Sisällissota jakoi islamin
Muutama vuosi profeetta Muhammedin kuoleman jälkeen hänen perheessään puhkesi valtataistelu. Kun profeetan vävy Ali nimitettiin kalifiksi, Muhammedin leski Aisha asettui johtamaan kapinaa uutta kalifia vastaan.
Siffinin kolmen päivän sodassa Ali taisteli Muawiyaa vastaan, josta tuli seuraava kalifi.
Profeetta Muhammedin leski Aisha katsoi kamelin selästä joukkojensa yli. Hän tiesi kohtalon hetken koittaneen. Taistelun alettua ei ollut paluuta.
Ehkä peräti 50 000 soturia oli kokoontunut Basran kaupungin ulkopuolelle Irakiin joulukuisena päivänä vuonna 656. Oli kulunut 24 vuotta siitä, kun Muhammed oli kuollut, ja nuori islamilaisimperiumi oli nyt ensimmäisen sisällissotansa kynnyksellä. Oli harvinainen näky, että nainen, Aisha, johti miehiä taistelukentällä, mutta hän ei ollutkaan tavallinen nainen. Hänet on usein kuvattu Muhammedin suosikkivaimoksi, ja hän piti itseään ”uskovien äitinä".
Mahtavan armeijan kärjessä olivat myös hänen serkkunsa Talha ja Zubayr, jotka olivat kuuluneet Muhammedin lähimpiin seuralaisiin.
Ali ibn Abi Talib oli Muhammedin ensimmäinen seuraaja
Sotakentän toisella puolella odotti vastikään nimitetty kalifi Ali ibn Abi Talib armeijoineen. Sanotaan, että hän odotti viimeiseen asti vastustajan siirtoa. Kalifina Ali oli arabien valtakunnan poliittinen ja uskonnollinen johtaja. Lisäksi hän oli Muhammedin serkku ja vävy. He olivat varttuneet samassa kodissa, ja perimätiedon mukaan Ali oli kääntynyt islamiin 10-vuotiaana, ja hänestä oli silloin tullut Muhammedin ensimmäinen miespuolinen kannattaja.
Jos haluaa ymmärtää, miksi Aisha, Talha ja Zubayr kapinoivat Alia vastaan, on palattava vuosia taaksepäin. Konflikti saattoi hyvinkin olla osittain henkilökohtainen. Vuosikymmeniä aiemmin Aishaa oli nimittäin syytetty uskottomuudesta hänen ollessaan aviossa Muhammedin kanssa. Perimätiedon mukaan profeetta kysyi Alilta neuvoa, ja tämä kehotti profeettaa eroamaan vaimostaan. Muhammed ei totellut häntä, mutta Aisha ei koskaan antanut anteeksi Alille.
Muhammed kuoli 632 Medinassa.
Abu Bakrista tuli kalifi
Konflikti oli kuitenkin paljon monimutkaisempi. Ali oli taistellut Muhammedin rinnalla ja ollut yksi hänen lähimpiä liittolaisiaan. Siksi Alin kannattajat uskoivat myös, että hänet olisi nimitetty profeetan seuraajaksi. Kun Muhammed kuoli vuonna 632, kalifiksi valittiin sen sijaan profeetan isä, Abu Bakr. Abu Bakria seurasi Umar ja häntä Uthman. Heidän valtakuntansa laajeni nopeasti valloituksilla ja sodilla Bysanttia ja Persian imperiumia vastaan. Islamilaisesta imperiumista oli pian tullut suurvalta.
Uthman tuli varakkaasta kauppiasperheestä Mekasta. Kalifina hän suosi sukulaisiaan, mikä johti lievään kansannousuun. Kesäkuussa 656 Uthman murhattiin kotiinsa.
Kapinalliset auttoivat Alin valtaan
Kapinalliset halusivat Alin uudeksi kalifiksi, mutta hän kieltäytyi aluksi tarjouksesta. Hän katsoi tarpeelliseksi saada laajempaa kannatusta johtavien muslimien keskuudessa voidakseen nousta johtajaksi. Sitä hän sai kapinallisten painostuksen jälkeen. Kaksi Alia kannattaneista olivat Talha ja Zubayr, vaikka useat lähteet kertovatkin heidän olleen pakotetettuja siihen.
Nyt Ali voitiin valita kalifiksi, mutta asema oli hyvin haavoittuva. Ali ei tosin ollut osallinen Uthmanin murhaan, mutta se, että kapinalliset olivat auttaneet häntä valtaan, loi suuria epäilyksiä. Uthmanin sukulaiset Umayya-klaanista vaativat Alia rankaisemaan tappajia.
Aisha nousi Alia vastaan
He saivat tukea myös Aishalta. Koska Aisha oli leski ja hänen isänsä oli kuollut, hän saattoi suhteellisen vapaasti tehdä omia poliittisia päätöksiä. Hänellä oli vahva asema, ja hän piti oikeutenaan hyödyntää sitä. Kun Ali ei näyttänyt ottavan käsittelyynsä Uthmanin murhaajia, Aisha aloitti oman kapinan uutta kalifia vastaan. Zubayr ja Talha vaihtoivat puolta ja siirtyivät Aishan riveihin.
Muhammedin kolmas vaimo Aisha vaikutti suuresti islamin kehitykseen profeetan kuoltua. Muslimien sisällissodan ensimmäisessä taistelussa hän johti joukkoja kamelin selästä, minkä vuoksi taistelua kutsutaan kamelitaisteluksi.
Verinen kamelitaistelu
Armeijat kohtasivat Basran kaupungin ulkopuolella. Aluksi osapuolet pyrkivät neuvottelemaan, mutta pian levottomuudet levisivät leirien välillä. Tilanne päättyi laajaan yhteenottoon, joka on jäänyt historiaan Kamelitaisteluna. Nimi viittasi Aishan ratsuun, joka oli merkittävässä roolissa.
Aisha istui howdahilla – alustalla, joka on kiinnitetty tukevasti kamelin selkään. Paikastaan hän näki taistelukentälle ja näkyi itse selvästi sekä omalle joukolleen että viholliselle. Kaikkien tietojen mukaan taistelu oli varsin verinen. Kerrotaan, että taistelutantereella oli kasoittain kaatuneita sotilaita ja ruumiinosia. Päivässä kaatui ehkä lähes 10 000 miestä, heidän joukossaan Zubayr ja Talha.
Aishan kapina-armeija alkoi taistelun, mutta Alin joukot saivat pian yliotteen. Aishan kamelin ympärillä käytiin kiivaimmat taistelut, kun hänen kannattajansa yrittivät epätoivoisesti puolustaa ratsukkoa. Nuolet viuhuivat hänen howdahinsa ympärillä ja porautuivat sen puuhun. 45-vuotias Aisha selvisikin vahingoittumattomana, mutta lopulta Alin sotilaat onnistuivat katkaisemaan kamelin jalat ja pakottamaan sen maahan. Aishan joukot antautuivat, ja heidän johtajansa vangittiin.
Ali kohteli Aishaa suurella kunnioituksella. Hän säästi Aishan hengen ja lähetti hänet Medinaan. Siellä Aisha asui vielä kaksikymmentä vuotta, mutta ei aktiivisesti osallistunut poliittiseen elämään.
Ratkaisematon Siffinin taistelu
Kamelitaistelu ei ollut ainoastaan verinen yhteenotto. Se oli myös ensimmäinen suurempi taistelu islamin kannattajen välillä. Tapahtumasta on siksi syntynyt syvä juopa islamilaiseen yhteiskuntaan.
Ali ei myöskään saanut mahdollisuutta levätä. Uthmanin tappajat olivat edelleen vapaalla jalalla, ja taistelut jatkuivat. Alin haastoi nyt Muawiya, joka oli Syyrian maaherrana ja kuului Uthmanin kanssa samaan klaaniin. Tapahtumat tulivat tunnetuiksi nimellä fitna (sisällissota).
Ali nimettiin kalifiksi murhatun Uthmanin jälkeen. Kun Ali ei rankaissut murhaajia, häntä vastaan nousi kapina.
Seuraavana vuonna Alin ja Muawiyan joukot ottivat yhteen merkittävässä Siffinin taistelussa Syyriassa. Kolmen päivän ajan joukot taistelivat Eufrat-virran rannoilla. Raskaista taisteluista huolimatta yhteenoton tulos jäi epäselväksi. Ali joutui neuvottelemaan Muawiyan kanssa, mutta ratkaisu pysyi hyvin kiistanalaisena.
Kharijiitit aloittivat uuden kapinan
Monet Alin kannattajat eivät voineet hyväksyä sitä, että hän neuvotteli vihollisen kanssa, ja hylkäsivät hänet. Ryhmä tuli tunnetuksi kharijiitteina – "ne, jotka menevät ulos" – ja he käynnistivät uuden kapinan Alia vastaan. Hän kukisti kapinalliset Nahrawan taistelussa vuonna 658, mutta ryhmä säilyi. Kolme vuotta myöhemmin eräs kharijiitti murhasi Alin, kun tämä oli rukoilemassa moskeijassa Irakissa, Kufan kaupungissa, josta Ali oli tehnyt valtakuntansa pääkaupungin.
Alin kuoleman jälkeen Muawiyasta tuli uusi kalifi, ja hän perusti Umayyad-dynastian. Muawiyan seuraajat hallitsivat muslimien imperiumia lähes sata vuotta. Kun dynastia kukistui vuonna 750, arabien valtakunta oli laajennut lännessä nyky-Espanjaan ja Marokkoon ja idässä aina Pakistaniin ja Afganistaniin asti.
Shiiat ja sunnit
Alin valtakaudella käyty sisällissota oli kuitenkin luonut pysyvän särön islamilaiseen yhteiskuntaan. Alin seuraajat (shia Ali), shiiat, pitivät Alia profeetta Muhammedin laillisena perijänä. He uskoivat, että islamin johtajan tuli kuulua profeetan sukuun ja nimittivät imaameja kalifien sijaan. Imaamin tehtävänä oli tulkita Muhammedin viestejä.
Sunnit puolestaan pitivät Alia neljäntenä ja viimeisenä lakiin perustuvana kalifina. Heidän mukaansa kalifit piti valita henkilökohtaisilla ansioilla – ei Muhammedin sukulaisuuden perusteella.
Ero sunnien ja shiiojen välillä on johtanut lukuisiin poliittisiin ja uskonnollisiin konflikteihin, joita esiintyy vielä nykyaikanakin.
Ali on haudattu Irakin Najafiin. Hänen mukaansa nimetty moskeija on shiiamuslimien pyhiinvaelluskohde.
Fakta: Sunnien ja shiiojen välinen konflikti jatkuu
Alin kalifiajan sisällissodalla oli ratkaiseva historiallinen merkitys, koska se johti eroon sunnien ja shiiojen välillä. Nykyään noin 80 prosenttia maailman muslimeista arvellaan olevan sunneja ja noin 10–15 prosenttia shiioja. Shiiat muodostavat väestöstä enemmistön Iranissa, Irakissa, Azerbaidžanissa ja Bahrainissa, ja heillä on merkittäviä vähemmistöryhmiä muun muassa Libanonissa, Pakistanissa ja Turkissa.
Ehkä suurin ero sunneihin verrattuna on se, että shiiat uskovat Muhammedin valinneen Alin seuraajakseen muslimiyhteisön johtajaksi. Ali ja hänen jälkeläisensä olivat siis oikeutettuja tulkitsemaan Koraanin ja Muhammedin perinteitä.