Douglas MacArthur: Sotasankarin suurin tappio
Syksyllä 1950 Douglas MacArthur oli elävä legenda. Hän oli murskannut Japanin toisessa maailmansodassa, ja nyt hän aikoi pakottaa kommunistisen Pohjois-Korean polvilleen. Omahyväinen kenraali sortui kuitenkin moniin virheisiin.

MacArthur lupasi "voiton ennen joulua" mutta kärsi kirvelevän tappion, josta hän toki syytti muita.
Yhdysvaltojen 8. ratsuväkirykmentin sotilaat olivat kuulleet huhuja, joiden mukaan kiinalaiset olivat yllättäneet eteläkorealaisen divisioonan ja tuhonneet sen. Jotkut kertoivat sen tapahtuneen vain vajaata viikkoa aiemmin.
Oli 1. marraskuuta 1950, ja yhdysvaltalaiset ja eteläkorealaiset joukot liittolaisineen marssivat eteenpäin niin nopeasti kuin Pohjois-Korean lumipeitteisessä vuoristossa pystyi.
Kenraali Douglas MacArthur, joka johti YK:n joukkoja, oli antanut käskyn edetä täyttä vauhtia pohjoiseen aina Kiinan rajalla olevalle Jalujoelle saakka.
MacArthur aikoi pakottaa kommunistit perääntymään ja yhdistää Koreat. Hän oli luvannut, että voitto saavutettaisiin ennen joulua.
Tavoite vaikutti realistiselta, sillä Pohjois-Korean kovia kokenut armeija ei enää tehnyt mainittavaa vastarintaa ja tuolla hetkellä yhdysvaltalaisjoukoille suurinta harmia tuntuivat aiheuttavan kylmyys ja lumi.
Niinpä 8. ratsuväkirykmentin sotilaat olivat siis luottavaisin mielin, kun he pysähtyivät Unsanin kylään lepäämään. Äkkiä hiljaisuuden rikkoivat vuorenrinteiltä kaikuvat kimeät äänet.
Ne olivat hyökkäykseen käskeviä merkinantotorvia, ja hetkeä myöhemmin pimeydestä erottui joukko juosten lähestyviä hahmoja.
Kiinalaiset hyökkäsivät kolmelta suunnalta yhtä aikaa täysin yllättäen, eikä yhdysvaltalaisilla ollut aikaa reagoida.
Hyökkääjistä kauempana olevat sotilaat yrittivät järjestäytyä puolustukseen mutta eivät mahtaneet mitään voimalla rynnäköiville kiinalaissotilaille.
Pako oli ainoa mahdollisuus. Yhdysvaltalainen upseeri kokosi kymmenen kuorma-auton saattueen ja antoi vetäytymiskäskyn. Sitä kiinalaiset olivat odottaneetkin, ja osa heistä oli asettautunut väijytykseen yhdysvaltalaisten reitin varrelle.
Konekiväärit alkoivat tulittaa kuorma-autoja, ja vain muutama amerikkalainen selvisi väijytyksestä hengissä.
Auringon noustessa 8. ratsuväkirykmentti oli miltei tuhoutunut. Sen sotilaat olivat kuolleet, joutuneet vangiksi tai paenneet pienissä ryhmissä jalkaisin ja ilman aseita. Kiinalaiset vetäytyivät takaisin vaikeakulkuiseen vuoristoon.
Kenraali MacArthur itse oli päämajassaan Tokiossa 500 kilometrin päässä. Hän olisi voinut pitää Unsanin kylän tapahtumia varoituksena, mutta hänellä oli oma näkemyksensä asioista.
MacArthur uskoi käytännössä jo voittaneensa Korean sodan. Unsanissa jotkin yksittäiset kiinalaisjoukot olivat ehkä yrittäneet vielä puuttua asiaan, mutta kenraali ei pitänyt kiinalaisia todellisena uhkana.