Kiinan keisarikunnan romahdettua 1912 Kiinassa taisteli pian vallasta pääasiassa kaksi puoluetta: Kiinan kansallispuolue (Kuomintang) ja kommunistinen puolue.
1920-luvulla kumpikin puolue sai tukea vastaperustetulta Neuvostoliitolta.
Vuonna 1927 kansallispuolueen johtaja Tšiang Kai-šek antoi käskyn tappaa tuhansia kommunisteja Shanghaissa, mikä johti sisällissotaan.
Kansallispuolueen armeija oli vahvempi kuin kommunistien, ja vuonna 1934 kommunistiarmeijan rippeet joutuivat vetäytymään kohti pohjoista.
Pitkäksi marssiksi kutsutun vetäytymisen aikana Mao Tse-tung otti vallan puolueessa.
Kommunistit turvautuivat taistelussa usein sissitaktiikkaan nationalistien materiaalisen ylivoiman vuoksi.
Kun Japani vuonna 1937 hyökkäsi Kiinaan, puolueet taistelivat jonkin aikaa yhteistä vihollista vastaan.
Mao lujitti otettaan maaseudusta, ja toisen maailmansodan päätyttyä hänellä oli uusia voimia iskuun kansallispuoluetta vastaan. Tšiang Kai-šek joukkoineen pakeni vuonna 1949 Taiwaniin.