Vapaaehtoiset sodassa: Kirjailijoista palkkasotilaisiin

Ernest Hemingwayn henkilökohtaisesti tunteneille oli selvää, ettei hän voinut pysytellä poissa tapahtumien keskipisteestä.

1930-luvulla se oli Espanja, jossa riehui sisällissota. Sota oli alkanut heinäkuussa 1936, kun fasistisia falangisteja johtava kenraali Francisco Franco kannattajineen oli noussut kapinaan Espanjan demokraattisesti valittua hallitusta vastaan.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Hemingway oli toiminut Punaisen ristin ambulanssinkuljettajana. Hän haavoittui itävaltaunkarilaisten ampumasta kranaatista Italian rintamalla mutta onnistui vammastaan huolimatta kuljettamaan haavoittuneen italialaissotilaan turvaan.

1920-luvulla Hemingway oli asunut Pariisissa. Sieltä hän matkusti usein Espanjaan, jonka härkätaisteluperinne kiehtoi häntä suunnattomasti. Hän kirjoitti artikkeleissaan ja romaaneissaan siinä olevan samaa brutaalia kauneutta kuin sodassa.

Espanja ja sota olivat siis Hemingwaylle hyvinkin tuttuja. Aluksi hän ei kuitenkaan olisi halunnut avoimesti valita puoltaan, sillä esimerkiksi hänen silloiset appivanhempansa, jotka olivat katolisia, tukivat avoimesti konservatiivisia arvoja kannattavaa Francoa.

Alun perin Hemingway oli sitä mieltä, että Yhdysvaltojen ei pitäisi sotkeutua Euroopan konflikteihin, minkä hän ilmaisi useissa kirjoittamissaan artikkeleissa.

Vasemmistomielinen sotakirjeenvaihtaja Martha Gellhorn, joka sai mainetta myös kirjailijana, sai ilmeisesti Hemingwayn muuttamaan mielensä.

Vuoden 1937 alussa parivaljakko matkusti Espanjaan, josta he alkoivat lähettää sotareportaaseja Yhdysvaltoihin.

Lehtimiehiltä oli pääsy kielletty etulinjaan, mutta Hemingway uhmasi kieltoa kerta toisensa jälkeen ja pääsi siten usein näkemään sodan sotilaiden silmin.

Hän myös toistuvasti vaaransi henkensä ja muiden turvallisuuden tyhjentämällä konekiväärin lippaallisen falangistien asemia kohti ilman syytä ja tepastelemalla huolettomasti rintamalinjojen välissä.

VIDEO – Kuuntele Hemingwaytä selostajana tasavaltalaiselokuvassa ”Espanjan maa” vuodelta 1937:

Häntä syytettiinkin usein vastuuttomaksi seikkailijaksi, joka hankkiutui vaarallisiin paikkoihin vain pönkittääkseen karskia mainettaan.

Toisin kuin useimmilla muilla ulkomaalaisilla Hemingwaylla oli varaa elellä mukavasti, ja hän muun muassa matkusti useita kertoja kotiinsa Key Westiin Floridaan.

Hemingwayn kolmannen vaimon Gellhornin mukaan tämän arvostelijat olivat kuitenkin väärässä.

”Hemingwaysta voidaan sanoa paljon pahaa”, Gellhorn kirjoitti vuosia tämän kuoleman jälkeen, ”mutta hän ihaili aidosti vapaaehtoisia sotilaita ja oli vilpittömästi huolestunut Espanjan kohtalosta.”

Kuolemansellissä Francon vankina

Hemingway ei suinkaan ollut ainoa kirjailija, joka oli huolestunut Espanjan tilanteesta.

Yksi konfliktista ulkomaailmalle raportoinut oli unkarilaissyntyinen Itävallassa kasvanut lehtimies ja kirjailja Arthur Koestler, jonka falangistit pidättivät vuoden 1937 alkupuolella.

Koestler tuomittiin kuolemaan, ja hän istui helmikuusta kesäkuuhun eristyssellissä odottamassa teloitusta.

Viime hetkellä hänet vaihdettiin erään taistelulentäjän vaimoon, joka oli jäänyt tasavaltalaisten vangiksi. Koestler kuvaili vankilakokemuksiaan tuotannossaan.

Ranskalaisella kirjailijalla André Malraux’lla ei ollut lentokokemusta, mutta hän kokosi Espanjan tasavallan ilmavoimiin laivueen ja jopa itse johti sitä vuoteen 1937, jolloin laivue lopetettiin.

Laivue käytti muun muassa Ranskan Espanjalle sodan alkuvaiheissa luovuttamia vanhentuneita Potez 540 -koneita, mutta niistä ei ollut vastusta saksalaisten tehokkaille taistelukoneille, joita Francolla oli tukenaan.

Malraux matkusteli useita kuukausia ympäri Yhdysvaltoja ja keräsi rahaa hankkiakseen ajanmukaista taistelukalustoa. Sen jälkeen hän yritti käyttää niukan keräystuoton tarkkaan hyväksi.

VIDEO – Sisällissotaa Espanjassa:

Malraux’ta pidettiin usein Heminwayn tavoin yläluokkaisena seikkailijana, mutta monet hänen rinnallaan taistelleet kehuivat hänen rohkeuttaan ja toverillista asennettaan.

Vuonna 1938 Malraux’lta ilmestyi romaani Toivo, jossa hän kuvasi kokemuksiaan sodasta. Myös toinen ranskalainen kirjailija, Antoine de Saint-Exupéry, osallistui Espanjan sisällissotaan vuonna 1937.

Hän ei ollut vielä tuolloin lyönyt itseään läpi, vaan hän kirjoitti lastenkirjaklassikoksi muodostuneen Pikku prinssin vasta muutama vuosi myöhemmin.

Britti oli liian pitkä juoksuhautaan

Eric Blair oli kalpea ja laiha britti, jolla oli pituutta yli 190 senttimetriä. Hänet tunnettiin kiivaana sosiaalisen eriarvoisuuden arvostelijana. Vuoden 1936 joulukuussa hän päätti matkustaa Espanjaan taistelemaan fasismia vastaan.

Hän oli saanut jonkin verran aseiden käsittelykokemusta opiskellessaan Etonin sisäoppilaitoksessa ja työskennellessään poliisina Burmassa.

Hän olikin varsinainen konkari verrattuna muihin vapaaehtoisiin, joista monet eivät olleet koskaan edes pitäneet kivääriä kädessään.

Kansainvälisten vapaaehtoisjoukkojen sijaan Blair päätyi Kataloniaan trotskilaisen puolueen Partido Obrero de Unificación Marxistan eli POUMin miliisiin.

Aseiden käsittelykokemuksensa ansiosta hän kohosi nopeasti arvoasteikossa. Tasavallan puolesta taistelevien vasemmistolaisliikkeiden välillä oli yhteisestä vihollisesta huolimatta jatkuvasti kitkaa, ja Blair pyrki pysymään kiistoista sivussa oman turvallisuutensa vuoksi.

Blairilla oli muutenkin hyvä syy pitää matalaa profiilia: juoksuhaudat oli kaivettu espanjalaisia eikä pitkiä brittejä varten.

Blairia varoitettiin useasti siitä, että pituutensa vuoksi hän olisi tarkka-ampujille helppo maali. 20. toukokuuta 1937 vihollisen luoti osuikin häntä kaulaan, kun hän nojaili juoksuhaudan seinämään.

Hänen suustaan vuosi niin vuolaasti verta, että hän töin tuskin selvisi hengissä yli kahdensadan kilometrin sairaalamatkasta kuoppaisia vuoristoteitä pitkin. Vamman vuoksi Blairin ääni jäi pysyvästi käheäksi.

Blairin maatessa sairaalasssa puhkesi aseellisia yhteenottoja POUMin ja marxilaisen puolueen, Partido Comunista de Españan, PCE:n välillä. POUMia syytettiin vihollisen vakoojien piilottelusta.

Alakynnessä olleeseen POUMiin kuulunut Blair joutui piileskelemään useita päiviä, ennen kuin hän pääsi pakenemaan rajan yli Ranskaan ja sieltä kotiin.

Hemingwayn kokemukset Espanjassa innoittivat häntä kirjoittamaan vuonna 1940 teoksen Kenelle kellot soivat. Kirjojen myynnillä mitattuna Hemingway jää silti kakkoseksi Espanjan sisällissodasta kirjoittaneista.

Ykkössijaa pitää näet hallussaan Blair, joka käytti kirjailijanimeä George Orwell. Hän kirjoitti sisällissodasta erityisesti teoksessaan Katalonia, Katalonia.

Totalirististen järjestelmien kritiikkiä edustavat myös hänen 1900-luvun menestyneimpiin kuuluvat teoksensa Eläinten vallankumous ja Vuonna 1984, joiden yhteenlasketut myyntiluvut menevät Hemingwayn ohi.