Kaksikymmentä 14–17-vuotiasta poikaa ryömi lokakuussa 1868 ahtaaseen ja mutaiseen tunneliin. Heidän mustat pukunsa, valkoiset otsanauhansa ja katana-miekkansa kertoivat heidän olevan Byakkotai-prikaatin nuoria samuraita.
Juuri nyt nuorukaiset eivät kuitenkaan muistuttaneet uljaita sotureita. He olivat ehtineet nipin napin suojaan keisarillisen armeijan sotilailta ryömimällä Iimorivuorella kulkevaan vesitunneliin. Aizu-Wakamatsun kaupunkia ahmivan tulipalon savu kirveli heidän nenäänsä, ja heidän takanaan hiipuivat taistelun äänet ja asukkaiden epätoivoiset huudot.
Japanissa oli eletty lähes 700 vuotta shogunien feodaalihallinnon alla, mutta nyt nuorta Meiji-keisaria keulakuvanaan pitävät etelän samurait olivat ottamassa maan armotta hallintaansa.
Moni paikallinen johtaja eli daimio oli laskenut aseensa ja antautunut keisarille vapaaehtoisesti, mutta Koillis-Japanissa vastarinta oli kovaa, ja verinen Boshin-sota oli riehunut jo vuoden.
Iimorivuoren juurella aukeaa yhä vesitunneli, jonka kautta samuraipojat pääsivät vuoren huipulle.
Tunnelissa ryömivät nuoret olivat vasta samuraikoululaisia. Kaupunki kuitenkin kaipasi epätoivoisesti jokaista kynnelle kykenevää suojelemaan Tsurugan linnaa, jonne daimio Matsudaira Katamori oli vetäytynyt, sillä keisarin kannattajat piirittivät Aizu-Wakamatsua.
Taistelun tuoksinassa nuoret olivat joutuneet eroon yksiköstään, eivätkä he nyt tienneet, miten kamppailut etenivät. He ryömivät vesitunnelin kautta Iimorivuorelle noin puolentoista kilometrin päähän linnasta saadakseen käsityksen tilanteesta.
Kun he pääsivät huipulle, heidän edessään aukeni masentava näky: kaupunki oli menetetty ja uljas linna näytti olevan tulessa.
Poikien tehtävä oli ollut suojella daimiota, ja nyt tämä oli oletettavasti kuollut. Samoin oli täytynyt käydä heidän daimion armeijassa palvelleille samurai-isilleen.
”Meidän on osoitettava oikeaa samurailuonnetta ja tehtävä seppuku.” Byakkotai-yksikön johtaja Shinoda Gisaburo
Yksikköä johtanut vasta 17-vuotias Shinoda Gisaburo alkoi puhua. Hän totesi järkyttyneille pojille, että heidän olisi pelotta tehtävä niin kuin he samuraikoulussa olivat oppineet. Heidän daimionsa oli kuollut, joten heidän viimeinen tehtävänsä olisi osoittaa uskollisuuttaan hänelle seuraamalla häntä kuolemaan. Oli aika suorittaa rituaali-itsemurha seppuku.
”Vilkkaan keskustelun jälkeen Gisaburo totesi, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Surimme daimiota linnassa ja perheitämme linnan juurella. Meidän oli osoitettava oikeaa samurailuonnetta ja tehtävä seppuku”, kirjoitti Iinuma Sadakichi vuosia myöhemmin tapahtumista vuorella. Hän oli 14-vuotiaana jäänyt joukosta ainoana henkiin Gisaburon johdettua nuorukaiset itsemurhaan.
Aizu-Wakamatsun kaupungissa ylläpidetään samurai-ajan perintöä muun muassa jokavuotisilla festivaaleilla, joilla pojat esiintyvät Byakkotai-asuissa.
Samurait opiskelivat uskollisuutta
Poikien itsemurha voi tuntua järkyttävältä, mutta todellisuudessa he tekivät vain niin kuin heille oli opetettu. Byakkotai-prikaati eli Valkoisen tiikerin prikaati koostui 305 nuorukaisesta, jotka kävivät arvostettua Nisshinkanin samuraikoulua Tsurugan linnan lähistöllä.
Kouluun otettiin vain hienoimpien paikallisten samuraiperheiden vanhimpia poikia. Siellä opetettiin muun muassa tähtitiedettä, matematiikkaa ja lääketiedettä, mutta ennen kaikkea pojat oppivat siellä osoittamaan kunnioitusta ja uskollisuutta.
Tsurugan linna tuhoutui piirityksessä ja purettiin vuonna 1874. Se rakennettiin kuitenkin uudestaan, ja se on valmistumisestaan vuonna 1965 asti ollut kaupungin maamerkki.
Nisshinkanissa pojat saivat samuraille tarkoitetun sotilaallisen peruskoulutuksen, jossa tärkeintä olivat vanhojen kungfutselaisten tekstien ulkoluku, tyyliteltyjen kamppailulajien harjoittelu sekä japanilaisen shogun-yhteiskunnan hierarkian omaksuminen.
Pojat oppivat sitkeiksi ja kärsivällisiksi sekä antamaan tarvittaessa epäröimättä henkensä säilyttääkseen kunniansa ja arvokkuutensa. Koulu kunnioitti samurai-ihanteita ja pyrki luomaan niiden hengessä vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta poikien kesken.
Shinoda Gisaburo ja hänen nuoret toverinsa eivät olleet vielä täysin koulutettuja samuraita eikä heidän olisi pitänyt joutua sotaan, mutta daimion tilanne Tsurugan linnassa oli niin epätoivoinen, että jopa kaikki Nisshinkanin koulun oppilaat liitettiin daimion armeijan reserviyksiköksi.
Nisshinkanin koulualueen pinta-ala oli 26 000 m2, ja siellä oli muun muassa observatorio ja uima-allas.
Samurain oppiin tultiin 10-vuotiaana
Nuoret olivat perehtyneet kunniakkaaseen itsemurhaan opinnoissaan Aizun alueen hienoimmassa samuraikoulussa, Nisshinkanin koulussa.
Vuonna 1803 valmistuneen Nisshinkanin koulun tehtävä oli valmistaa Aizun alueen samuraiperheiden vanhimpia poikia elämään yhteiskunnan huipulla vahvoina sotureina ja viisaina johtajina.
Pojat aloittivat koulun 10-vuotiaana. Opinnoissa korostettiin samuraiden klassisten arvojen omaksumista ja vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen luomista kunkin luokan poikien kesken.
Samuraikoulun perusopetus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan: ”Älä tee väärin.”
Oli asioita, jotka olivat oikein, ja oli asioita, jota olivat väärin, ja sen, mikä oli mitäkin, määrittivät aina hierarkiassa ylempänä olevat. Oli äärimmäisen tärkeää olla kyseenalaistamatta tätä periaatetta ja sen takana olevaa viisautta, sillä epäilys järkyttäisi yhteiskunnan harmoniaa.
Nisshinkanin koulu paloi Aizu-Wakamatsun taistelussa vuonna 1868, mutta se rakennettiin uudestaan, ja se toimii nykyisin muun muassa samuraiden koulutusta esittelevänä museona.
Japani pakotettiin avautumaan
Poikien koulussa opettelemat samurai-ihanteet olivat olleet Japanin yhteiskunnan kulmakiviä lukuisten vuosisatojen ajan, ja niiden merkitys oli vain kasvanut sen jälkeen, kun suuri shogun Tokugawa Ieyasu oli vuonna 1603 lopettanut maan lukuisat sisällissodat ja yhdistänyt kaikki daimiot alaisuuteensa niin kutsuttuun Tokugawa-shogunaattiin.
Erittäin vanhakantainen hallinto keskitti valtaa keisarilta shogunille ja sulki Japanin ulkomaailmalta ennennäkemättömällä tavalla.
Japanin eristys rikkoutui vuonna 1853, kun yhdysvaltalaisen kapteeni Matthew C. Perryn johtama laivasto saapui vaatimaan Japania avaamaan rajansa kaupankäynnille lännen kanssa.
Tokugawa-shogunaatin johtajien oli pakko suostua, sillä heidän sotavoimansa olivat selvästi toivottoman vanhentuneita tulijoiden tulivoimaisiin sotalaivoihin verrattuna.
Konservatiivista Tokugawa-shogunaattia alettiin tämän jälkeen syyttää Japanin eristyneisyydestä ja jälkeenjääneisyydestä länsivaltoihin verrattuna, ja varsinkin Etelä-Japanissa samurait alkoivat liikehtiä kaavoihinsa kangistunutta shogunia vastaan voidakseen avata Japania maailmalle.
Kun kapteeni Matthew C. Perry saapui Japaniin, hän ojensi japanilaisille valkoisen lipun ja kirjeen, jonka mukaan heidät tuhottaisiin, jos he tarttuisivat aseisiin.
Uutta järjestystä kannattava liikehdintä eteni vähitellen, ja tilanne kärjistyi 3. tammikuuta 1868, kun samurait hyökkäsivät keisarilliseen palatsiin Kiotossa. Samurait julistivat, että valta maassa kuului nyt 15-vuotiaalle keisarille. Shogunin asema kumottiin, ja hänen maansa oli luovutettava keisarille.
Silloinen shogun Tokugawa Yoshinobu kieltäytyi hyväksymästä viraltapanoaan, ja syttyi sisällissota. Tokugawa yritti ensin iskeä Kiotoon, mutta keisarilliset joukot olivat saaneet tuliaseita ja koulutusta muun muassa Yhdysvalloista, joten ne olivat paljon paremmin varustautuneita kuin shogunin samurait.
Taistelu päättyi keisarillisten joukkojen voittoon. Sen jälkeen ne lähtivät etenemään kohti pohjoista, missä moni paikallinen daimio oli yhä uskollinen shogunille.
Lokakuussa keisarilliset joukot saapuivat Fukushimaan, jota oli vuosisatoja johtanut Aizu-klaani. Joukot hyökkäsivät sen alueelle ja alkoivat piirittää sen pääpaikkaa Tsurugan linnaa. Edessä oli koko sisällissodan suurin ja merkittävin taistelu.
Boshin-sodassa shogunia kannattavat samurait olivat ihmeissään ylivoimaisen keisarillisen armeijan edessä.
Rituaali-itsemurha oli tarpeeton
Aizun taistelussa kävi jälleen selväksi, että keisarin joukot olivat ylivertaisia paikallisiin samuraihin verrattuna.
Samuraikoululaisten ryömiessä Iimorivuoren huipulle piiritys oli kestänyt jo monta viikkoa ja usko daimion voittoon oli enää silkkaa toiveajattelua.
Kun pojat erottivat Tsurugan linnan vain vaivoin savun seasta, heitä johtaneella 17-vuotiaalla Shinoda Gisaburolla ei ollut epäilystäkään siitä, mitä heidän piti tehdä.
”Niinpä vähän yli kymmenen aamupäivällä, kun päätös oli tehty, hän istuutui katse kohti lounasta, osoitti kunnioituksensa linnalle, lausui muutaman sanan ja suoritti sitten hitaan itsemurhan”, kirjoitti Iinuma Sadakichi.
Boshin-sodan jälkeen Iinuma Sadakichista tuli keisarillisen armeijan upseeri.
Shinoda suoritti seppukun ensimmäisenä leikkaamalla vatsansa miekallaan. Hän osasi perinteisen tekniikan, sillä se opetettiin samuraikoulussa vanhimmille oppilaille opintojen loppuvaiheessa.
Johtajansa kuoleman jälkeen tuli muiden poikien vuoro arvojärjestyksessä. Joidenkuiden kohdalla toverien oli päästettävä heidät tuskistaan, mutta suurin osa suoritti rituaalin täysin itsenäisesti.
Lopulta 19 poikaa oli kuollut ja vuorenhuippu oli peittynyt vereen. Jäljellä oli enää joukon nuorin, 14-vuotias Iinuma Sadakichi. Hän oli valehdellut ikänsä ilmoittautuessaan Byakkotai-prikaatiin, johon oli muuten otettu vain ylimmän luokan oppilaita.
Sadakichi ei ollut vielä edennyt opinnoissaan niin pitkälle, että niissä olisi käsitelty seppukua. Hän teki silti parhaansa, iski miekan mahaansa ja yritti vetää sitä vasemmalta oikealle. Miekka ei kuitenkaan ollut tarpeeksi syvällä aiheuttaakseen välittömästi kuolemaa. Sadakichi tuupertui verta vuotaen elottomien tovereidensa joukkoon.
Seppuku suoritettiin iskemällä terä syvälle mahaan ja vetämällä vasemmalta oikealle. Sen jälkeen toinen samurai yleensä iski kuolevalta pään poikki.
Eräs maalainen löysi puolikuolleen Sadakichin, sitoi tämän haavat ja hoiti pojan kuin ihmeen kaupalla takaisin elävien kirjoihin.
Kului päiviä, ennen kuin Sadakichi sai kuulla totuuden taistelusta: vaikka maisema oli vuorenhuipulta näyttänyt peittyvän kokonaan savuun ja liekkeihin, linna oli yhä sinnitellyt vastaan. Aizu antautui vasta viikkoja myöhemmin, 6. marraskuuta. Tappiosta huolimatta poikien samurai-isät eivät olleet tehneet seppukua, ja suurin osa oli selvinnyt taistelusta hengissä, myös daimio Matsudaira Katamori. Poikien itsemurha oli tehty turhaan.
Jos koet olosi toivottomaksi tai sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, hae apua esimerkiksi kriisipuhelimesta.
Keisarin joukot nujersivat vastustajansa
Keisaria kannattavien etelän samuraiden hyökkäys palatsiin Kiotossa 3. tammikuuta 1868 käynnisti Japanin sisällissodan eli Boshin-sodan. Uusi keisarillinen Meiji-hallinto nujersi armotta shogunille yhä uskolliset klaanit.
Shogunin samurailta puuttui taistelutahtoa
27.–31. tammikuuta 1868: Sota alkoi Toba-Fushimin taistelulla, kun shogun Tokugawa Yoshinobu lähetti armeijansa kohti etelästä tulleiden keisarimielisten joukkojen Kiotoa. Shogunin armeija oli suurempi, mutta siltä uupui niin varusteita kuin taistelutahtoa. Se kärsi kirvelevän tappion.
Samurait tuhottiin armotta
25. huhtikuuta – 1. toukokuuta 1868: Shogun luovutti, mutta osa hänen kannattajistaan jatkoi taistelua, joten keisarillinen armeija lähti kohti pohjoista. Kominen linnan piirityksen yhteydessä paikallisen daimion samurait tuhottiin armotta ja linna poltettiin maan tasalle.
Naiset ja lapsetkin taistelivat
6. lokakuuta – 6. marraskuuta 1868: Keisarilliset joukot saapuivat Aizu-klaanin alueelle. Shogunia tukeva Matsudaira Katamori julisti poikkeustilan, ja kaikki, niin miehet kuin naisetkin, kutsuttiin puolustamaan Tsurugan linnaa. Linna kukistui kuukauden kuluttua ja tuhansien kuoltua.
Viimeiset vetäytyivät Hokkaidolle
4. joulukuuta 1868 – 27. kesäkuuta 1869: Viimeiset shogun-hallinnon kannattajat vetäytyivät pohjoiseen Hokkaidon saarelle. Toukokuussa he menettivät laivastonsa keisarilliselle armeijalle, ja pian 7 000 keisarin sotilasta nousi saarelle ja kukisti shogunin viimeiset 3 000 samuraita.
Poikia kunnioitetaan yhä
Itsemurhan tehneiden 19 pojan ruumiit lojuivat Iimorivuorella sisällissodan loppuun asti, mutta lopulta keisarillinen hallinto antoi luvan haudata heidät vuorelle.
Tieto nuorista samuraista ja heidän kuolemastaan levisi julkisuuteen vasta vuosia myöhemmin, kun Iinuma Sadakichi kirjoitti muistelmansa nimellä ”Itsemurha”. Tarina samuraiden pelottomasta – ja täysin turhasta – kuolemasta herätti koko Japanissa runsaasti ihailua. Nykyisin Iimorivuori on Aizun alueella suosittu turistikohde.
Kun Sadakichi kuoli vuonna 1931, hänen tuhkansa siroteltiin hänen toivomuksensa mukaan hänen Byakkotai-tovereidensa hautakivien joukkoon.
Iimorivuorella on yhä Italian Benito Mussolinin poikien muistolle lahjoittama Pompejista tuotu pylväs.
Tarina kosketti myös Japanin rajojen ulkopuolella. Italian diktaattori Benito Mussolini liikuttui nuorukaisten uhrimielestä niin, että hän lahjoitti Pompejista peräisin olevan pylvään heidän muistolleen. Se seisoo yhä Iimorivuorella.
Poikien hautakivien lähellä on vuoren ehkä kuuluisin muistomerkki, johon on kaiverrettu poikien kuolemallaan kunnioittaman daimio Matsudaira Katamorin kirjoittama säe:
”Vaikka kuinka moni kastelisi näitä hautakiviä kyynelillään, nämä nimet eivät koskaan katoa maailmasta.”
19 muistomerkkiä symboloi 19:ää nuorta itsemurhan tehnyttä samuraita. Joka vuosi tuhannet japanilaiset vaeltavat paikalle rukoilemaan.