Mary Joseph/Ritzau Scanpix

Miten Rikhard I:stä tuli ”Leijonamieli”?

Rikhard I osoittautui taitavaksi ja vahvaksi armeijan johtajaksi jo teininä ja sai paljon ihailua osakseen.

Englannin kuningas Rikhard I Leijona­mieli (1157–99) tunnetaan parhaiten ­voitoistaan Pyhällä maalla kolmannen ristiretken aikana. Komean lisänimensä hän kuitenkin sai jo kauan ennen lähtöään sotimaan ­kristinuskon puolesta.

Vuonna 1173 Rikhard nousi kahden vanhemman veljensä kanssa kapinaan isäänsä, Englannin Henrik II:ta vastaan.

Veljeskolmikko joutui pian pakenemaan Ranskaan ja pyytämään turvaa Ranskan kuninkaalta, joka oli vanhimman veljen, Henrik Nuoremman, appi.

Kuningas löi vasta 15-vuotiaan Rikhardin ritariksi ja lupasi tukea veljesten kapinaa. Ranskan tuella veljekset hyökkäsivätkin isänsä maille Ranskassa vuonna 1173 samaan aikaan kun heidän skotlantilaiset liittolaisensa hyökkäsivät Pohjois-Englantiin.

Sota päättyi 18 kuukauden kuluttua Henrik II:n voittoon.

Henrik II antoi Rikhardille anteeksi

Neuvottelujen päätteeksi kuningas antoi pojilleen anteeksi ja salli heidän palata kotiin.

Vuonna 1175 Henrik II lähetti Rikhardin Ranskaan rankaisemaan epä­onnistuneeseen kapinaan osallistuneita kreivejä.

16-vuotias Rikhard osoitti taisteluissa suurta rohkeutta, ja hänen sotilaansa antoivat hänelle lisänimen ”Leijonamieli”.

Ensimmäinen kirjallinen maininta lisä­nimestä löytyy vuonna 1191 julkaistusta teoksesta L’Estoire de la Guerre Sainte, jossa normannirunoilija Ambroise kuvailee Rikhard Leijonamielen urotekoja kolmannen ristiretken aikana.