Englantilainen maanomistaja, poliitikko ja sotilasjohtaja Oliver Cromwell onnistui kolme vuotta kestäneen verisen sisällissodan jälkeen vuonna 1649 syöksemään Englannin kuninkaan Kaarle I:n vallasta.
Hän halusi tehdä Englannista tiukan puritaanisen valtion.
Kukistettuaan kuninkaan Cromwell perusti tasavaltalaisen armeijan, jonka avulla hän nujersi kaiken poliittisen vastarinnan. Hän sai muutamassa vuodessa hallintaansa Englannin, Irlannin ja Skotlannin ja hallitsi niitä kuin sotilasdiktatuuria.
Cromwell kuoli vuonna 1658, ja jo kahden vuoden kuluttua monarkian tukijat päättivät tasavallan ajan ja nostivat valtaistuimelle kuningas Kaarle II:n.
Cromwell tuomittiin postuumisti maanpetturina, ja hänen ruumiinsa kaivettiin haudasta symbolista teloitusta varten.
1. Oliver Cromwell murhasi Irlannissa
Englanti oli alistanut Irlannin valtaansa 1500-luvulla, mutta vuodesta 1642 Irlannilla oli ollut laaja itsehallinto.
Cromwellin valtaannousun jälkeen irlantilaiset liittoutuivat hänen vastustajiensa kanssa, ja Cromwell hyökkäsi Irlantiin kovin ottein.
Droghedan kaupungissa rojalistisen varuskunnan kaikki kolmetuhatta englantilaista sotilasta teloitettiin armotta ja komentaja Arthur Aston hakattiin kuoliaaksi omalla puujalallaan.
Cromwell sai hirmutöillään katolisten irlantilaisten ikuisen vihan niskoilleen.
Cromwellin sotilaat murhasivat myös lukuisia pappeja ja polttivat kirkon, jonne vastapuolen sotilaat olivat paenneet.
2. Oliver Cromwell järjesti vihollisensa mestauslavalle
Sisällissodan aikana kuningas Kaarle I pantiin kotiarestiin, mutta hänellä oli yhä poliitikkojen joukossa paljon tukijoita.
Vain harva halusi kokonaan eroon monarkiasta vaikka toivoikin parlamentin vallan kasvavan, ja siksi parlamentaarikkojen enemmistö päätti vuonna 1648 aloittaa neuvottelut kuninkaan kanssa.
Cromwell raivostui ja käynnisti parlamentissa puhdistukset: vain ne, jotka olivat valmiit hylkäämään kuninkaan, saivat pitää paikkansa.
Cromwell ja 58 muuta allekirjoittivat Kaarle I:n kuolemantuomion.
Parlamentti haastoi Cromwellin johdolla Kaarlen oikeuteen, jonka se oli tätä tarkoitusta varten perustanut.
Maanpetoksesta tuomittu kuningas mestattiin 30. tammikuuta 1649.
3. Oliver Cromwell lähetti vankeja kuolemanmarssille
Kaarle I:n teloitus herätti suurta vihaa Skotlannissa, jonka kuningas Kaarle I oli myös ollut. Kun skotit julistivat hänen poikansa Kaarle II:n kuninkaaksi, Cromwell hyökkäsi Skotlantiin.
Suuren Dunbarin taistelun jälkeen Cromwellin joukot marssittivat 5 000 sotavankia Englantiin Durhamiin.
Seitsemän päivää kestäneellä taipaleella vangit eivät saaneet lainkaan ruokaa ja vain vähän vettä, ja noin tuhat vankia kuoli matkalla ja 1 700 seuraavien kuukausien aikana vankeudessa sairauksiin ja kylmyyteen.
Arkeologit ovat viime aikoina tutkineet vankien joukkohautaa, ja löydösten perusteella uhrit ovat olleet 13–25-vuotiaita.
4. Oliver Cromwell hallitsi maata sotilasvoimin
Cromwell ei tyytynyt tyrannisoimaan vain naapurimaita vaan hallitsi diktaattorin elkein myös Englannissa.
Hän hajotti kahdesti istuvan parlamentin armeijan avulla ja kohteli kaikkia poliittisia vastustajiaan kovalla kädellä.
Oliver Cromwell hallitsi kovalla kädellä.
Kun rojalistit kapinoivat, Cromwell lähetti armeijan kukistamaan kapinat ja jakoi maan sotilasalueisiin, joiden kenraalit vastasivat yksin hänelle.
5. Oliver Cromwell teki katolisista toisen luokan kansalaisia
Cromwellin hyökkäys Irlantiin ja sitä seurannut kolmevuotinen sota jättivät maan surkeaan kuntoon.
Ainakin 200 000 siviilin on arveltu kuolleen väkivaltaisesti, sairauksiin tai nälänhätään.
Englantilaisten voittajien saneleman rauhansopimuksen ehdot olivat kovat. Cromwell esimerkiksi takavarikoi rojalistien maaomaisuuden, minkä ansiosta hän pystyi maksamaan sotilailleen muun muassa jakamalla heille tiluksia Irlannista.
Katolilaiset saivat omistaa Irlannissa maata vain vihreällä merkityssä Connachtin maakunnassa.
Rauhansopimuksesta kärsivät erityisesti katolilaiset.
Poliittisesta suuntauksesta riippumatta kaikkien katolilaisten maat ja omaisuus takavarikoitiin ja heidät karkotettiin Connachtin maakuntaan.
He eivät saaneet asua kaupungeissa, ja katoliset papit teloitettiin. Cromwellin julmat toimet kylvivät irlantilaisiin syvän vihan ja vastustuksen brittejä kohtaan.