Temppeliritareiden aarre
Huhut kätketyistä aarteista ovat saaneet tuhannet vaarantamaan henkensä rikastumisen toivossa. Erityisen himoittu on temppeliritarien väitetty aarre.

Temppeliritarien tuottoisa pankkitoiminta johti lopulta järjestön tuhoon 1300-luvulla.
Oli synkkä lokakuun yö vuonna 1307, ja Pariisin katuja pitkin ajoi hevoskärryjen saattue. Kärryjä vartioivat miehet pälyilivät levottomina ympärilleen, sillä kuninkaan sotilaat saattoivat väijyä minkä kulman takana tahansa.
Miehet olivat syystäkin varuillaan, sillä kärryihin oli lastattu temppeliritarien veljeskunnan rikkauksia. Pari päivää myöhemmin kärryjen lasti siirrettiin laivoihin, jotka odottivat valmiina Atlantin rannikolla sijaitsevassa La Rochellen satamassa. Myöhään illalla 12. lokakuuta laivat suuntasivat vaivihkaa Biskajanlahdelle, eikä niistä sen koommin kuultu.
Tarina temppeliritarien aarteesta perustuu vapaamuurarien vanhoihin asiakirjoihin, eivätkä mitkään tunnetut historialliset lähteet tue sitä.
Temppeliritarien kadonneiden rikkauksien kohtalosta onkin esitetty toinen toistaan villimpiä teorioita.
Jotkut uskovat, että temppeliritarien aarre koostuu kullasta ja jalokivistä, kun taas joidenkin mielestä ritarien aarre onkin legendoissa mainittu pyhä Graalin malja. Aarteen kätköpaikaksi on esitetty niin Pyreneiden vuoristoa kuin Tanskalle kuuluvalla Bornholmin saarella sijaitsevaa pyöreää kivikirkkoakin.
Toivo mittaamattomista rikkauksista ja niiden löytäjää odottavasta maineesta ja kunniasta innostaa edelleen monia etsimään temppeliritarien tarunhohtoista aarretta, vaikka edes sen olemassaolosta ei ole todisteita.
Vaikutusvaltaiset ritarit
Se tiedetään kuitenkin varmasti, että temppeliritarien veljeskunta oli aikoinaan satumaisen rikas.
Ritarikunta perustettiin vuonna 1119 suojelemaan Jerusalemiin matkanneita kristittyjä. Järjestön päämaja sijaitsi Jerusalemissa Temppelivuorella kuningas Salomon temppelin paikalla. Paavi antoi järjestön toiminnalle siunauksensa, ja ritarit alkoivat saada lahjoituksia varakkailta tukijoiltaan.
Seuraavan kahden vuosisadan aikana temppeliritarit keräsivät mittavan omaisuuden. Ritarikunta omisti mahtavia linnoja, laajoja maa-alueita, kultaa, hopeaa, jalokiviä ja arvokkaita pyhäinjäännöksiä. Ritarit perustivat myös pankkilaitoksen ja lainasivat rahaa muun muassa Euroopan hallitsijoille, mikä kartutti heidän mittavaa omaisuuttaan entisestään.
Rikkaudet katosivat
Temppeliritarien varakkuus ja pankkitoiminta koituivat lopulta järjestön kohtaloksi. Ranskan kuningas Filip IV oli ritareille velkaa suuria summia, ja kun 1300-luvun alussa Euroopassa alettiin huhuta ritarien harhaoppisuudesta, kuningas päätti hankkiutua kerralla eroon niin ritareista kuin veloistaankin.
- lokakuuta 1307 kaikki temppeliritarien Ranskassa olleet johtajat pidätettiin. Heitä kidutettiin ja heidät surmattiin. Filip IV painosti paavi Clemens V:tä vaati-maan temppeliritarien pidättämistä myös muualla Euroopassa, ja pian koko Euroopan rikkain ja vaikutusvaltaisin ritarikunta oli historiaa.
Filip IV lähetti asiamiehensä takavarikoimaan temppeliritarien rikkauksia, mutta hän pettyi katkerasti. Ritarien omaisuus olikin paljon pienempi kuin kuningas oli kuvitellut. Suositun teorian mukaan ritarit olivat saaneet vihiä kuninkaan hyökkäyksestä ja vieneet rikkautensa turvaan tuntemattomaan piilopaikkaan.
Vapaamuurarien asiakirjat ovat ainoita kirjallisia lähteitä, jotka tukevat edellä mainittua teoriaa. Niiden mukaan puhdistuksista selvinneet temppeliritarit pakenivat aarteineen Skotlantiin, jonne vainot eivät ulottuneet. Skotlantilaiset keskiajantuntijat ovat kuitenkin torjuneet väitteet.
Aarteiden aarre
Joidenkin teorioiden mukaan temppeliritarit piilottivat rikkautensa Ranskaan, ja viimeiset 150 vuotta erityisen vahvana on elänyt huhu, että aarre olisi kätketty Rennes-le-Châteaun kylässä sijaitsevaan La Madeleinen kirkkoon.
Aarteen houkuttelevuutta on vain lisännyt se, että sen uskotaan sisältävän kullan lisäksi pyhiä esineitä, kuten tarunhohtoisen Graalin maljan, jonka ritarien uskotaan saaneet haltuunsa Jerusalemissa ristiretkien aikaan.
Temppeliritarien aarteen olemassaoloa ei ole todistettu, ja sitä koskevat teoriat ovat osoittautuneet paikkansapitämättömiksi. Se ei kuitenkaan ole estänyt monia uskomasta aarteeseen, jota monet pitävät kätketyistä aarteista kiehtovimpana.