Patton puhui täydelle jalkapallostadionille
"Meillä on paras ruoka, parhaat aseet ja paras taistelumoraali. Voi Luoja, minä oikeastaan suorastaan säälin niitä paskiaisia, jotka saavat meidät vastaansa!” George S. Patton piti pienen tauon, kunnes suosionosoitukset vaimenivat. Hän piti puhetta jalkapallostadionilla Yhdysvaltojen 3. armeijan 92 000 sotilaalle, jotka olivat lähdössä taistelemaan saksalaisia vastaan Ranskaan.
”Sotaa ei voiteta sillä, että kuolee maansa puolesta, vaan että pakottaa jonkun toisen kuolemaan oman maansa puolesta”, Patton julisti. Hän oli itse sotilassukua, ja hän oli viimein saanut tilaisuuden näyttää kyntensä. Kenraali yritti juurruttaa joukkoihinsa omaa sotilaallista ajattelutapaansa.
”Kun 30 vuoden päästä istutte lapsenlapsi polvellanne, teidän ei tarvitse kertoa, että toisen maailmansodan aikana lapioitte paskaa Louisianassa.”
Patton joutui odottamaan hetkeään
Kun liittoutuneiden joukot nousivat maihin Normandiassa kesäkuussa 1944, Patton ei kuitenkaan ollut mukana. Hänen 3. armeijansa liittyisi taisteluihin vasta, kun sotamarsalkka Montgomery olisi luonut Ranskaan sillanpääaseman.
Suunnitelma ei ollut Pattonin mieleen. Montgomery oli hänen pahin vastustajansa kilpailussa kunniasta, ja Pattonia ärsytti, että britti oli puolitoista vuotta aiemmin varastanut kaiken huomion heidän yhteisoperaatiossaan Saksan Rommelia vastaan Pohjois-Afrikassa. Patton oli lisäksi sitä mieltä, että Montgomeryn tapa käydä sotaa oli vanhentunut ja että tämän taktiset kyvyt olivat kuin ”kenellä tahansa armeijan kokilla”.
Kun liittoutuneiden komentaja kenraali Eisenhower viimein lähetti 3. armeijan taisteluun, saksalaiset saivat tuta Pattonin turhautumisen ja huikean kunnianhimon nahoissaan. 3. armeija kävi ennen näkemättömällä aggressiivisuudella Normandiaa kohti etenevien saksalaisdivisioonien kimppuun.
Pattonilla oli erilainen käsitys sodankäynnistä kuin muilla kenraaleilla. Hänen mielestään oli esimerkiksi turha tulittaa vihollisen aluetta tykeillä ennen joukkojen lähettämistä sinne. Hän iski sinne, missä saksalaiset sitä vähiten odottivat. Vasta kun vihollisen puolustukseen oli saatu aukko, hän lähetti panssarivaunut syvälle saksalaisten linjojen taakse ja pakotti vihollisen perääntymään.
”En halua raportteja siitä, että olemme pitäneet asemamme. Jätetään sellainen saksalaisille, meidän pitää edetä koko ajan. Me emme halua jämähtää mihinkään”, Patton iskosti upseereilleen.
Pattonin taktiikka toimi. Kahdessa viikossa 3. armeija voitti saksalaiset Bretagnessa ja eteni 250 kilometriä Chartresiin, tunnin ajomatkan päähän Pariisista. Se oli Pattonille myös henkilökohtainen voitonmarssi, jolta hän lähetti muutaman päivän päästä Montgomerylle lyhyen sähkeen: ”Olen kussut Seineen.”
Omalla karkealla tavallaan Patton kertoi kilpailijalleen, että 3. armeija oli kaukana varovaisen brittiarmeijan edellä ja etenisi Pariisiin minä hetkenä hyvänsä.