita, metsästäjiä ja muita, joilla oli kokemusta eräelämästä.

Paholaisprikaatiin kuului 1 600 miestä, ja ankara koulutus vietiin läpi ennätyslyhyessä ajassa. Norjaan kohdistuneista suunnitelmista ehdittiin kuitenkin luopua sen aikana, ja pakkasten sijaan talviekspertit sijoitettiin muun mussa Italiaan ja Ranskaan lauhempaan säähän.