Temppeliritarien tuottoisa pankkitoiminta johti lopulta järjestön tuhoon 1300-luvulla.

Temppeliritareiden aarre

Huhut kätketyistä aarteista ovat saaneet tuhannet vaarantamaan henkensä rikastumisen toivossa. Erityisen himoittu on temppeliritarien väitetty aarre.

Oli synkkä lokakuun yö vuonna 1307, ja ­Pariisin katuja pitkin ajoi hevos­kärryjen saattue. Kärryjä vartioivat miehet pälyilivät levottomina ympärilleen, sillä kuninkaan sotilaat saattoivat väijyä minkä kulman takana tahansa.

Miehet olivat syystäkin varuillaan, sillä kärryihin oli lastattu temppeliritarien veljeskunnan rikkauksia. Pari päivää myöhemmin kärryjen lasti siirrettiin laivoihin, jotka odottivat valmiina Atlantin rannikolla sijaitsevassa La Rochellen satamassa. Myöhään illalla 12. lokakuuta laivat suuntasivat vaivihkaa Biskajanlahdelle, eikä ­niistä sen ­koommin kuultu.

Tarina temppeliritarien aarteesta perustuu vapaamuurarien vanhoihin asiakirjoihin, eivätkä mitkään tunnetut ­historialliset lähteet tue sitä.

Temppelirita­rien kadonneiden rikkauksien kohtalosta onkin esitetty toinen toistaan villimpiä teorioita.

Jotkut uskovat, että temppeliritarien aarre koostuu kullasta ja jalokivistä, kun ­taas joidenkin mielestä rita­rien aarre onkin legendoissa mai­nittu pyhä Graalin malja. Aarteen kätköpaikaksi on esitetty niin Pyreneiden vuoris­toa kuin Tanskalle kuuluvalla Bornholmin saarella sijaitsevaa pyöreää kivikirkkoakin.

Toivo mittaamattomista rikkauksista ja niiden löytäjää odottavasta maineesta ja ­kunniasta innostaa edelleen ­monia etsimään temppeliri­tarien tarunhohtoista aarretta, vaikka edes sen olemassa­olosta ei ole todisteita.

Vaikutusvaltaiset ritarit

Se tiedetään kuitenkin varmasti, että temppeliritarien veljeskunta oli aikoinaan ­satumaisen rikas.

Ritarikunta perustettiin vuonna 1119 suojelemaan Jerusalemiin mat­kanneita kris­tittyjä. Järjes­tön päämaja sijaitsi Jerusalemissa Temppelivuorella ­kuningas Salomon temppelin paikalla. ­Paavi antoi järjestön toiminnalle siunauksensa, ja ritarit alkoivat saada lahjoituksia ­varakkailta tukijoiltaan.

Seuraavan kahden vuosi­sadan aikana temppeliritarit keräsivät mittavan omaisuuden. Ritarikunta omisti mah­tavia linnoja, laajoja maa-alueita, kultaa, hopeaa, jalo­kiviä ja ­arvokkaita pyhäinjäännöksiä. Ritarit perustivat myös pankkilaitoksen ja lainasivat rahaa muun muassa Euroopan hallitsijoille, mikä kartutti heidän mittavaa omai­suuttaan entisestään.

Rikkaudet katosivat

Temppeliritarien varakkuus ja pankkitoiminta koituivat ­lopulta järjestön kohtaloksi. Ranskan kuningas Filip IV oli ritareille velkaa suuria summia, ja kun 1300-luvun alussa Euroopassa alettiin huhuta ritarien harhaoppisuudesta, ­kuningas päätti hankkiutua kerralla eroon niin ­ritareista kuin veloistaankin.

  1. lokakuuta 1307 kaikki temppeliritarien Ranskassa olleet johtajat pidätettiin. Heitä kidutettiin ja heidät surmattiin. ­Filip IV painosti paavi Clemens V:tä ­vaati-maan temp­peliritarien pidättämis­tä myös muualla Euroopassa, ja pian koko Euroopan rikkain ja vaikutusvaltaisin ­ritarikunta oli historiaa.

Filip IV lähetti asiamiehensä takavarikoimaan temppeliritarien rikkauksia, mutta hän pettyi katkerasti. Ritarien omaisuus olikin paljon pienempi kuin kuningas oli ­kuvitellut. Suositun teorian mukaan ­ritarit olivat saaneet vihiä kuninkaan hyökkäyksestä ja vieneet rikkautensa turvaan tuntemattomaan piilopaikkaan.

Vapaamuurarien asiakirjat ovat ainoita kirjallisia läh­teitä, jotka tukevat edellä mai­nittua teoriaa. Niiden ­mu­kaan puhdistuksista sel­vinneet temppeliritarit pakenivat aarteineen Skotlantiin, jonne vainot eivät ulottuneet. Skotlantilaiset keski­ajantuntijat ovat kuitenkin torjuneet väitteet.

Aarteiden aarre

Joidenkin teorioiden mukaan temppeliritarit piilottivat rikkautensa Ranskaan, ja viimei­set 150 vuotta erityisen vah­vana on elänyt huhu, että aarre olisi kätketty Rennes-le-Châteaun kylässä sijaitsevaan La Madeleinen kirkkoon.

Aarteen houkuttelevuutta on vain lisännyt se, että sen uskotaan sisältävän kullan ­lisäksi pyhiä esineitä, kuten tarunhohtoisen Graalin maljan, jonka ritarien uskotaan saa­neet haltuunsa Jerusalemissa ristiretkien aikaan.

Temppeliritarien aarteen olemassaoloa ei ole todistettu, ja sitä kos­kevat teoriat ovat osoittautuneet paikkan­sapitämättömiksi. Se ei kuitenkaan ole estänyt monia uskomas­ta aarteeseen, jota monet pitävät kätketyistä aarteista kiehtovimpana.