Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Mao marssi kohti valtaa

”Pitkä marssi” toi Mao Tse-tungille vallan Kiinan kommunistipuolueessa ja teki hänestä maan itsevaltiaan johtajan sisällissodan päättyessä vuonna 1949.

Bridgeman Images

Kiinan keisarikunnan romahdettua 1912 Kiinassa taisteli pian vallasta pääasiassa kaksi puoluetta: Kiinan kansallispuolue (Kuomintang) ja kommunistinen puolue.

1920-luvulla kumpikin puolue sai tukea vastaperustetulta Neuvostoliitolta.

Vuonna 1927 kansallispuolueen johtaja Tšiang Kai-šek antoi käskyn tappaa tuhansia kommunisteja Shang­haissa, mikä johti sisällissotaan.

Kansallispuolueen armeija oli vahvempi kuin kommunistien, ja vuonna 1934 kommunistiarmeijan rippeet joutuivat vetäytymään kohti pohjoista.

Pitkäksi marssiksi kutsutun vetäytymisen aikana Mao Tse-tung otti vallan puolueessa.

Kommunistit turvautuivat taistelussa usein sissi­taktiikkaan nationalistien materiaalisen ylivoiman vuoksi.

Kun Japani vuonna 1937 hyökkäsi Kiinaan, puolueet taistelivat jonkin aikaa yhteistä vihollista vastaan.

Mao lujitti otettaan maaseudusta, ja toisen maailman­sodan päätyttyä hänellä oli uusia voimia iskuun kansallispuoluetta vastaan. Tšiang Kai-šek joukkoineen pakeni vuonna 1949 Taiwaniin.

Kaaos keisarikunnan kaaduttua

Kiinan keisarikunta oli eristäytynyt muusta maailmasta valtaosan 1800-lukua, ja teollistuminen maassa alkoi vasta 1900-luvulla.

Euroopan suurvalloilla oli tuolloin suuri vaikutusvalta Kiinan kaupassa.

Kun Kiinan keisarikunta romahti vuonna 1912, seurasi kaoottinen ajanjakso, jolloin useat sotapäälliköt kilpailivat keskenään vallasta eri puolilla maata.

Pian Sun Yat-senin johtamasta nationalistiliikkeestä kehittyi voimakkain valtatekijä. Hän oli saanut tukea Neuvostoliiton johtajalta Stalinilta, mutta toisaalta Neuvostoliitto tuki myös kasvavaa kommunistipuoluetta.

Kommunistinen puoluejohto noudatti aina Pitkään marssiin saakka uskollisesti Moskovan antamia suuntalinjoja mutta siirtyi sitten omalle linjalleen, kun uusi johtaja Mao Tse-tung keskitti huomionsa maaseutujen talon­poikiin kaupunkien työläisten sijaan.

© Michael Ochs Arhives/Getty Images

Mitä sitten tapahtui?

Voitettuaan Kiinan sisällissodan vuonna 1949 Mao Tse-tung otti vahvan roolin Kiinan johtajana.

Lähimmän tukijansa kommunistijohtaja Zhou Enlain tuella hän säilytti asemansa kuolemaansa vuoteen 1976 asti.

  • 1949

    Mao Tse-tung julisti Kiinan kansantasa­vallan perustetuksi 1. lokakuuta.

  • 1958

    Mao käynnisti Suureksi harppaukseksi kutsutun ohjelman, jossa maanviljelys kollektivisoitiin ja talonpojat pakotettiin töihin teräs­teollisuuteen.

    Kampanja johti valtavaan nälänhätään, joka vaati lähes 50 miljoonan kiinalaisen hengen.

    Suuren harppauksen arvostelijat vangittiin.

  • 1966

    Puheessaan Mao Tse-tung lanseerasi kulttuurivallankumouksen, jonka tavoitteena oli poistaa konservatiiviset ja vastavallankumoukselliset ainekset Kiinan yhteiskunnasta.

    Seuraavina vuosina tapettiin ainakin puoli miljoonaa ihmistä.

    Olot alkoivat normalisoitua 1970-luvulla, mutta Kiina sai uuden johdon ja toisenlaisen talouspolitiikan vasta, kun Mao kuoli vuonna 1976 ja hänen lähipiirinsä pidätettiin.

Lue myös:

Rooman valtakunta

Oliko Roomalla yhteyksiä Kiinaan?

1 minuuttia
Toinen maailmansota

Miksi Japani ei hyökännyt Neuvostoliittoon?

1 minuuttia
Sisällissota

Pariisin kommuuni murskattiin kovin ottein

8 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

passowrd_reset.form.email_help
Tarkista sähköpostiosoite

Syötä koodi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostilla koodin osoitteeseen
Virhe: Syötä koodi

Uusi salasana

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota