Sotilas, joka ei suostunut kuolemaan

Belgialaissyntyinen sotilas piti sodankäynnistä niin paljon, että teki vammoistaan huolimatta mitä tahansa päästäkseen takaisin taistelun tuoksinaan.

Belgialaissyntyinen sotilas piti sodankäynnistä niin paljon, että teki vammoistaan huolimatta mitä tahansa päästäkseen takaisin taistelun tuoksinaan.

Wikimedia Commons/National Portrait Gallery

Kolme suurta sotaa kokenut ja useita sotavammoja saanut Adrian Carton de Wiart lienee ollut Britannian sitkein sotilas.

Ensin hän osallistui 19-vuotiaana buurisotaan, missä häntä ammuttiin vuonna 1899 vatsaan ja nivusiin, ja hän vietti sodan lopun sairaalassa.

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä vuonna 1914 Carton de Wiart palveli kamelijoukoissa brittiläisessä Somalimaassa, kun kapinalliset ampuivat häntä käsivarteen ja kahdesti päähän ja hän menetti vasemman silmänsä ja osan vasemmasta korvastaan.

Hän oli silti oikeastaan tyytyväinen, koska sen ansiosta hän pääsi takaisin Eurooppaan ja ”oikeaan” sotaan.

Sairaalasta hänet komennettiin Ypresiin Belgiaan, missä kranaatti osui hänen vasempaan käteensä, ja vaikka hän puri kaksi sormea irti, käsi piti lopulta amputoida.

Passchendaelen taistelussa vuonna 1917 häntä ammuttiin lonkkaan, ja Arrasissa samana vuonna hän sai taas osuman vasempaan korvaansa. Sodan lopussa hän sai vielä Cambrain taistelussa 1918 toisen osuman lonkkaansa.

Toisessa maailmansodassa Carton de Wiart sai tehtäväkseen johtaa neuvotteluja Jugoslavian kanssa, mutta matkalla hänen lentokoneensa ammuttiin alas.

Hän joutui italialaiselle sotavankileirille, mistä hän pääsi vapaaksi vuonna 1943. Muistelmissaan Carton de Wiart, joka kuoli 83-vuotiaana vuonna 1963, kirjoitti: ”Suoraan sanottuna nautin sodasta.”