Soturikuningas Fredrik Suuri nosti Preussin Euroopan suurvallaksi 1700-luvulla, mutta tuota asemaa oli pohjustettu jo pitkään.
Vuonna 1640 vain harva olisi ennustanut pohjoisen Saksan alueelle suurta tulevaisuutta. Berliinin ympäristö oli hiekkaista ja hedelmätöntä, eikä idempänä sijaitseva Preussi ollut paljon vauraampi.
Preussi kasvoi sotilaallisen voiman avulla
Juuri vuonna 1640 Fredrik Vilhelmistä tuli Brandenburgin vaaliruhtinas ja Preussin herttua. Hän keräsi talousuudistuksilla ja ankaralla verotuksella rahat pieneen mutta hyvin koulutettuun armeijaan, jonka turvin hän lähti valloitussotiin.
Seuraavan 150 vuoden ajan Preussi kasvoi ja rakensi sotilaallisen voiman avulla asemaansa suurvaltana.
Eräs ranskalainen poliitikko totesikin: "Preussi ei ole valtio, jolla on armeija, vaan armeija, jolla on valtio."
Preussin armeija eteni vääjäämättä
1640–1688: Frederik Vilhelm
Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik Vilhelm peri pienen ja köyhän maan, mutta hän keräsi julmasti veroja ja rakensi armeijan, jonka avulla hän muun muassa valtasi Ruotsilta osia Pommerista.
1740–1786: Fredrik Suuri
Fredrik II valloitti Sleesian Itävallalta ja soti sen jälkeen 7 vuotta Ranskaa, Itävaltaa ja Venäjää vastaan. Niin Preussista tuli suurvalta.
1797–1840: Fredrik Vilhelm III
Kuningas ei ollut taitava sotapäällikkö, mutta upseeristo varmisti Preussille suuria voittoja Napoleonin sotien aikana.
Napoleon katkaisi Preussin voittokulun vuonna 1806, mutta upseeristo sai armeijan kuntoon parissa vuodessa, ja se oli avainasemassa Ranskan keisarin kaatamisessa. Uusien voittojen ansiosta Preussin kuninkaasta tuli Saksan keisari vuonna 1871.