Englannin kuningas Rikhard I Leijonamieli (1157–99) tunnetaan parhaiten voitoistaan Pyhällä maalla kolmannen ristiretken aikana. Komean lisänimensä hän kuitenkin sai jo kauan ennen lähtöään sotimaan kristinuskon puolesta.
Vuonna 1173 Rikhard nousi kahden vanhemman veljensä kanssa kapinaan isäänsä, Englannin Henrik II:ta vastaan.
Veljeskolmikko joutui pian pakenemaan Ranskaan ja pyytämään turvaa Ranskan kuninkaalta, joka oli vanhimman veljen, Henrik Nuoremman, appi.
Kuningas löi vasta 15-vuotiaan Rikhardin ritariksi ja lupasi tukea veljesten kapinaa. Ranskan tuella veljekset hyökkäsivätkin isänsä maille Ranskassa vuonna 1173 samaan aikaan kun heidän skotlantilaiset liittolaisensa hyökkäsivät Pohjois-Englantiin.
Sota päättyi 18 kuukauden kuluttua Henrik II:n voittoon.
Henrik II antoi Rikhardille anteeksi
Neuvottelujen päätteeksi kuningas antoi pojilleen anteeksi ja salli heidän palata kotiin.
Vuonna 1175 Henrik II lähetti Rikhardin Ranskaan rankaisemaan epäonnistuneeseen kapinaan osallistuneita kreivejä.
16-vuotias Rikhard osoitti taisteluissa suurta rohkeutta, ja hänen sotilaansa antoivat hänelle lisänimen ”Leijonamieli”.
Ensimmäinen kirjallinen maininta lisänimestä löytyy vuonna 1191 julkaistusta teoksesta L’Estoire de la Guerre Sainte, jossa normannirunoilija Ambroise kuvailee Rikhard Leijonamielen urotekoja kolmannen ristiretken aikana.